Ristivuoren luontopolku Otamuksen retkeilyalueella Sastamalassa

Päivämäärä: 25.5.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 139
Reitin pituus: 1,5 km
Kohokohdat: Hieno maisema Ristivuorelta Tupurlanjärvelle, Tyyttikivi
Parkkipaikka: Otamuksen kesäkahvilan pihassa, Otamussillantie 63
Opasteet/kyltit: Kohtalaisen hyvät
Varusteet/jalkineet: Jyrkän nousun takia hyvät jalkineet plussaa

Otamuksen virkistäytymis- ja retkeilyalue kiinnitti talvella huomiotani Retkipaikassa ilmestyneen kirjoituksen kautta. Nyt olin lähellä kyläilemässä ja päätimme lähteä ystäväni kanssa kävelemään yhden reiteistä. Kolmesta eripituisesta reitistä valitsimme mielenkiintoisimman ja lyhyimmän, Ristivuoren luontopolun. Se on noin puolentoista kilometrin mittainen ja melko vaativa. 

Ajelimme Otamuksen parkkipaikalle toukokuisena maanantai-iltapäivänä. Parkkipaikalla oli pari autoa. Parkkipaikalla on Mouhijärven kartta (Otamus on entisessä Mouhijärven kunnassa) ja opasteet kolmelle eri reitille.  

Luontopolun ympyräkierros alkaa Otamusjoen toiselta puolelta, joten tässä piti kiivetä portaat asfalttitielle ja kulkea sitä pitkin satakunta metriä.

Sillalta on kaunis näköala Otamusjoelle. 

Varsinainen luontopolun ympyräreitti alkaa asfalttitien laidasta.

Luontopolun kartta löytyy tästä lähtöpisteestä. Tässä reittiä nimitetään Salmin luontopoluksi.

Reittiä ei ole merkitty maalimerkein. Toisaalta risteyksiä ei ole paljon, joten reitillä on helppo pysyä. Polun varrella on myös parikymmentä infotaulua, tässä esimerkkinä alkumatkan opastaulu taikinamarjasta. Luonto on vehreää ja lehtomaista - luontopolun varrella on paljon muitakin lehtokasveja, esimerkiksi lehtokuusamaa ja mustakonnanmarjaa.

Huh, mikä nousu. Ristivuoren huipulle noustiin melkoisia jyrkänteitä pitkin, köysiä saattoi käyttää apuna.

Ristivuoren huipulla voi sitten ihailla näköalaa Tupurlanjärvelle ja Otamusjoelle. Jyrkänne on melkeinpä pystysuora ja järvi ja joki ovat melkeinpä 30 metriä alempana, joten ihan reunoille ei kannata mennä kurkkimaan.

Noin 700 metrin kävelyn jälkeen saavutaan Tyyttikivelle. Mielenkiintoiselta kuulostavalla kivellä on mielenkiintoinen historia. Paikka on ollut aikoinaan vilkas liikennepaikka Turuntien varrella ja kulkijat toivat mukanaan kurittomuutta. Vuoden 1734 laissa määrättiin sitten raipparangaistus ja Tyyttikivestä tuli piiskauspaikka. Lisätietoa voi lukea alla olevasta kyltistä.

Itse Tyyttikiveä oli vaikea saada louhikkoisessa maisemassa kuvaan. Luontopolkumies kivipaasien välissä.

Sata metriä Tyyttikiven jälkeen polku näyttää tulevan omakotitalon pihaan. Tässä on kuitenkin selkeä opaste reitin kääntymisestä takaisin päin. 

Luontopolku kulkee pihatietä pitkin takaisin asfalttitien laitaan peltomaisemassa.

Ennen asfalttitietä käännytään taas oikealle ja kuljetaan viimeiset kolmisensataa metriä polulla lähellä tietä. Tässä ihmettelimme kasvia, joka näytti ehkä puutarhakarkulaiselta. Sitä tuntui kasvavan paljon - ehkä tässä oli entinen talon paikka ja puutarha, vaikka näkyviä raunioita ei ollutkaan. Vahvistus saatiin kasviasiantuntija-tuttavaltani, tämä on varjolilja.

Palasimme ympyräreitin alkuun ja siitä takaisin parkkipaikalle. Matkaa siis 1,5 km, aikaa kului noin 40 minuuttia. Evästaukoa emme pitäneet, mutta eipä täällä ollut myöskään istuskelupaikkojakaan. Muita retkeilijöitä emme tällä polulla tavanneet. 

Reitillä pysyminen oli kohtuullisen helppoa ja maisemat olivat hienot, joten Ristivuoren luontopolku oli ihan suositeltava pikku välipalanen. Korkeuseroa taisi olla kaiken kaikkiaan 40 metriä, ja nousut ovat jyrkkiä, joten reitti on tosiaan suhteellisen vaativa. Täällä voi tosiaan kävellä pidempiäkin reittejä, palaamme asiaan kun olen taas näillä suunnilla!