Mustilan arboretumin reitit Kouvolassa

Päivämäärä: 18.5.2020

Luontopolkumiehen reittinumero: 131

Reitin pituus: 2,5 km
Kohokohdat: Havupuulajit, alppiruusut, mukava polku taukopaikkoineen
Parkkipaikka: Mustilan arboretumin parkkipaikat

Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Tutustuminen Mustilan arboretumiin, jossa olin jo pitkään halunnut käydä ja samalla uusi luontopolku. Olin juuri ollut 30 kilometrin päässä Kukuljärven vaellusreitillä ja ajelin siitä Mustilaan. Tapasin paikalla myös kaverini, joka oli tullut ostamaan puuntaimia. Join kahvit Mustilan kahvion viihtyisällä pihalla samalla kun kaveri valitsi taimia ja sen jälkeen kävimme kahviosta ostamassa liput reiteille (kertalippu 8 € vuonna 2020). Kausikortinkin voi ostaa, sen hinta oli nyt 15 € ja sillä voi vierailla poluilla koko vuoden. Päädyinkin siihen. Meille suositeltiin keltaista reittiä, jonka varrella olisi paljon havupuita, se olisi varmaan sopiva tähän aikaan vuodesta. Valitsimme siis sen.

Reittien alkumatka kulkee Mustilan pihapiirissä hiekkateitä pitkin. Vihreissä opastetolpissa on selvät värikyltit - tässä kohdassa kaikki kolme eriväristä reittiä (punainen, keltainen, sininen) kulkevat samaa reittiä.

Heti alkumatkalla ojassa kasvoi varsin komea (ja minulle tuntematon) kasvi, keltamajavankaali. Komeasta olomuodostaan huolimatta kaveri epäili tätä haitalliseksi vieraslajiksi. Valitettavasti näin on, vahvistaa vieraslajit.fi 

Pihapiirin leveiltä teiltä käännytään vähän kapeammalle polulle. Nyt alkaa havumetsien osuus. Seuraavan kilometrin aikana voi tutustua useaan havupuulajiin, pihtoihin, lehtikuusiin, tuijiin, hemlokkeihin. 

Polku kapenee vielä entisestään. Rinteessä puiden väleissä oli muutama penkkikin taukoa varten. Tällaisia istuskelupaikkoja on reitin varrella useita.

Vajaa kilometri kävelty, tässä sininen ja keltainen reitti eroavat toisistaan. Siirryimme keltaisen merkin opastamana Pohjoisrinteelle.

Arboretum on perustettu 1902, joten vanhimmat puut ovat yli satavuotiaita. Joku on sentään jo keloutunut ja kaatunutkin, kuten tässä - suurin sallittu korkeus tässä alikulussa oli kuitenkin noin pari metriä, ei tarvinnut kumarrella saati kontata.

Puista saa monenlaista tietoa. Japaninpihta on yksi komeimmista ja korkeimmista puista reitin varrella. 

Isokokoisten puiden alla on varjoisia sopukoita, joissa oli myös lisää istuskelupaikkoja.

Lännenhemlokki on yksi kauneimmista havupuista polun varrella. Sen vaakasuorat ja pitkät oksat ovat erityisen kauniita. Parempi hemlokin oksien kuva blogin ylimmässä kuvassa.

Luontopolkumies havupuiden välissä. 

Maa oli täynnä käpyjä, parin kolmen sentin mittaisia. 

Saavutaan Tigerstedtien sukuhaudalle. Arboretumin perustaja, valtioneuvos A.E. Tigerstedt on saanut isoimman paaden. 

Sukuhaudan jälkeen alkaa alppiruusujen alue. Ne eivät olleet ihan vielä kukassa, paras aika olisi varmaan kesäkuussa. Ehkä käyn täällä uudestaan silloin.

Etelärinne reitin loppupuolella on hyvin erilainen alue kuin havupuumetsä. Lehtipuita ja paljon aluskasvillisuutta. Maassa on muutakin kuin käpyjä. 

Myös puusta tehtyä taidetta löytyy. Moottorisahaveistoksia ja tämä - lapsille varmaan jännittävä puutunneli muurahaisineen.

Katsottavaa, luettavaa ja ihmeteltävää riittää. Lopuksi saadaan vielä infoa Mustilan omasta alppiruusulajista. 

Saavuttiin taas kahvion kulmalle. Kierros siis noin kaksi ja puoli kilometriä. Aikaa meni hieman yli tunti. Reitillä näkyi toukokuisena arkipäivänä pari muutakin kävelijää. Tuntui siltä, että voisi vaikka saman tien lähteä kiertämään myös muut kierrokset - pisin eli sininen kierros on noin kolmen kilometrin mittainen. Halusin kuitenkin lähteä jo seuraaville reiteille lähikuntiin. Uskon tulevani tänne tänä vuonna uudestaan, varsinkin kun nyt omistan kausikortin. 

Luontopolkumiehen reittejä Kouvolassa:
Pappikallion luontopolku

Niivermäen luontopolku
Pioneerimetsän luontopolku