Jyllinkosken luontopolku Kurikassa

Päivämäärä: 27.5.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 143

Reitin pituus: 1,6 km
Kohokohdat: Jyllinkoski, rehevät lehdot
Parkkipaikka: Sähkölaitosmuseon pihassa, Jyllinkoskentie 126
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia. Kiskonniemessä kuljetaan heinikossa, joten ainakin pitkät lahkeet kesällä saattaisivat olla tarpeen.

Kurikka osui matkani varrelle, joten etsin Kurikan luontopolkusivulta lyhyen reitin, jonka voisin kävellä. Valinta kohdistui puolentoista kilometrin mittaiseen Jyllinkosken luontopolkuun, joka oli sopivasti Kurikan keskustan lähistöllä. Ajelin Jyllinkoskentietä ja löysin Sähkölaitosmuseon, joka mainittiin reitin lähtöpaikaksi. Auto parkkiin ja ihan pienessä tihkusateessa kävelin kohti lähtöpaikkaa, joka löytyi helposti Jyllinkoskentien laidasta.

Luontopolku nousee portaita pitkin Kyrönjoen rantatörmän päälle. Portaat eivät ole ihan tuliterät, muutama porras oli vähän rikki, mutta mitään vaaramomenttia niistä ei aiheudu. 

Noin 15 metrin nousu takana, matka jatkuu törmän päällä.

250 metrin kävelyn jälkeen vasemmalla on rappuset, joita voi laskeutua Jyllinkosken rantaan. Vaikka sää oli hieman harmaa (tihkusade oli jo loppunut), koski oli silti komea näky. Kuva blogin pääkuvana. Tässäkin portaat olivat hieman kuluneet, mutta ihan käveltävissä. Luonto on todella vehreää ja tuomi kukki kauniisti näköalatasanteen reunalla.

Matka jatkuu satakunta metriä ja saavutaan muinaisen Kiskolan tilan paikalle. Polun reunassa kasvoi iso pensas tummine marjoineen. Lienee entisen puutarhan kasveja - voisiko mahdollisesti olla vaikkapa aronia? Muutenkin pensaita riitti: taikinamarjaa, paatsamaa, lehtokuusamaa. Ja valtavasti tuomia.

Kiskolan suvun muistomerkille on lyhyt poikkeama polulta.

Muistomerkin teksti: "Kahden kosken välissä Kiskolaaset ovat elelleet, ja maata repineet. Eletty on eikä vääkästetty." Pohjalaisen murteen asiantuntijat voivat sitten selittää vääkästämisen tälle savolaiselle...

Matka jatkuu, nyt polku laskeutuu aivan joen rantaan. Jos jossain on rehevää luontoa, niin täällä. Polku suorastaan sukeltaa viidakkoon.

Rannalla on hyvät pitkospuut ja kaiteet, tässä on helppo kävellä.

Jyllinkosken luontopolku on janareitti eli päätepisteestä kävellään samaa reittiä takaisin. Kiskonniemessä voi tehdä pienen kierroksen ennen takaisin päin kääntymistä.

Maisema Kiskonniemestä joen yli itärannalle.

En ole ihan varma, onko tämä reitin virallinen taukopaikka. Muita penkkejä ja pöytiä ei matkan varrella ollut.

Marssin takaisin lähtöpisteeseen vehreää luontoa ihastellen. Vielä käväisin lähtöpaikan vieressä Jyllinkoskentien sillalla. 

Matkaa siis noin 1,6 km ja kävelyyn meni aikaa 40 minuuttia. En pitänyt taukoa. Yhtään muuta kävelijää ei sattunut paikalle toukokuisena keskiviikko-iltapäivänä. Sähkölaitosmuseoon tutustuminen jäi seuraavaan kertaan. Joka tapauksessa pidin Jyllinkoskesta ja sen luonnosta. Erinomainen kohde keväiseen luontokävelyyn!