Pähkinäpolku Kirkkonummella

Päivämäärä: 26.9.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 278
Reitin pituus: 4 km
Kohokohdat: Kertakaikkisen upeat pähkinäpensaslehdot, kolmen järven rannat, mukurakuusi
Parkkipaikka: Eerikinkartano. Eerikinkartanontie 164, Kirkkonummi. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Kuraisia kohtia oli melko paljon, vedenpitävät jalkineet hyödyksi.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Komea sunnuntaipäivä syyskuun loppupuolella. Sain kaverin mukaan retkelle ja kävimme parissakin tutussa retkikohteessa aamupäivällä. Iltapäiväksi ehdotin yhtä minulle uutta kävelyreittiä ja suuntasimmekin auton Veikkolan lähelle, kohti Eerikinkartanoa. Kartanon pihalla on parkkipaikka (hyvin tilaa) ja sen lähellä opastaulu kahdelle luontopolulle. Eerikinpolku on lyhyt kulttuuripolku, Pähkinäpolku pidempi luontopolku. Kartta on todella selkeä. Kirkkonummen nettisivuilla luontopolkujen aloituspisteeksi on mainittu Eerikinkartanon suola-aitta. Lienee tässä opastaulun vieressä.

Opastaululta kurkistus oikealle. Pähkinäpolun ja Eerikinpolun aloitussuunnat merkitty. Starttasimme hiekkatietä pitkin. Kohteemme olisi pidempi Pähkinäpolku.

Molemmat polut kiertävät Eerikinkartanon pihamaata. Kartanon päärakennus jää oikealle, kun lähdetään kulkemaan polkua kohti Haapajärveä. Pähkinäpolun merkinnät ovat sinisiä, Eerikinpolun punaisia. Tässä alkumatkalla molemmat reitit kulkevat samaa matkaa, siksi polun laidan tolpassa on molemmat värit.

Eerikinkartanon väki yllätti meidät omenatarjonnalla. Kiitoksia!

Reitin varrella on opastuskohdepaaluja, jotka on merkitty numeroinnilla. Ensimmäinen paalu on tässä rantaan menevän polun varrella. Lähtöpisteen taulussa on mainittu lyhyesti kunkin numeron merkitys. Numero 1 oli ”Suuret lehmukset.” Ikävä kyllä, tarkemmat opastukset löytyvät vain netistä.

Polut eroavat toisistaan noin kolmensadan metrin kohdalla, lähellä Haapajärven rantaa. Tässä kohdalla on myös toinen opastuskohde, ”Salava”. Vanha salava on kaadettu vuonna 2015, mutta se vesoo ja on mahdollista, että tähän kasvaa uusi ja komea salava.

Pähkinäpolku kulkee Haapajärven rannan läheisyydessä parisataa metriä. Netin lisätiedoista käy ilmi, että järvi on matala ja rehevä – keskisyvyys on vain noin puolitoista metriä, syvin kohtakin vain kaksi metriä. Järvi on rauhoitettu linnustonsuojelualueena vuonna 2005. 

Nyt siirrytään metsän siimekseen. Ensin polku kulkee hetken tiheässä kuusikossa, joka kuvan tienoilla alkaa vaihtua pähkinäpuulehdoksi.

Pähkinäpuulehdossa oli mukava käppäillä. Aurinkoisena päivänä valo kuultaa kauniisti pähkinäpensaiden latvojen läpi polulle.

Tämä pähkinäpensasalue on syntynyt 1970-luvulla, sekametsän hakkuun jälkeen. Maaperä ei täällä ole erityisen ravinteikas ja se näkyy aluskasvillisuuden puutteena. Pähkinäpensas itse tekee maaperästä lehtikarikkeensa avulla ravinteikkaampaa ja kasvillisuus tulee rehevöitymään.

Noin kilometrin kohdalta löytyi myös reitin ensimmäinen taukopaikka. Se on hieman avoimemmalla paikalla, kallion laella.

Taukopaikan jälkeen palataan taas pähkinäpensaiden siimekseen. Polku kulkee pähkinälehdossa melkeinpä puolen kilometrin ajan. Täällä kaulataan muita lehtipuita, jotta pähkinäpuut saavat tarpeeksi valoa - samalla seurataan näiden toimenpiteiden vaikutusta.

Hieman ennen puoltatoista kilometriä siirrytään sitten toisenlaisiin maisemiin. Kuusikosta löytyy hieno mukurakuusi.

Kohde 11 oli "Ekotoni". Ei ollut minulle tuttu sana, joten oli pakko turvautua heti etsimään tietoa netistä. Se on vyöhyke, joka sijaitsee kahden erilaisen ekosysteemin välissä ja sisältää ehkä piirteitä niistä molemmista. Tässä sillä viitataan kallion ja metsän välissä olevaan vyöhykkeeseen. 

Opastuskohteet 13 ja 14 ovat lyhyen pistoreitin päässä. Ruisrääkkäniityn ohi kävellään Kurkistonjärvelle. Rannalle (ja laiturille) vie pieni pitkospuureitti - kauniin tervaleppävyöhykkeen läpi.

Kurkistonjärvi ei ole niin matala ja rehevä kuin Haapajärvi. Syvin kohta on 8 metriä ja näkyvyyttä on jopa kolmisen metriä. Laiturin päästä pystyi näkemään kalojakin.

Takaisin niityn laitaan. Luontopolun opasvihkosessa (joka on siis netissä) mainitaan, että tämä entinen pelto niitetään vain kerran kesässä, sen jälkeen kun niityllä pesivät linnut ovat lähteneet pesistään.

Pienen metsäosuuden jälkeen laskeudutaan vielä kolmannen järven, Kaljärven, rantaan. Luontopolun opasvihkossa tänne on mainittu suunniteltavan havaintolavaa (jota ei ole ainakaan vielä rakennettu). Täällä varoitetaan vaikeakulkuisesta reitistä ja kieltämättä reitti on hieman hankala puun juurien takia. Rannan läheisyyteen on kuitenkin rakennettu pitkokset reittiä helpottamaan.

Reitti kulkee Kaljärven rannan tuntumassa jonkin matkaa. Kävelyä takana noin kolme ja puoli kilometriä.

Loppusuora alkamassa. Vasemmalla sähköaitaa, oikealla Kaljärven ja Haapajärven välinen puro.

Eerikinkartano näkyvissä. Viimeinen opastuskohde on näillä tienoin sijaitseva kengityspaja, jota on käytetty kartanon hevosten kengittämiseen 1950-luvulle asti.

Palasimme Eerikinkartanon pihaan. Matkamittari näytti matkaksi rahtusen yli neljä kilometriä, aikaa käytimme puolitoista tuntia. Ei evästaukoa. Matkalla tapasimme pari muuta kävelijää.

Reitti ei ole kovinkaan vaativa - korkeuseroa on parisenkymmentä metriä, eivätkä mäet ole jyrkkiä. Joissain paikoissa syksy oli tehnyt reitistä hieman kuraisen ja liukkaan, muuten reitillä oli mielestäni helppo kulkea.

Pähkinäpolku oli mukava yllätys. Pääkaupunkiseudun lähistöltä löytyy yhä uusia ja mielenkiintoisia polkuja. Pähkinäpensaslehtoon haluan ehdottomasti uudestaan keväällä tai alkukesästä. Pienen pieni miinus siitä, että kaikki info pitää hakea internetistä, muuten kerrassaan valloittava kokemus!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Wohlsin kartanon luontopolku
Kaarniaispolku Nuuksiossa 
Palaakoskenkierros Vihdissä