Värikallion kaarros Hossan kansallispuistossa Suomussalmella

Päivämäärä: 17.9.2021 
Luontopolkumiehen reittinumero: 275
Reitin pituus: 8 km
Kohokohdat: Ala-Ölkky ja Värikallio kalliomaalauksineen
Parkkipaikka: Lihapyörteen parkkipaikat. Kaksi melko suurta parkkipaikkaa. Lähempi parkkipaikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei kovin suuria vaatimuksia – reitti on melko kuiva eikä mitenkään erityisen louhikkoinen
Keskivaativa reitti
Kolme tulipaikkaa

Hossan kansallispuiston päivä oli alkanut Ölökyn ylityksellä. Jatkoimme päivää luontokeskuksessa lounaalla. Sen jälkeen oli vuorossa toinen Hossan reitti – päädyimme Värikallion kaarrokseen. Ajoimme luontokeskuksen ohi menevää Jatkonsalmentietä muutaman kilometrin, sen jälkeen kurvataan Pistonlehdontielle. Matkalla on useampikin parkkipaikka, mutta luontokeskukselta taitaa olli peräti 11 kilometrin matka Lihapyörteen parkkipaikalle. Sinne kulkee nimetön tie Pistonlehdontieltä – tienviitta kertoo kyllä reitin hauskan nimiselle Lihapyörteelle. Palataanpa nimen historiaan kohta.

Parkkipaikkoja on kaksi. Niiden väliä lienee noin 200 metriä, joten auton voi huoletta jättää heti ensimmäiselle parkkipaikalle – kävelymatkaa ei tule kovin paljoa lisää. Toisella parkkipaikalla on sitten opastaulu karttoineen.

Värikallion kaarros on merkitty karttaan keltaisella katkoviivalla. Matkan varrella on Lihapyörteen esteetön laavu, Ala-Ölkyn laavu ja Värikallion tulipaikka. Reitti tuntui loogiselta kiertää vastapäivään, sillä reittimerkinnät siihen suuntaan olivat opastaulun lähellä.

Reitti alkaa leveänä ja esteettömänä polkuna. Kuljetaan Lihapyörteen ohi. Lihapyörre on Somerjoen suvantomutka. Nimen alkuperä liittynee lihan säilytykseen. Lihaa on säilytetty veden alla – vesi on kesälläkin pyörteistä ja kylmää.

Lihapyörteen esteettömälle taukopaikalle on vain 300 metriä matkaa. Täällä on hieno katselu- ja taukoilutasanne, laavu ja esteetön käymälä.

Taukopaikan jälkeen polku kapenee ja nousee harjulle.

Polku on suurimmaksi osaksi melko helppokulkuista. Reitillä on jonkin verran juuria ja kiviä, mutta sitä on silti suhteellisen nopea tallustella. Keltaiset maalimerkit johdattavat kohti Värikalliota.

Alkumatkalla kuljetaan valoisassa kangasmetsässä.

Kangasmaisemaa takana jo melkein kaksi kilometriä. Nyt ylitetään kostea suolaakso. Portaita alas suolle, pitkospuita suon yli ja portaita ylös seuraavalle harjanteelle. Rakenteet olivat erinomaisessa kunnossa.

Saavutaan Ala-Ölkyn laavulle. Laavu sijaitsee aivan Ala-Ölkyn järven eteläpäässä, oikeastaan Somerjoen laidalla. Täällä oli nuotio valmiina. Istuimme tauolle ja saimme olla täällä keskenämme, muutama retkeilijä käveli taukomme aikana laavun ohi.

Seuraava osuus kulkee Somerjoen laitaa pitkin. Ollaan melko korkealla harjanteella joen yläpuolella. Tämä osuus on noin kilometrin mittainen.

