Suurisuon luontopolku Janakkalassa

Päivämäärä: 3.5.2020

Luontopolkumiehen reittinumero: 117
Reitin pituus: n. 2 km
Kohokohdat: Erilaiset suotyypit
Parkkipaikka: Suurisuo-nimisen tien päässä, osoite noin Lammintie 1309, Janakkala.
Opasteet/kyltit: Kohtalaiset
Varusteet/jalkineet: Suoreitti, joten kumisaappaat ehdottomasti paras valinta. Vettä on jopa pitkospuiden päällä.

Hakukoneiden kautta tutustuin muutama viikko sitten Janakkalan Suurisuohon ja sen luontopolkuun. Päätin lähteä käymään paikalla ja otin Hämeenlinnassa asuvan kaverin mukaan - hän olikin kuullut Suurisuosta, mutta ei ollut vielä siellä käynyt.

Löysimme melko helposti paikalle, vaikka osoitetta emme tienneet. Paikka on melko lähellä entistä Janakkalan ja Lammin kuntien rajaa ja sinne pääsee todellakin Suurisuo-nimistä tietä pitkin. Parkkipaikalla oli viisi muutakin autoa, joten toukokuinen sunnuntai oli houkutellut muitakin suokävijöitä paikalle. Tilaa olisi ollut varmasti yli kymmenelle autolle, parkkipaikka on ihan reilun kokoinen.

Reitti lähtee parkkipaikalta kohti suota ihan kuivassa maastossa.


Luontopolun merkiksi on sinisin käpymerkein merkittyjä tolppia.


Varsinainen Suurisuon infotaulu on sitten pitkospuiden aloituspisteessä. Suolla kiertelee melkein kaksi kilometriä pitkospuuverkostoa.

Metsiköstä pitkospuille ja erilaisille suotyypeille. Niitä onkin paljon: nevaräme, korpiräme, sararäme, rimpiletto, saraneva, tupasvillaräme. Reitin varrella on numeroituja tolppia eli rasteja (osassa tekstit ja numerot olivat kyllä melko kuluneita) - ja rasteista lisää tietoa saa Suurisuon nettisivulta. Lueskelimme tekstejä ja ihmettelimme, miten monipuolinen suomaisema onkaan.


Suon keskellä on melko märkää ja tosiaan - vesi nousee jopa pitkospuiden päälle. Tämä on rimpilettoa, jossa avointa vesipintaa on vähintään puolet maastosta. Turpeen paksuus täällä suon keskellä voi olla jopa 8-9 metriä.


Suon keskellä on risteys, jossa on myös reitin ainoa istuskelupaikka, melko kulunut penkki.


Luontopolkumies risteyskohdan kieppeillä.

Jatkoimme matkaa taas erilaiselle suotyypille. Siirryimme avosuolta reitin läntisimpään osaan, jossa taas kasvoi jonkun verran mäntyä. Hieman vielä eteenpäin ja saavutaan risteykseen, jossa voi valita joko luontopolun vasemmalle tai lintutornille kävelyn suoraan. Päätimme jatkaa luontopolkua.

Lintutornin risteyksen jälkeen tullaan korpisuolle. Täällä on nevakorpia ja kuusikorpia - ja kun korvesta on kysymys, puut ovat siis huomattavasti korkeampia kuin aiemmin suolla. Luontopolku kulkee kuitenkin pitkospuita pitkin.

Kymppirastin kieppeillä ollaan reitin eteläisimmässä paikassa. Turpeen paksuus on rahkarämeellä "vain" 3-4 metriä. Tästä polku kääntyy jälleen avosuon keskipisteeseen, istuskelupenkin luo ja sieltä voi palailla parkkipaikalle.

Luontopolun pituudeksi mittasimme hieman yli 2 km. Aikaa kului 50 minuuttia, evästaukoa emme pitäneet. Reitillä oli muutamia muitakin kävelijöitä - osa rohkeasti lenkkikengissä, epäilenpä että palasivat suolta kostein sukin. 

Luontopolkua oli melko helppo seurata Suurisuon nettisivun kautta. Siellä mainittiin hurja määrä kasveja, joita ei vielä toukokuun alkupäivinä näkynyt. Tekisipä mieleni palata tänne kuukautta myöhemmin. Mukava kokemus. Muista oikeat jalkineet!