Haltiavuoren luontopolku Helsingissä

Päivämäärä: 26.4.2020

Luontopolkumiehen reittinumero: 110
Reitin pituus: 7 km
Kohokohdat: Aarnimetsät ja Pitkäkoski
Parkkipaikka: Paloheinän ulkoilureittien parkkipaikat, todella hyvin tilaa
Opasteet ja kyltit: Ei ole
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia

Asun Helsingissä ja liikun paljon Paloheinässä ja Haltialassa, kesällä lenkkeillen ja pyöräillen, talvella hiihdellen. Oikeastaan en ole ajatellutkaan, että täällä on myös virallinen luontopolku. Joitakin kylttejä ja infotauluja olen ohimennessäni nähnyt, mutta en tiennyt, liittyisivätkö ne luontopolkuihin vai johonkin muuhun. Nyt päätin kävellä pidemmän reitin eli Haltiavuoren luontopolun ympäri. Lisätietoa sain Helsingin kaupungin nettisivuilta ja siellä kerrottiin, että Haltiavuoren luontopolku olisi merkitty ruskein käpymerkein ja polun varrella olevat kohteet numerotolpin. Printtasin mukaan luontopolun kartan ja kohdeselostukset, jotka printtautuivat muuten aika huonosti - osa tekstistä jäi johonkin paperin ulkopuolelle. Näytti myös siltä kuin jokin paperinen opaslehtinen olisi skannattu pdf-tiedostoksi, osa kuvista oli selkeästi vinossakin.

Keväinen sunnuntaiaamu. Kello oli noin kahdeksan, kun saavuin Paloheinän parkkipaikalle. Autoja oli jo jokunen, mutta ei ruuhkaksi asti. Kävelin Paloheinän majan luo. Täältä löytyi Paloheinän kartta, johon on merkitty myös Haltiavuoren luontopolku vihreällä katkoviivalla.


Jos haluat reitin kävellä ympäri, niin suosittelen ottamaan kartan mukaan - reittimerkintöjä ei totisesti löytynyt. En nähnyt ainuttakaan ruskeaa käpymerkintää missään. Kartan perusteella lähdin kävelemään ulkoilureittiä pitkin. Tässä hiihdetään talvisin, lumi oli sentään jo sulanut ladulta. Heti reitin alussa on "Haltialan luontopolku"-opastaulu ilman minkäänlaista opastusta.

Jos olet Paloheinässä liikkunut, niin tiedätkin, että ulkoilureitit ovat leveitä ja hyvin hoidettuja. Alkumatkalla valotolpissa oli oransseja täpliä, kuten alla olevassa kuvassa ehkä vähän näkeekin. Mietin, olisiko niillä jotain tekemistä luontopolun kanssa - olisiko sitä yritetty uudestaan merkitä maalimerkeillä. Totesin kuitenkin, että luultavasti oranssit täplät liittyivät suunnistukseen, muutama rastikin näkyi reitin varrella. Keväisenä aamuna näin muuten todella paljon rastaita, tässäkin kuvassa kiireinen mustarastas juoksee tien poikki.

Puolitoista kilometria metsämaisemaa takana. Sen jälkeen käväistään hetken aikaa Haltialan pelloilla. Töyhtöhyyppien ja kiurujen äänet kuuluivat peltoaukealla. Kevättä parhaimmillaan!

Koska käpymerkkejä tai mitään kohdenumerointeja ei näkynyt, kävelin vahingossa harhaan. Kahden kilometrin kohdalla, tämän "Haltialan aarnialue"-opastaulun kohdalla reitti kääntyy vasemmalle aarnialueelle. Kävelin parisataa metriä ohi, mutta satuin vilkaisemaan karttaa ja palasin takaisin.

Aarnialue oli omaa suosikkimaisemaani. Siellä kävellään huomattavasti kapeampaa polkua ja pitkospuitakin pitkin. Haltialan pitkospuut ovat aina olleet hyvässä kunnossa, niin nytkin!

