Peikkometsän kierros Västerbyn ulkoilualueella Raaseporissa

Päivämäärä: 23.5.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 133
Reitin pituus: 5,5 km
Kohokohdat: Kalliomaisemat, avoimet mäntymetsät, Grabbskog Storträsket- ja Vitsjön -järvien rannat
Parkkipaikka: Västerbyn ulkoilualueen parkkipaikka. Osoite n. Tenholantie 440.
Opasteet/kyltit: Selkeät
Varusteet/jalkineet: Reitillä oli kosteita kohtia melko paljon, mutta ne voi usein kiertää. Suosittelisin silti vedenpitäviä jalkineita.

Viikonloppu Raaseporissa. Päätin kävellä pari reittiä ja ykkösvalintani oli Peikkometsän kierros Västerbyssä. Olin juuri lukenut artikkelin siitä, miten Västerby on ehkä vähän muuta kuin mitä Tammisaaren lähistöllä odottaisi - ei lehtomaisemia vaan enemmänkin havumetsää ja järviä ja lampia. Toden totta, reitillä on lähinnä mäntyjä ja kuusia sekä muutama koivu, en muista havainneeni muita lehtipuita juuri ollenkaan. 

Oli hieno toukokuinen aamu, lämpötila jossain 6-7 asteen kieppeillä. Kello oli noin puoli yhdeksän, kun saavuin Västerbyhyn. Paikka löytyy helposti "Ekenäs port"-taulun luota (Ekenäs port näkyy tieopasteissa paremmin kuin Västerby). Västerbyn kartan voi kuvata halutessaan jo tästä kantatie 52:n laidasta. Sen voi myös tulostaa Raaseporin nettisivuilta.

Itse lähtöpaikalle on tästä vielä vajaa kilometri sivutietä. Parkkipaikka on melko tilava, ehkä noin parillekymmenelle autolle. Muutama auto olikin parkissa. Parkkipaikan laidassa on toinen Västerbyn kartta ja opasteet reiteille. Peikkometsän kierros on merkitty keltaisella värillä.

Nuoli osoitti kohti hiekkatietä. Peikkometsän kierros alkaa näissä maisemissa, mutta kääntyy pois hiekkatieltä jo sadan metrin jälkeen.

Ensimmäiset 500 metriä kävellään leveätä polkua, kallioiden yli. Maisema on todella avointa ja valoisaa mäntymetsää. 

Heti puolen kilometrin jälkeen saavutaan Vitsjön-järven rantaan. Täällä oli reitin ensimmäinen taukopaikka (blogin pääkuva). Järvi oli kaunis ja tyyni, kuikka tai kaakkuri uiskenteli vastarannan läheisyydessä. Tunnelma oli idyllinen ja rauhallinen, muita retkeilijöitäkään ei ollut vielä liikkeellä.

Järven jälkeen toiselle järvelle. Vitsjön-järven jälkeen on noin kilometrin metsäosuus. Suurimmaksi osaksi valoisaa mäntymetsää, muutama korpimaisempi kuusimetsä välissä. Kahden kilometrin kohdalla saavutaan Grabbskog Storträsketin rantaan. Järven eteläisin lahti on yli kilometrin pitkä, mutta hyvin kapea, muutamia kymmeniä metriä. Peikkometsän polku kulkee lahden rantaa pitkin noin kilometrin. 

Rantakallioilla oli mukava paistatella aamuauringossa. Nappasin myös retkiselfien.

Aika lailla reitin puolivälissä, 2,7 kilometrin kohdalla, on Grabbskog Storträsketin taukopaikka laavuineen. Hiljaiselta vaikutti. Huomasin kuitenkin reput laavun vieressä ja päättelin, että täällä vielä nukutaan. Jatkoin matkaa. 

Vielä muutama sata metriä järven itärantaa pitkin.

Sen jälkeen keltaiset merkit kääntyvät 90 astetta kohti itää. Jos oli mukavaa kävellä järvimaisemassa, niin kylläpä nautin tästä seuraavastakin osuudesta. Hyvin sympaattista kallioiden ja soiden rytmittämää maisemaa. Avointa ja ainakin tässä hienossa aamun valossa hyvin kaunista mäntymetsää. Kuuntelin joka puolella kuuluvaa outoa rätinää. Sitten näin isoja (minusta ne vaikuttivat vähintään pyyn kokoisilta) lintuja ja kaivoin kiikarit repusta. Katselin yhtä rätisijää oksalla ja totesin, että se taitaa olla kulorastas, lintujen tunnistuksessa kun en ole varsinainen expertti. Kännykkä esiin ja tutkimaan asiaa. Kyllä, "kulorastaan ääni on erikoinen pärinä tai rätinä" sanotaan Wikipediassa, case closed. Ja vielä eläimistä puheenollen: neljä peuraa juoksi tien yli hyvin lähellä Västerbytä ja kettu jolkutteli autoni takaa tien yli melkein seuraavalla suoralla. Peuroja kannattaa kyllä liikenteessä tarkkailla näillä seuduilla. 

Kahvitauon paikka. Valitsin kiven polun lähistöllä. Vieläkään en ollut tavannut ainoatakaan ihmistä, jos laavulla luultavasti nukkuneita retkeilijöitä ei lasketa.

Sata metriä taukopaikkani jälkeen. Penkki aika mukavalla paikalla pikku kallioseinämän juurella. Näin tässä aina tuntuu käyvän - parempi taukopaikka olisi seuraavan mutkan takana. Ei haitannut.

Taukopaikoista puheen ollen: reitin varrella on aika monta suota ja tässä, noin neljän kilometrin kohdalla, oli suon laidassa myös istuskelupaikka.

Hieman ennen viittä kilometriä saavutaan takaisin Vitsjön-järven rantaan. Tästä kävellään parkkipaikalle samaa reittiä kuin alussa. Hieman järven jälkeen löysin maalatun kiven kallionkolossa. Tämäkö on se metsänpeikko?

Saavuin parkkipaikalle. Aikaa kävelyyni meni tasan kaksi tuntia. Laavulla yöpyneiden ihmisten (joita en siis oikeasti edes nähnyt) lisäksi en nähnyt yhtään ihmistä ennen paluutani Vitsjön-järvelle. Viimeisellä pätkällä järveltä parkkipaikalle laskin  sitten jo 12 vastaantulijaa. Muutkin olivat selvästi jo heräilleet ja ilman faktatietoakin arvelen, että tämä on suosittu reitti ja ulkoilualue. Itse olin muita aiemmin liikkeellä. 

Hyvin sympaattinen reitti, selkeä ja hyvin hoidettu. Pitkospuut olivat erinomaisessa kunnossa. Reitillä oli tosiaan melko paljon kosteitakin kohtia, mutta luultavasti kosteat kohdat voisi kiertää vaikkapa kalloita kulkien. Tällaisena aurinkoisena aamuna oli todella mukava kävellä valoisassa mäntymetsässä - ehdottomasti suositeltava parin tunnin kävelyreitti!

Luontopolkumiehen muita reittejä Raaseporissa:
Malmbackan luontopolku

Dagmarin puiston reitit