Niihaman luontopolku Tampereella

Päivämäärä: 25.5.2020    

Luontopolkumiehen reittinumero: 138
Reitin pituus: 3 km

Kohokohdat: Monipuoliset metsämaisemat
Parkkipaikka: Pikku-Niihamantien päässä, tilava parkkipaikka
Opasteet/kyltit: Heikot
Varusteet/jalkineet: Reitillä oli jonkun verran kosteita paikkoja. Luulen, että lenkkareillakin pärjäisi, mutta taas kerran vedenpitävät jalkineet ovat hyödyksi.

Jatkoin Tampereen luontopolkuihin tutustumista ja valitsin toiseeksi kohteeksi Niihaman luontopolun, jonka Tampereen nettisivut kertovat kulkevan metsäisissä maastoissa ja Soukonvuoren ympäristössä. Lähtöpisteeksi tiesin Pikku-Niihamantien, joten ajelin sitä hyvin rauhallisesti ja etsin luontopolun lähtöpistettä. Tie päättyi Niihaman Majan pihaan ja sieltä löytyi sekä tilava parkkipaikka että luontopolun opastaulu. Reitti näyttäisi kiertävän Niihamajärven ympäri.

Luontopolun aloituspisteessä oli hieman huojuva kyltti.

Luontopolku alkaa koivumetsässä. En vielä tiennyt, miten reitti olisi merkitty. Punainen kolmionmuotoinen maalimerkki näkyi ensimmäisessä tolpassa. Polulla on tässä kohdassa aika monenlaista merkintää - puissa riippui valkoisia muovinauhoja, ehkä jonkin tapahtuman jäljiltä. Polulla on selvästi maastopyöräilty paljon.

Tutkin nettisivujen kautta löytynyttä opasvihkoa (pdf-muodossa) moneen kertaan alkumetreillä. Totesin, että ensimmäinen luontopolun rasti pitäisi olla ojan ylityksen kohdalla, mutta en löytänyt mitään rastimerkintää. Vasta blogia kirjoittaessani huomasin, että nettisivuilla kerrotaankin osan rastipaaluista kadonneen.

Ojan ylityksenkin jälkeen olin vielä epävarma, olinko oikealla polulla. Vastaan tuli selkeä luontopolku-kyltti. Tässä kolmiomerkit olivat keltaisia. Vähän tämän jälkeen totesin kuitenkin, että suurin osa reittimerkinnöistä oli punaisia nuolia ja kolmioita.

Noin puolen kilometrin kohdalla käydään kauniissa Niihamajärven rantakoivikossa. Tässä kohdalla reitti ei käy aivan järven rannassa.

Kun olin kävellyt noin 900 metriä, polku yhtyi hiekkatiehen. Tätä tietä kävelin muutaman sata metriä ja hukkasin täysin reittimerkinnät. Nyt piti ottaa kännykkäsovellukset avuksi. Kyllä, tietä käveltäisiin niin pitkälle, että olisin aivan Niihamajärven läntisimmän lahden kohdalla ja siinä reitti kääntyisi oikealle metsään. 

Lopulta huomasin pienen punaisen nuolen puussa ja käännyin kapealle metsäpolulle.

Kappas, muutaman metrin päästä löytyi ensimmäinen rastitolppa, numero 5. Tästä lähtien pysyin hyvin kärryillä ja lueskelin jonkin verran tietoa opasvihkosesta kännykän kautta. Viitosrasti oli "tuulenkaadot" ja jokunen kaatunut puu lähellä olikin.

Metsäpolku oli mieluista käveltävää. Vain kerran jouduin vähän ihmettelemään suuntia risteyksessä, mutta löysin jälleen punaisen kolmion puusta ja tiesin olevani reitillä. Rastitolppiakin löytyi ja rastin 8 kohdalla oli mukava lehtokorpi, jossa kasvoi kevätlinnunhernettä, sinivuokkoja, käenkaalia ja lehtoimikkää.

Hiekkatien ylitys ja saavutaan Niihamajärven rantaan. Luontopolkuvihkosessa mainitaan järven soistuvan ja kasvillisuuteen kuuluvan mm. raatteen, vehkan ja kurjenjalan. 

Kaksi ja puoli kilometriä takana, alkaa loppusuora. Se kulkeekin pitkin Niihamajärven etelärantaa. Reitti oli hankalahko, kapea polku kulkee juurien ja kivien seassa.

Lopuksi piti vielä ihmetellä tätä: onko täällä todellakin vesihiihtoon suunniteltu hyppyri? Milloinkohan olen viimeksi nähnyt tällaisen? Vesihiihto ja hyppyrit tuntuvat mielessäni yhdistyvän 1970-lukuun ja Spede-elokuviin.

Hetken päästä saavuinkin jo takaisin Niihaman Majalle. Matkaa kolmisen kilometriä ja aikaa kului vajaa tunti. En pitänyt evästaukoa. Matkalla tapasin pari koiran ulkoiluttajaa, muuten sain kävellä reitin omassa rauhassa. 

Luontopolku oli sinänsä ihan mielenkiintoinen ja monipuolinen, harmi että reittimerkinnät ja rastitolpat ovat vähän puutteellisia. Silti reitin pystyy kyllä kiertämään seuraamalla karttaa ja punaisia merkintöjä!

Luontopolkumiehen muita reittejä Tampereella:
Kintulammen retkeilyalue