Pielpajärven erämaakirkon polku Inarissa

Päivämäärä: 15.9.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 272
Reitin pituus: 9,5 km
Kohokohdat: Pielpajärvien rannat, pittoreski erämaakirkko
Parkkipaikka: Sarviniementien pysäköintialue. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Varustaudu hyvillä jalkineilla - älä valitse parhaita pyhäkenkiä. Reitti oli melko kurainen ainakin syyssateiden jälkeen.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Luontopolkumies siirtyi Pallastunturilta itään, Inariin. Oltiin retkikaverin kanssa päätetty vihdoin tutustua Pielpajärven kirkkoon. Ajelimme syyskuisena aamuna Sarviniementietä ja saavuimme parkkipaikalle, jossa lienee tilaa parillekymmenelle autolle, paikalla oli jo muutama. Parkkipaikan reunalla on lähtöportti sekä iso "liikennemerkki" reitin alun merkiksi.

Parkkipaikalla oli myös kartta, jonka olen kuvannut lähtiessäni matkaan. En tätä kirjoittaessani enää muista, oliko kartta portin seinässä vai jossain muualla. Löydät sen varmasti lähtöpaikalta. Pielpajärven kävelyreitti merkitty karttaan punaisella. Halutessaan voi matkaa jatkaa vielä Pielpavuonolle, mutta ympyräreittiä täällä ei ole.

Kävely alkoi. Reitti on merkitty oranssein maalimerkein. Polku on melko kulunut ja tosiaan - syyssateiden jäljiltä aika kurainen. Juuria ja kiviä saa ylittää ja väistellä melkoisesti. Olimme lukeneet, että reitti olisi helppoa kangasmaastoa - olen hieman eri mieltä.

Hetken aikaa luulin, että joku on laittanut riippumaton/tentsilen tai jonkun vastaavan yöpymispaikan keskelle reittiä. Ei kyllä tämä on poroaita, joka alitetaan muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen.

Rautiovaaran metsäosuuden jälkeen saavutaan jo rantamaisemiin. Kartan mukaan aluksi ohitetaan Puntsijärvi. Näillä tienoilla ohitimme myös melkoisen määrän muita retkeilijöitä. Kävi ilmi, että meitä vastaan tullut linja-auto lienee jättänyt tänne ryhmän eläkeläisiä, jotka olivat Pielpajärven retkellä.


Kaksi kilometriä takana. Puntsijärvi jää taakse, nyt kuljetaan kannaksella Ison Pielpajärven ja Pikku Pielpajärven välissä. Miellyttävää järvimaisemaa on tarjolla oikeastaan koko loppumatkan kirkolle asti.


Pitkospuita ja siltarakenteita reitillä on melko vähän. Tässä ollaan sillalla noin kahden ja puolen kilometrin kohdalla. 

Luontopolkumies Ison Pielpajärven rannalla.


Nyt on neljä ja puoli kilometriä kävelyä takana. Ensimmäiset rakennukset näkyvissä. Ei, tämä ei ole vielä kirkko - vaan taukotupa ja puusee. Vieressä on myös pari pöytää penkkeineen, hyvä taukopaikka Pielpajärven rannan tuntumassa.


Itse kirkko on 150 metrin päässä niityn takana. Kesällä tässä on ilmeisesti kukkaloistoa - nyt vain kellastunutta heinikkoa. Portin läpi ja kirkon suuntaan!


Kirkon luona voi tutustua sen historiaan. Pielpajärvi on perinteisesti ollut saamelaisten talvikylä, tänne kokoonnuttiin markkinoille ja hoitamaan kirkollisia toimituksia. Kirkonmenot kestivät jopa parisen viikkoa. Paikalla on ollut kirkko jo 1600-luvulla, mutta se lahosi paikoilleen ja uusi kirkko valmistui 1760. Asutus keskittyi myöhemmin nykyiselle sijainnille Juutuanjoen suuhun ja sinne rakennettiin myös nykyinen Inarin saamelaiskirkko.


Kirkko on muodoltaan tasavartinen ristikirkko.


Sisällekin pääsee. Avasimme ovea vain hiukan, joten sisäkuvat jäivät melko pimeiksi. Kirkossa oli tietysti viileää, mutta hyvin tunnelmallista.


Olimme jotakuinkin aamun ensimmäiset kävijät. Kirkolle alkoi saapua muitakin retkeilijöitä. Siirryimme taukopaikalle ja pidimme eväshetken. Sen jälkeen reipas paluu kohti parkkipaikkaa. Vielä tuli kuvattua Pielpajärven tyyntä ja rauhaisaa maisemaa. Mainittakoonpa vielä sekin, että sinistä taivasta viikon aikana ei ollut vielä näkynyt - nyt saatiin hetkittäin nauttia jopa auringon säteistä.

Paluukävely siis täsmälleen samaa reittiä. Nyt vastaantulijoita alkoi olla jo melkoisesti. Parkkipaikka oli tupaten täynnä, kun saavuimme sinne takaisin. Autoja oli parkkeerattu myös Sarviniementien laitaan. Kävelymatkaa kertyi mittauslaitteeni mukaan hieman yli 9,5 kilometriä. Aikaa käytimme noin kolme tuntia.

Erämaakirkon polku oli mielestäni melko vaativa. Sitä ei voi kävellä kovinkaan kovalla vauhdilla, sillä polulla on paljon juuria ja kiviä. Korkeuseroa ei ole nimeksikään, alkumatkan Rautiovaaralla ollaan noin 25 metriä parkkipaikkaa korkeammalla. Järvenrantaosuuksilla korkeuseroja ei käytännössä olekaan.

Pielpajärven kirkko on suositeltava nähtävyys. Kivisen reitin kävely edestakaisin vaatii vähän kärsivällisyyttä ja ketteryyttä, mutta se kyllä kannattaa.

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Jokivarren retkeilyreitti Lemmenjoella
Luulammen rengasreitti Kiilopäällä
Iisakkipään polku Saariselällä