Kukuljärven vaellusreitti Loviisassa

Päivämäärä: 18.5.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 130
Reitin pituus: 9 km
Kohokohdat: Todella monipuolinen ja vaihteleva reitti. Kallioita, järvimaisemaa, avaria metsiä, louhikoita, joenrantaa.
Parkkipaikka: Ruotsinpyhtään Puistokujalla. Tilava parkkipaikka.
Opasteet/kyltit: Hyvät. 
Varusteet/jalkineet: Alkumatkalla oli kohtalaisen paljon märkiä kohtia. Suosittelisin vedenpitäviä jalkineita. 

Päätin viettää vapaapäivän ajelemalla noin sadan kilometrin päähän pääkaupungista. Valitsin aamun ensimmäiseksi kävelyksi Kukuljärven vaellusreitin. Se on yksi reiteistä, joita olen jo pitkään suunnitellut käveleväni, nyt oli oiva hetki lähteä tutustumaan. Printtasin kartankin mukaan Loviisan nettisivuilta. Parkkipaikka löytyi helposti nettisivun osoitteen perusteella, se on Strömforsin Ruukin urheilukeskuksen iso parkkipaikka. Tilaa riitti, vain yksi auto parkkiksella. Parkkipaikan takakulmassa on "Kirkonkylän ulkoilupaikkojen" kartta ja siihenkin vaellusreitti on merkitty, joten kartan voi vaikkapa kuvata tässä lähtiessään. Reitti starttaa kartan vierestä.

Reitti alkaa. Alkumetreillä on valoisia koivikoita, sekametsää. Pitkospuitakin oli heti tarjolla. Ja rentukat kukkivat reitin varrella.

Reittimerkintänä on usein tällainen kävelevä kuusi ja K-kirjain. Tai punainen maalimerkintä. Osassa punaisia merkintöjä käytettiin myös termiä "Kukulinreitti". 

Kaunista koivikkoa aamun valossa. Mikä on tämä polku, jota kävellään?

Vastaus: Entinen rautatien paikka! Tämä selviää opastaulusta. Reitin varrella tällaisia tauluja on muutama.

Myös tällaisia reittikylttejä löytyi useita Kukuljärven polun varrelta.

Noin kilometrin kohdalla saavutaan joen rantaan. Minkä joen? Tutkin tätä nyt kartasta enkä oikein saanut selville. Onneksi Loviisan kaupungin sivustolla kerrotaan Strömforsin ruukin historiasta ja mainitaan Kymijoen läntisimmän haaran pyörittäneen ruukin vesirattaita. 

Joen rannalla on todella mukava taukopaikka laavuineen. Tähän oli hienoa jäädä aamukahveille. Sattui myös harvinainen tapaus. Kävelin tauon jälkeen 200 metriä ja mietin seuraavan valokuvan ottoa. Missäs kamera? Ei kädessä. Se jäi penkille laavun viereen. Kävin sen hakemassa. Huh, tätä muistia.

Parinsadan metrin päässä vuorossa oli tien ylitys. 

Tämän jälkeen reitti kulkee mukavissa kalliomaisemissa melko pitkän aikaa. Hieman yli kahden kilometrin kohdalla tullaan paikalle, jossa melkeinpä haukoin henkeäni. Todella kaunis maisema kaakkoon kohti Kymijokea. Kalliolla vietin pienen tovin kuvaten ja katsellen maisemaa. Etelään päin näkyy vettä vähän kauempanakin, liekö näkymä merelle asti. Joen tasosta on noustu 40 metriä korkeammalle. 

  
Kalliolta alas ja noin kahden ja puolen kilometrin kohdalla ollaan pienen rämeen laidassa. Täälläkin on luontopolkumainen opastaulu.

Reitti on haastava, sitä ei voi kieltää. Heti suon jälkeen alkaa osio, jossa on hieman kiipeilyä ja melko paljon louhikkoa. Parissa kohtaa voi kiivetä jyrkkää mäkeä köydestä kiinni pitäen. Kokeilin ja hyvin onnistui, kun kallio ei ollut liukas.

