Haminalahden kulttuuripolku Kuopiossa

Päivämäärä: 8.9.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 267
Reitin pituus: 4,3 km
Kohokohdat: Näköalapaikat sekä mielenkiintoiset opastaulut
Parkkipaikka: Leirikuja 13, Kuopio. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Melko helppokulkuista, jonkin verran tieosuuksia. Silti valitsisin kallioille ja poluille hyväpohjaiset ja ehkä myös vedenpitävät jalkineet.
Keskivaativa reitti
Tulipaikka lähtöpaikalla


Kuopion retkipäivä 2. Näytti siltä, että saattaisi olla tulossa sateinen päivä ja totesin tuntiennusteen perusteella kerkeäväni kävellä Kuopion lähistöllä yhden lyhyehkön reitin ennen sateita. Hakukoneista löytyi melko lähellä sijaitseva Haminalahden kulttuuripolku (josta löytyy netistä tietoa myös nimellä "Von Wright - kulttuuri- ja luontopolku"). Päätin lähteä tutustumaan Haminalahteen, sen polkuun ja Von Wright-veljesten taiteen historiaan.

Lähtöpaikka löytyi helposti. Navigaattoriin osoitteeksi Leirikuja 13, lisäksi Karttulaan vievän tien 551 varrelta on myös opastus kulttuuripolulle. Parkkipaikan yhteydessä on selkeä infotaulu reittikarttoineen.


Kulttuuripolun kartan voi halutessaan kuvata mukaan. Opasteet ovat selkeitä, mutta toki kartasta voi olla hyötyä muutamissa risteyskohdissa. Numerointi helpottaa myös reitin kävelyä. Ensin ympyräreitille myötäpäivään kierrettynä - lopuksi piipahdus Mustalahteen. Selvä pyy! Vai pitäisikö täällä sanoa "selvä metso"?


Reitti on nimittäin merkitty paaluin, joissa on metso-logo.


Heti parkkipaikan jälkeen rengasreitti ja Mustalahden pisto eroavat toisistaan. Tässä numerojärjestyksen mukaan siis ensin rengasreitille eli oikealle.


Ensimmäiset sadat metrit kuljetaan vanhaa tietä pitkin.


Kahdensadan metrin kohdalla voi lueskella Haminalahden asutuksen historiaa. Taustalla näkyvä Hiekkalan tila on ikuistettu myös opastaulussa näkyvään Ferdinand von Wrightin maalaukseen "Savolainen taloryhmä Haminalahden lähellä".


Seuraavaksi ylitetään Karttulantie. Se on vilkasliikenteinen, joten tässä kannattaa olla erityisen varovainen! Heti tien jälkeen reitti kulkee hakkuuaukean laidassa, polkua on selvästi kunnostettu ja levennetty ihan viime aikoina - olisikohan tässä ollut tulvamaastoa, nyt polku on kuitenkin kuiva ja melko hyväkuntoinen.


Polku nousee ensimmäiselle mäelle, jossa varsinainen ympyräreitti vasta alkaa. Myötäpäivään käveltäessä saavutaan heti näköalapaikalle. Se on Karttulantien yläpuolella kalliolla. Parempia näköalapaikkoja on tulossa myöhemmin, mutta tässä voi ainakin ihastella vasemmalla näkyvää Haminalahden kartanoa, joka kuului von Wright-suvulle 1800-luvulla.


Tältä ensimmäiseltä mäeltä laskeudutaan erinomaisia portaita alas melkeinpä Karttulantien laitaan. Kulttuuripolku kääntyy Mustamäentielle, jonka laidassa olevassa opastaulussa kerrotaan mm. Mustalahden korulöydöstä. Täältä on löydetty rautakautisia koruja, joille on vastineita Sysmässä ja Jämsässä tehdyissä löydössä. Siitä on päätelty, että Haminalahden löytöön liittyvät ihmiset ovat mahdollisesti tulleet juuri Sysmän tai Jämsän rautakauden asutuskeskittymistä.

Minusta mielenkiintoisempaa oli kuitenkin lukea tämän kapean Mustamäen tien historiaa. Oli ihmeellistä, että tämä kapea kärrypolku on joskus ollut pääväylä, jota pitkin pääsi Karttulaan ja sieltä Pielavedelle, Raaheen ja Ouluun. Tiellä on ollut portteja ja veräjiä - ja niitä valvomassa portinvartijoita. Tie nousee tässä kohti Mustamäkeä melko jyrkästi. Sota-ajan puukaasuautoille mäki onnistui parhaiten pienintä vaihdetta käyttämällä - eli peruuttamalla! Ja vielä yksi hauska teksti opastaulusta, Marjatta Roinisen runo Mustamäestä vuodelta 1950. Käy lukemassa!