Neljän kilometrin kohdilla saavutaan sitten Värikallion keittokatokselle. Se on todella hieno ja tilava. Ei käyttäjiä juuri tällä hetkellä, mutta samalla paikalla oli muutama taukoa pitänyt retkeilijä, he istuskelivat Somer-järven rannalla (joka on tässä kuvaajan selän takana).

Keittokatokselta on noin kolmensadan metrin pisto Värikalliolle. Kallioseinämän luo kuljetaan noin 50 metrin mittaista teräksistä kulkusiltaa pitkin.

Värikallion maalaukset ovat poikkeuksellisia. Niin tikkumaisia hirvihahmoja kuin ihmishahmoja kolmionmuotoisine päineenkään ei kuulemma muualla Suomessa tunneta. Ihmetystä herättää myös maalausten suuri määrä. Seinämässä riittää väriä. Ja vielä yksi ihmetyksen aihe, johon en ole vielä saanut vastausta: maalaukset on tehty jäältä tai veneestä, mutta miksi maalaukset ovat aivan veden pinnan tasolla nykyäänkin? Saimaalla vastaavat maalaukset ovat kahdeksan metriä nykyisen vedenpinnan yläpuolella – eikö täällä ole tapahtunut minkäänlaista maankohoamista 7000 vuoden aikana? Sanoin retkikaverille, että epäilen näiden olevan Suomussalmen pyhäkoululaisten retken jäljiltä. Kaipa asiantuntijat tietävät paremmin!

Matka jatkui. Palailimme keittokatokselle ja jatkoimme kierrosta vastapäivään. Kova nousu seuraavan mäen päälle – ja täällä oli taas penkit, jotka suorastaan kutsuivat meitä retken toiselle tauolle. Istahdimme hetkeksi. Värikalliokin näkyy tänne puiden välistä.

Loppumatka kuljetaan taas kangasmaisemissa. Kartan mukaan tässä sivutaan Mieskallionvaaraa ja ihan viimeinen kilometri kuljetaan Korkeakankaalla. Se ehkä kertookin, että ollaan tämän reitin korkeimmilla kohdilla. Korkeuseroa oli hieman yli 40 metriä, joten reitti ei senkään puolesta ole kovin vaativa. 

Viimeinen kuva. Olin taas pukeutunut reitin väreihin.

Palasimme Lihapyörteen parkkipaikalle. Kierroksen mitta oli aika tarkkaan ilmoitettu 8 kilometriä. Meillä kului aikaa noin kolme tuntia. Siihen sisältyi kaksi hyvän mittaista evästaukoa sekä yksi kiikarointitauko, jolla yritimme selvittää kelopuussa äännelleen tikan lajia. Voisiko se olla valkoselkätikka? Valitettavasti se ei kääntänyt selkäpuoltaan meille näkyviin. Jälkeenpäin katselin laji.fi-sivustolta, että valkoselkätikasta ei taida olla havaintoja näin pohjoisessa.

Hossan reitit olivat selvästi suosittuja näin syyskuussa – täälläkin vastaantulijoita oli kohtuullisen paljon. Parkkipaikatkin olivat lähes täynnä. Silti ei tuntunut ruuhkaiselta, kävelimme myös pitkiä pätkiä näkemättä ketään. Reitti oli melko mukava kävellä eivätkä mäet ole kovin vaativia. Reippain nousu oli Värikallion taukopaikalta seuraavan mäen päälle, noin 30 metriä korkeuseroa.

Värikallion kaarros on oikein mukava kävelyreitti, jossa on hyvät taukopaikat ja yksi selkeä ”nähtävyys” puolivälissä. Sitä voi suositella muutaman tunnin retkikohteena – jos vietät Hossa-päivän, niin Julma-Ölkky ja Värikallio muodostavat hyvän kaksikon, molemmat noin kolmen tunnin retkinä. Erinomainen kokonaisuus!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ölökyn ylitys
Pieni Karhunkierros Kuusamossa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meikonkierros Kirkkonummella

Vekaruksen luontopolku Joensuussa

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa