Rapolan muinaispolku Valkeakoskella

Päivämäärä: 24.5.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 136
Reitin pituus: 1,8 km (vallien ympäri ja käynti harjuhaudassa)
Kohokohdat: Kiinnostava Rapolan historia sekä kauniit maisemat Vanajavedelle
Parkkipaikka: Iso parkkipaikka, Sääksmäentie 770
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Kaikki käy

Starttailin parin päivän retkelle ja suuntana oli aluksi Tampereen seutu. Päätin kävellä yhden reitin matkalla Tampereelle ja päädyin Valkeakoskella sijaitsevaan Rapolan Linnavuoreen. Ajelin Valkeakoskelle ja löysin Sääksmäentien helposti. Parkkipaikka oli melko tilava, muitakin autoja oli paikalla. Parkkipaikan reunalla oli muutama selkeä opastaulu - historiaa ja karttoja.

Reitti alkaa kartan mukaan Voipaalan taidekeskuksen takaa. Lähdin kävelemään pihapiirin läpi, opasteitakin löytyi. Luontopolku alkaa tämän pihan takaa. 

Luontopolun lähtöpaikalla on vielä kartta. Lyhyempi muinaispolku kiertää linnoitukset, pidempi harjupolku kulkee myös lehdoissa, aarnikuusikoissa ja muinaismuistoilla. Päätin tyytyä muinaispolkuun.

Kuvasta ei todellakaan näe, kuinka jyrkästi mäki nousee. Aloituspisteestä noussaan hetkessä 35 metriä korkeammalle. Maisema on kuusivaltaisuudesta huolimatta hyvin lehtomainen - täällä kasvaa lehtokuusamaa ja taikinamarjaa ja maa on täynnä mm. sinivuokkoja ja käenkaalia.

Rapolanharjun kasvillisuudesta kertovassa kyltissä mainittiin myös hullukaali ja ketoneilikka - niitä en tällä reissulla bongannut.

Tässä rinteessä on myös reitin ensimmäinen penkki.

Mäen päällä on opastaulu linnavuoren porteista. Tämä lienee toinen niistä.

Harjun päällä on aivan upea näköalapaikka Vanajavedelle (blogin pääkuvassa). Tänään oli hieman synkkä sää ja jopa vettä tihuutti ihan hetken. Silti maisema oli kaunis. Harjun päällä oli myös mukava kävellä, leveällä ja valoisalla polulla.

Puolisen kilometriä kävelty ja saavutaan reitin parhaalle taukopaikalle. Istahdin tähän juomaan kupin kahvia ja syömään voileivän. 

Risteyskohdissa on selkeät mustavalkoiset opasteet. Tässä ollaan 800 metrin kohdalla paikassa, jossa harjupolku eroaa muinaispolusta.

Kivirauniot muistuttavat puolustusrakennelmista, joita tänne on aikoinaan rakennettu.

Reitin puolivälistä oli mahdollista laskeutua 20 metriä alemmas ympyräreitin keskelle, harjuhautaan. Tästä kuopasta on ilmeisesti löydetty myös kaivomaisia rakenteita, joten tämä on saattanut toimia linnoituksen kaivona.

Taas kova nousu harjun päälle. Harjun itäreunalla voi nähdä mm. nämä tulisijat, joita opastaulun mukaan ei ilmeisesti ole käytetty ruoan valmistukseen.

Infotaulumaailmassa täällä oli selkeästi uusia ja vanhoja tauluja sekaisin. Uusissa oli erilainen design ja hauskoja ja opettavaisia sarjakuvia yläreunassa. Pidin niistä kovasti.

Harjukierros tuli kierrettyä ja reitti palasi samaa jyrkkää rinnettä lähtöpisteeseen. Matkaa kertyi vajaat kaksi kilometriä ja aikaa minulta meni noin 45 minuuttia. Korkeuseroa kertyy yli 40 metriä, mutta muuten reitti on melko helppokulkuinen. Muita retkeilijöitä oli myöhäisenä sunnuntai-iltapäivänä yllättävänkin paljon. Ilmeisen suosittu ja mielenkiintoinen retkipaikka!