Mustamäen tien kuvat eivät onnistuneet kovin hyvin. Tässä ollaan jo mäen päällä. Reittiopaste vie Suopellonvuorelle.


Suopellonvuorella noustaan portaita kohti polun korkeinta kohtaa.


Portaiden jälkeen on vuorossa parikin mukavaa maisemapaikkaa. Ensimmäisellä maisemapaikalla katsellaan pohjoiseen ja koilliseen.


Ja sadan metrin jälkeen tullaan toiselle komealle paikalle. Kyltti varoittaa jyrkänteestä. Täällä, noin 1,7 kilometrin kohdalla voi pitää myös kahvitaukoa. Paikalla on pöytä ja penkit.


Tässä oli ehkä reitin komein näköalapaikka, maisema avautuu itään ja kaakkoon. Ollaan noin 50 metriä korkeammalla kuin jyrkänteen alla kulkeva Karttulantie. Se ei näköalapaikalle näy, mutta liikenteen äänet toki kuuluvat (blogin pääkuva).

Magnus von Wrightin maisema samasta paikasta. Maisema Suopeltovuorelta on maalattu vuonna 1854. Ajan henkeen tyypillisesti ihminen on kuvattu hartaana ihailemassa luonnon suuruutta.


Jatkoin matkaa. Mustamäentien ylityksen jälkeen oli vielä komeaa avointa maisemaa kohti Haminalahtea. Tarkkaavainen katsoja voi huomata myös Puijon tornin ja hyppyrimäen taivaanrannassa. Matkaa sinne on melkein kymmenen kilometriä.


Seuraava reitin nähtävyys on pieni luola, joka sijaitsee Aittakallion jyrkänteen alla.


Luontopolkumies luolan katolla. Pieneen luolaan en yrittänyt ahtautua.


Ympyräreitti alkaa olla lopuillaan. Missä ovat taistelevat metsot? No täällä, viimeinen ympyräreitin opastaulu kertoo von Wrightin veljeksistä lintumaalareina. Mietin, olisiko kuuluisan metsotaulun maisemakin täältä Aittakalliolta, siitä ei ollut faktaa tarjolla. Veljekset suhtautuivat lintukuvaukseen eri tavoin - Wilhelm oli tieteellinen kuvittaja, Ferdinand taiteilija. Magnus ilmeisesti molempia, hänen kerrotaan päässeen vanhempana tarkkuudestaan ja ottavan taiteellisia vapauksia.


Ympyräreitti päättyy. Vaarallinen tien ylitys. Mietin, uskaltaisinko kävellä Karttulantietä Mustalahteen ja oikaista muutaman metrin. En uskaltanut. Kiersin virallista reittiä ja kevyen liikenteen väylää Mustalahteen ja lukaisin vielä siellä sijaitsevan kyltin, jossa kerrottiin Haminalahden Hovista ja muista von Wright-suvun rakennuksista.


Palailin parkkipaikalle. Koska tienviitassa luki Kulttuuripolun lisäksi myös Ferdinandin laavu, halusin kurkata senkin. Parkkipaikalta oli vain muutama kymmenen metriä laavulle. Laavu on esteetön ja tarjolla on myös polttopuuhuolto.


Haminalahden kulttuuripolku on virallisesti noin 4,3 kilometrin mittainen - ja samaan päädyin minäkin. Aikaa käytin kävelyyn noin puolitoista tuntia. En tavannut muita kävelijöitä. Reitti ei ole kovin vaativa, toki korkeuseroa on noin viitisenkymmentä metriä, mutta nousut olivat melko loivia ja pahimmissa paikoissa hyväkuntoiset portaat apuna.

Mietin kävellessäni, että polku on suunniteltu hyvin. Pidin siitä, että opastauluja ja mielenkiintoisia kohteita oli aika sopivin välein. Kartasta oli hauska seurata, mitä seuraavaksi olisi tulossa. Hauska ja opettavainen kokemus!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Konttilan kierto Puijolla
Katiskaniemen luontopolku
Neulamäen kierto