Mäen päällä oli taas taukopaikka. 

Seuraa hieman louhikkoinen osa. Haastava, mutta ei liian vaativa. Peruskuntoinen ihminen pärjää. Muutamassa kohdassa kävellään melko kapeilla kielekkeillä, mutta vaaralliselta reitti ei tuntunut.

Pikku hiljaa saavutaan Kukulin kallioille eli Kukulinjärven lähistölle. Neljän ja puolen kilometrin kohdalla reitti laskeutuu Kukuljärven rantaan. Kukuljärven etelä/kaakkoisrantaa pitkin kävellään noin kilometri ja matkalle sattuu myös mukava kallioniemi, jossa voi pitää taukoa vaikkapa isojen kivenmurikoiden päällä (yhden päällä seison blogin pääkuvassa). Kun saavutaan Kukuljärven itärannalle, tulee kuitenkin reitin paras ja hienoin taukopaikka. Järven rannassa on laituri sekä pöytä ja penkit.

Eikä tässä vielä kaikki. Parinkymmenen metrin päässä on hieno laavu ja muitakin palveluita. Laavulla näin reitin ensimmäiset ihmiset, siksi kuvasin laavun vain takaa päin. Tässä reitti poistuu rannalta ja jatkuu tässä laavulta suoraan ylös.

Laavun jälkeen maisema muuttuu selvästi. Metsä on lehtipuuvaltaista. Reitti kulkee vajaan kilometrin mäen päällä ja laskeutuu sitten pellon laitaan. Tässä oli lyhyt hiekkatieosuus. Hiekkatieltä reitti nousee taustalla kohoavan kallion, Huuhkajavuoren laelle. 

Tässä oli reitin toinen vaativa osuus. Louhikkoa, kaatuneita puita. Huuhkajavuori on reitin korkein kohta, nousua edeltävältä pellolta kertyi peräti 55 metriä. 

Alkoi sadekuuro, joka muuttui raesateeksi. Huuhkajavuoren maisemakuvat "vesittyivät" sateen takia. Sain kuitenkin kuvan raesateen jäljistä kalliolle nousevissa portaissa. Samalla saatoin huomioida hyvän mustikkasadon odotuksia. Ja sadosta puheen ollen, nousua edeltävällä hakkuuaukealla bongasin yhden kookkaan korvasienen. Se jäi vielä sinne, jos joku on kiinnostunut. Lisääkin saattaisi löytyä!

Huuhkajavuorelta reitti palailee melkeinpä hiekkateitä pitkin (pieniä polkuosuuksia lukuunottamatta) takaisin kohti Störmforsia. Raekuuron alla en vaivautunut ottamaan valokuvia. Onneksi sade loppui kuitenkin aika nopeasti. Poutasäällä saavuin takaisin Ruukin lähistölle. Maantien alitus (täällä olikin alikulkukäytävä) ja muutama sata metriä leveää polkua takaisin lähtöpaikalle.

Olipas mukava lenkki! Matkaa kertyi siis noin yhdeksän kilometriä ja aikaa minulla kului kaksi tuntia ja kolme varttia. Aika rauhallista oli, tapasin kaksi ihmistä laavulla ja neljä Huuhkajavuoren päällä. Oli toki maanantai, mutta olisin silti kuvitellut tällaisella reitillä tapaavani enemmän ihmisiä. Reitti on siis hieman haastava, mutta todella mielenkiintoinen ja vaihteleva. Kun on korkeuseroja, niin on myös maisemia. 

Vielä plussamainintoja: Paljon taukopaikkoja ja selkeät opasteet. Vain yhden kerran katsoin hieman epäselvää kohtaa kartasta polkujen risteyksessä, punainen merkintä näkyi kuitenkin heti parinkymmenen metrin päässä. Kerrassaan erinomainen reitti muutaman tunnin kävelyretkelle!