Vuoksenniskan metsäpolku Imatralla

Päivämäärä: 12.5.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 127    
Reitin pituus: 3 km
Kohokohdat: Mukava ulkoilureitti
Parkkipaikka: Havurinne -nimisen tien päässä. Runsaasti tilaa. 
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset. Tarkoitus lienee seurata luontopolkua joko netistä tai esitteen kautta.
Varusteet/jalkineet: Kuljetaan suurimmaksi osaksi leveitä ulkoilureittejä, ei erikoisvaatimuksia.
 
Imatran retkipäivä. Päätin aloittaa Vuoksenniskan metsäpolulta. Outdoor Active -sivustolla mainitaan lähtöpaikaksi Havurinne-nimisen tien pää ja sieltä löytyykin iso parkkipaikka, jossa oli näin korona-aikana hyvin tilaa - kyseessä lienee Vuoksenniskan koulun paikoitusalue. Parkkipaikan kulmassa on pieni opastaulu, jossa on myös reittikartta. 

Reitillä on siis melkoinen määrä rasteja, vaikka rastit 12-23 on linjausmuutoksen takia jätetty pois. Läksin etsimään ykkösrastia. Parkkipaikan vieressä on kuntorata, frisbeegolf-rata ja muita ulkoilureittejä. Otin muutaman harha-askelen, mutta lopulta löysin sinisiä maalimerkkejä ja totesin, että tässä on oikea luontopolku, se lähtee jalkapallokentän kupeesta. Reitti on leveä ja maasto kangas- tai harjumaisemaa. Täällä ollaan itse asiassa Salpausselällä. 

Noin kilometri kävelty. Mäntymetsä vaihtui hetkeksi koivumetsäksi. Sauvakävelijöitä ja muita lenkkeilijöitä kulki samalla reitillä.

Reitin pohjoisin piste, käännytään takaisin kohti etelää. Noin puolivälissä ollaan. Rastipisteet on merkitty puutolpin, joissa on rastin numero ja QR-koodi. Tällä kertaa en kuitenkaan saanut luettua rastien tekstejä, koska kännykästäni oli akku vähissä ja itse rasteilla ei ole mitään tekstiä. Olisipa edes rastin nimi tai lyhyt kuvaus tolpassa. 

Tätä kirjoittaessani tarkistin luontopolun opasvihkon, jonka voi tietysti printata netistä. Sain ahaa-elämyksen. Juuri tuo yläpuolen kuva, rasti 25, kertoo metsätuholaisista ja ennen kaikkea ytimennävertäjistä. Ilmankos osa puiden latvoista näyttikin erikoiselta, siitäkin olin napannut kuvan. 

Matka jatkui etelään, yhä leveitä ulkoilureittejä pitkin. Oikealla puolella eli lännessä mäntyjen lomasta näki aina välillä junaradan (näillä kohdilla taisi aikoinaan olla Vuoksenniskan asema, muistan sen lapsuudesta) ja Saimaakin siintelee joissain kohdissa. Pidin tauon mukavan kiven päällä istuen (blogin aloituskuvassa). Suurinpiirtein samassa kohdassa oli myös Saimaa Geoparkin opastaulu reunamoreeniselänteestä. Reitin varrella oli pari tällaista Saimaa Geopark-kylttiä.

Haa! Noin 2,3 kilometrin kohdalla vihdoin siirrytään kapeammalle polulle. Tämä oli mukava yllätys. Tuomet loivat hauskan kaaren, jonka alta kävellä.

Nämä betonirakenteet jäivät mietityttämään, joten tarkistin rastin 42 heti kun palailin parkkipaikalle ja sain puhelimen lataukseen. Täällä on 1910-luvulla sijainnut vanha pölkkytehdas tai -keittämö. Pölkyt kuljetettiin vaijerikäyttöisellä ilmaradalla harjun (Salpausselän) päälle, nämä rakennelmat ovat jäänteitä ilmaradasta.

Myös tässä pölkkytehtaan kieppeillä kuljetaan kapeahkolla polulla, mutta siniset maalimerkit johdattavat hyvin takaisin Havurinne-kadulle.

Kierros tuli täyteen, matkaa siis noin 3 kilometriä ja aikaa kävelyyn meni 50 minuuttia - siihen sisältyi ehkä noin 10 minuutin kahvitauko. Muita ulkoilijoita oli, lenkkeilijöiden lisäksi näin pari frisbeegolf-pelaajaa. Ainakin yhden kerran kolahti frisbee puuhun lähelläni, suosittelen seuraamaan "muuta liikennettä".

Vuoksenniskan metsäpolku oli ihan mukava ulkoilureitti. Olisin varmaan saanut enemmän siitä irti, jos minulla olisi ollut opasvihkonen mukana, kannattaa lähteä matkaan se printattuna tai puhelimen akku täynnä, jotta voi seurata rasteja netistä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Meikonkierros Kirkkonummella

Lapakiston retkeilyreitit Lahden Nastolassa