Harjuluontopolku Jämijärven Hämeenkankaalla

Päivämäärä: 27.5.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 142
Reitin pituus: 5,2 km
Kohokohdat: Valoisa harjumaisema, hauskat luontopolkukyltit, näkötorni
Parkkipaikka: Jämikeskuksen tai Jämin lomakeskuksen pihalla
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia

Olin lukenut paljon Jämijärven Hämeenkankaasta ja päätin käydä tutustumassa paikkaan, kun se sattui matkani varrelle. Reiteistä sain tietoa Luontoon.fi -sivustolta ja ajattelin Harjupolun sopivan parhaiten ohjelmaani, sen lähtöpaikkakin on kätevästi Jämikeskuksen pihalla ja sinne ajattelin löytäväni helposti. 

Jämikeskuksen osoitteeksi mainitaan Sormelantie 77 - navigaattori olisi kyllä vienyt minut hienosti sinne, mutta en seurannut sitä vaan vahingossa ajelin ensin Jämin Lomakeskuksen pihaan huomatakseni, että se on eri asia kuin Jämikeskus (hiihtotunneleineen). Ajoin Jämikeskuksen pihaan, mutta lopulta huomasin kartasta, että luontopolku itse asiassa lähtee juuri Jämin Lomakeskuksen pihalta. No, välimatkaa on alle sata metriä, mutta siirsin kuitenkin auton Lomakeskuksen pihaan. Osoite näyttäisi olevan Jämintie 659, jos haluat sen navigaattoriisi naputella. Kaikkialla oli kovin hiljaista (koska korona), mutta yksi rullahiihtelijä sentään tuntui kiertelevän Jämin "latuja" eli kevyen liikenteen väyliä. 

Lomakeskuksen vierestä lähtöpaikan kyltit olivatkin jo selvästi havaittavissa.

Otin kuvan myös Harjuluontopolun reitistä. Tässä kartalla siis mustilla palloilla merkitty reitti. Lisäkommentti: tätä kirjoittaessani huomasin, että Harjuluontopolun nähtävyydeksi mainitaan Outdoors Satakunta -sivustolla myös Uhrilähde. Se ei varsinaisesti ole reitillä, enkä huomannut siellä käydä - tässä kartassa se näkyy yläkulmassa.

Harjuluontopolku on merkitty hyvin: käpymerkein ja risteyksissä tämän tyyppisin reittikyltein. Ensimmäinen reitin taukopaikka on Jämi-Jukola -laavu, sinnekin on reitti merkitty.  

Reitti nousee lähtöpaikalta heti melkeinpä 20 metriä harjua ylöspäin.

Ensimmäisen nousun jälkeen nappasin kuvan myös lähtöpisteeseen ja Jämin Lomakeskukseen päin.

Reitti kurvaa mäen päällä vasemmalle ja lähtee kulkemaan harjun reunaa pitkin. Tässä kannattaa olla tarkkana, reitti on tarkoitettu kierrettäväksi myötäpäivään (takaisin palataan harjun lakea). Seuraa kylttejä ja käpymerkkitolppia!

Hämeenkankaalla on paljon erilaisia reittejä ja niitä tuntuu risteävän vähän väliä. Tarkkana kannattaa olla. Tästä lisää hetken päästä...

Maisema on todella kaunista ja avointa mäntymetsää. Polku on mukavan pehmeä - täällä on totisesti hyvin miellyttävää kävellä. Reitin varrella on myös vajaat kymmenen hauskaa infotaulua, kuten blogin pääkuvana oleva "Maksutase"-kyltti, jossa siis kerrotaan mäntykankaalla viihtyvistä sienistä, kuten tuoksuvalmuska eli matsutake. 

Eksyin. Eräässä x-risteyksessä jatkoin polkua suoraan ja näin laavun oikealla harjun päällä. Mutta mitenkäs polku ei näyttänyt menevän laavulle vaan jatkavan harjun alapuolella laavun ohi? Katsoin karttaa, kyllä polun piti tulla suoraan laavulle. Palasin sata metriä takaisin ja huomasin tehneeni virheen - x-risteyksessä olisi pitänyt kurvata muutama metri oikealle ja jatkaa uutta polkua vinosti harjua ylös kohti laavua. Sininen käpymerkki kyllä näkyi selvästi. Tämä oli ehkä reitin ainoa risteys, jossa lisäopaste olisi ollut minun mielestäni tarpeen. Jämi-Jukolan laavulle tuli matkaa siis noin 2 km.

Pidin kahvi- ja evästauon laavulla ja jatkoin matkaa sen jälkeen. Kartan mukaan reitti alkaa kääntyä oikealle ja pian takaisin kohti Jämikeskusta. Noin kilometri Jämi-Jukolan laavun jälkeen saavutaankin Niinikodalle.

Nappasin selfien Niinikodan luona olevien kylttien edessä. 

Paluumatka sujuu melko tasaisissa merkeissä harjun lakea pitkin.

Harjun laelta avautuu maisema jonnekin kauas. Tekisipä mieli lähteä kävelemään tuonnekin, Näillä mukavilla poluilla jaksaisi varmasti kävellä pidemmänkin lenkin.

Reittejä täällä totisesti riittäisi, kuten tästäkin kuvasta voi havaita.

Olin ihmetellyt erikoista nimeä kartoissa ja kylteissä, Pikkuvatia, jo jonkin aikaa. Se on siis harjusuppa, jonka luona on aikoinaan sijainnut myös hyppyrimäki.

Hieman ennen kierroksen täyttymistä voi vielä tehdä piipahduksen näkötorniin.

Maisema on avara ja komea. Alhaalla näkyy myös Jämin harrastelentokenttä, jossa tänäänkin joku lennätti pienoislennokkia.

Viimeinen luontopolkukyltti oli valitettavasti kellahtanut selälleen.

Rinne alas ja takaisin lähtöpaikalle. Matkaa kertyi siis hieman yli viisi kilometriä (5,5 pienen harharetkeni kera) ja aikaa minulla kului 1h 40 min melko pitkän evästauonkin kera. Harjupolulla ei ole paljoakaan hidastavia juuria tai kiviä, matka sujui kyllä joutuisasti. Korkeuseroa on noin 40 metriä, mutta kovin jyrkkiä nousuja täällä ei ollut. Reitillä en nähnyt (taaskaan) ainuttakaan ihmistä! Sain olla harjuilla aivan keskenäni. Koko Jämin Lomakeskus oli melkein aavemaisen hiljainen - yhtä rullahiihtäjää ja kahta lennokkiharrastajaa lukuunottamatta. 

Kävellessäni mietin monta kertaa, että voisin mielihyvin kävellä täällä vähän pidemmänkin lenkin - ehkä täällä voisi vaikka yöpyä ja kävellä enemmänkin Hämeenkankaan reittejä, niitä tosiaan tuntuu riittävän!