Polkuosuutta riitti noin 600 metriä, sitten polku yhtyy taas leveämpään ulkoiluväylään. Halusin pitää kahvitauon reitin puolivälissä ja löysin mukavan istuskelupaikan Uudentorpanpellon laidalta. Tälläkin pellolla on talvisin hiihdelty kymmeniä kertoja, vaan enpä tiennyt pellolle nimeä ennen tätä päivää (tätä kirjoittaessani löysin nimen kartalta).

Kävely jatkuu pellon laitaa pitkin. Haltiapolku -kyltit ovat ihmetyttäneet minua aina, kun olen täällä liikkunut. Enpä löytänyt niille tänäänkään mitään selitystä, vaikka hakukoneesta etsin tietoa.

Reilut neljä kilometriä takana ja saavutaan Pitkäkoskelle. Kartan mukaan reitti käynee Pitkäkosken rannalla ja siellä kyllä kannattaakin piipahtaa. Rinnelehdon lehtomaisemat ovat hetkittäin hyvin keski-eurooppalaisia ja kosken rannalla on aina mukava piipahtaa.

Pitkäkosken rannalla on parikin eri katselulavaa. Lisätietoa Pitkäkoskesta saat vaikkapa täältä.

Kävin vielä Pitkäkosken ylittävällä sillalla nappaamassa hieman laajemman kuvan jokimaisemasta. Vasemmalla puolella - eli Vantaan puolella - lienee Pitkäkosken luontopolku, jonka käyn jonain toisena päivänä kävelemässä.

Pitkäkoskelta löytyy myös tämän reitin paras taukopaikka. Sunnuntaiaamuna klo 9.30 täällä oli vielä rauhallista. Veikkaanpa, että penkit ja pöydät olisivat varattuja parin tunnin päästä.

Leveää ulkoilutietä takaisin Paloheinään. Tämän luontopolkukierroksen voi lopettaa kunnon urheilusuoritukseen Paloheinän kuntoportaissa!

Kävelyyni meni aikaa noin kaksi tuntia. Alkumatkalla sain kävellä omassa rauhassa, mutta toki muita ulkoilijoita alkoi olla jo ruuhkaksi asti klo 10, kun saavuin takaisin Paloheinään. Aarnimetsäalueella lienee rauhallisempaa.

Luontopolkuna Haltiavuoren polku ei ollut kovin kummoinen - kartta on todellakin tarpeen, koska opasteita ei näkynyt. Tähän väliin lisäys: kyselin asiaa Helsingin kaupungilta ja sain vastauksen: "Luontopolku on poistettu sen ollessa pahasti vanhentunut. Paikalla on vielä joitain kulkua helpottavia rakenteita. Alue on tulossa suojeluun, joten poluille saattaa tulla muutoksia." Palaan asiaan, kun lisää tietoa on tarjolla.

Kävelyreittinä pidin Haltiavuoren polusta kovasti, koska polku on helppokulkuinen ja luonnoltaan monipuolinen. Näin paljon lintuja jopa harvinaisen läheltä. Kiuru istui puun oksalle parin metrin päähän, laulurastas asettui tielle kymmenen metrin päähän ja sain katsella sitä kiikareilla. Laskin nähneeni tai kuulleeni 14 lintulajia (ja huom! En ole todellinen lintuasiantuntija, vielä jäi muutamia ääniä tunnistamatta) kahden tunnin aikana. Olin ottanut kameran mukaan, mutta siinäpä olikin akku loppu, joten kuvat tuli otettua kännykällä. Kyllä harmitti, olisin varmasti saanut hyvän kuvan esim. punarinnasta ja kiurusta. Tässä luonnon parhaimmistoa: terttuselja, rentukka, kevätlinnunsilmä, punarinta ja kiuru.


Luontopolkumiehen muita reittejä Helsingissä:
Longinojan luontopolku