Karhulenkki Evon retkeilyalueella Padasjoella

Päivämäärä: 3.5.2020

Luontopolkumiehen reittinumero: 118
Reitin pituus: 6,8 km
Kohokohdat: Kelkutteenharju, Iso-Taruksen ranta, vaihtelevat metsät
Parkkipaikka: Pieni parkkipaikka Vähä-Kelkutteen rannassa Kelkutteentiellä
Opasteet/kyltit: OK.
Varusteet/jalkineet: Reitillä oli pari kosteaa paikkaa, vedenpitävät jalkineet plussaa.


Evon retkeilyalueella riittää käveltäviä reittejä. Virallisia ja nimettyjä ympyräreittejä minulla oli kävelemättä ainakin vielä tämä, Karhulenkki. Parkkipaikka oli tuttu, Vähä-Kelkutteen rannalla oleva pieni parkkipaikka, jota jouduin etsimään jo Savottapolun kävelyä aloitellessani. Tällä kertaa se löytyi ensi yrittämällä. Tien toisella puolella on kyltti, jossa kohteina on Polkureitti, Rahtijärvi ja Tarusjärvi. Kaverin kanssa katsoimme karttaa ja totesimme, että kyllä Karhulenkkikin tässä kulkisi. Lähdimme siis tästä kohti Tarusjärveä. Jälkiviisaana voin sanoa, että Karhulenkki olisi ehkä kuulunut kävellä vastapäivään - tällöin kannattaa lähteä kulkemaan hiekkatietä itään, polku kääntyy heti sadan metrin jälkeen oikealle ja pois hiekkatieltä. Toki Karhulenkin voi kävellä myötäpäiväänkin.

Alkumatka kuljetaan harjumaastossa, Kelkutteenharjua pitkin. Puolen kilometrin jälkeen toinen polku yhtyy samalle reitille, harjun laelle. Savottapolku, jonka kävelin kaksi vuotta aiemmin kulkee seuraavan kilometrin ajan samaa reittiä. 

Kun Karhulenkki lopulta eroaa harjumaisemien jälkeen savottapolusta, alkavat myös Karhulenkin hauskat opastaulut. Niissä on hyödynnetty paikallista murretta - ja sepä aiheutti meille päänvaivaa. "Sää solakkii estää", sanoi vanha kansa - kerrotaan tässä taulussa. Mietimme sitä kävellessämme eteenpäin. Palaan tähän tuonnempana...

Hetken päästä saavutaan Iso-Taruksen rantaan. Vielä toukokuussa Ruplahdessa oli tosiaan jäätä. 

Iso-Taruksen rannassa on reitin paras taukopaikka. Täällä joimme kahvit ja nautimme eväsleivät. Ihan rauhassa, muita retkeilijöitä emme olleet vielä nähneet. Kolme kilometriä kävelyä takana tässä vaiheessa. 

Iso-Taruksen jälkeen tapasimme sitten jo ensimmäiset vastaantulijat. Muutaman sadan metrin päästä ylitetään vuolaana virtaava puro siltaa pitkin.

Sillan jälkeen ylitetään sähkölinja ja pian saavutaan hiekkatielle, jota kävellään pieni matka. Risteyspaikoissa on aina selvät kyltitykset.

Neljä kilometriä takana. Lähestytään Kelkutteentietä, jonka lähistöllä reitti jatkuu sitten takaisin lähtöpaikkaan. Täällä on oikeastaan reitin toinen - ehkä hieman epävirallisempi - istuskelupaikka. 

Viimeiset pari kilometriä kuljetaan vaihtelevissa metsätyypeissä, kunnes reitti palaa taas Kelkutteentielle ja sadan metrin päässä on pysäköintipaikka, josta matkaan lähdimme. Matkaa kertyi siis 6,8 km ja aikaa meillä meni melko tarkkaan 3 tuntia. Taisimme kävellä aika rauhallisesti ja pitää melko pitkän evästauon. Alkumatkasta emme tavanneet ketään, mutta loppumatkalla vastaantulijoita oli muutama. Myös parkkipaikka oli täyttynyt kävelymme aikana. 

Evon reiteissä on kunnollista metsän ja melkeinpä erämaan tuntua. On mukavaa olla kunnolla metsän siimeksessä ja nauttia metsän rauhasta. Karhulenkki on tästä erinomainen esimerkki. Suosittelen hyväksi aamukävelylenkiksi, jolloin täällä saa varmasti kulkea melko lailla omissa oloissaan. 

P.S. "Sää solakkii estää" tarkoittaa siis "Sää sodatkin estää". Täällä puhuttiin myös "kuusen lalvasta" ja "ailaksien tekemisestä". Kumma murre!

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Savottapolku
Niemisjärven luontopolku