Lamminpolku ja Rajasuonpolku Orimattilan Artjärvellä

Päivämäärä: 6.10.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 281
Reitin pituus: n. 7 km
Kohokohdat: Lamminmäen hienot maisemat, kaksi mukavaa taukopaikkaa
Parkkipaikka: Muutaman auton parkkipaikka osoitteessa Kimonkyläntie 404. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät
Varusteet/jalkineet: Heinikkoinen reitti, jossa pitkät lahkeet ja ehkä myös pitkät hihat tarpeen kesälläkin. Olisin oikeastaan kaivannut hanskojakin (kuusen oksien siirtelyyn).
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Lokakuun alun poutapäivä ja minulla oli aikaa lähteä tutustumaan yhteen luontopolkuun Helsingin ja Lahden välissä, kun sitä väliä oli tarkoitus muutenkin ajaa. No, valitsin kuitenkin reitin Artjärveltä – se pidensi matkaani muutamalla kymmenellä kilometrillä, mutta eipä haitannut. Olin kerran ohi ajaessani huomannut Lamminpolun kyltin, mutta sillä kertaa en kerennyt reittiä kävellä. Nyt tutustuin reittiin netissä, printtasin mukaan kartan Orimattilan liikuntapalvelujen sivuilta ja ajelin Artjärvelle.

Lähtöpaikka löytyi helposti. Kimonkyläntien varrella on kyltti kohti Lamminpolkua ja parinsadan metrin hiekkatie vie pienelle parkkipaikalle. Parkkipaikalta löytyy myös Lamminpolun reittikartta. Rajasuonpolun karttaa en reitin varrella nähnyt. Tämän kartan oikeassa yläkulmassa näkyy laavu – sieltä polku jatkuu siis pohjoisemmaksi, Rajasuonpolulle.

Kiertosuuntaa ei ole määritelty. Päätin kiertää reitit myötäpäivään. Tämä kuitenkin epäonnistui – kiersin lenkin kahdeksikkona eli pohjoisemman Rajasuonpolun vastapäivään. Palataanpa siihen myöhemmin. Kartan vasemmalta puolelta polku suunnistaa pienelle metsätaipaleelle. Reittimerkinnät ovat suurimmaksi osaksi valkopäisiä tolppia, ainakin tässä Lamminpolun osuudella.

Sadan metrin kohdalla on ensimmäinen luontotaulu. Tauluja oli mielestäni vain Lamminpolun osuudella. Niitä oli noin 5-6, ja aiheina olivat mm. kangasmetsä, suo, kurki, näsiä ja metsälehmus.


Reitti kulki heti alkumetreillä hakkuuaukon yli - polku näkyi nipin napin heinikon seassa. Seuraava hankala kohta oli noin kolmensadan metrin kohdalla, kun reitti kulki vanhassa haavikossa. Polkua kuljetaan selvästikin melko vähän ja se oli paikoin kadonnut pudonneiden lehtien alle. Valkoinen merkintä näkyi kuitenkin muutamissa haavanrungoissa, joten uskalsin jatkaa matkaa. Mietin tosissani hetken, onnistuuko koko reitin kiertäminen, jos polku on näin huonosti näkyvissä. Hankalia paikkoja oli kuitenkin oikeastaan vain kaksi.


Haavikon jälkeen polku kulkee hetken kapean suon laidassa. Sekä oikealla että vasemmalla on isoja peltoaukeita - niiden väliin jää pieni metsä- ja suokaistale.


Seuraa noin viidensadan metrin pellonlaitaosuus. Kyltti käskee kävelemään pellon laidassa ja varomaan viljelyksiä. Komea Lamminmäki siintää aluksi suoraan edessä (blogin pääkuvassa), sitten reitti kurvaa pellon muotojen mukaisesti hieman kohti pohjoista. Ihailin pellon laidan pihlajan väriä. Marjat hehkuivat punaisena - ja olipa niitä paljon!


Noin kilometrin kohdalla on reitin ensimmäinen risteyspaikka. Lyhimmillään kierroksen voi typistää noin kahteen kilometriin kääntymällä tästä takaisin. Sitä ei tietenkään kannata tehdä, sillä Lamminpolun komein paikka on takana näkyvän Lamminmäen huipulla.


Sadan metrin jälkeen saavutaan seuraavaan risteykseen. Jos jatkat Rajasuonpolulle (kuten minä), jatka suoraan laavua kohti. Luontopolku-kyltti viittaa Lamminpolun pidempään reittiin, joka kipuaa Lamminmäen huipulle. Palaamme sinne kotvan kuluttua. Ensin kohti laavua!


Laavun kohdalla kävelyä oli takana 1,3 kilometriä. En vielä pysähtynyt tauolle - jatkoin matkaa kohti Rajasuonpolkua.


Jos alkumatka oli ollut pellon laitaa ja lehtimetsää, niin laavun kieppeillä kuljetaan ihan eri tyyppisessä maastossa, valoisalla mäntykankaalla.


Polku on taas paikoin heinikon peitossa, mutta muuttuu sitten vähän leveämmäksi metsätieksi. Kaksi kilometriä takana. Näin jo kaukaa risteyksen, jossa Rajasuonpolun ympyräreitti alkaa ja josta se vastapäivään käveltynä kääntyy oikealle. Olin kuitenkin ihmeissäni, kun en huomannut mahdollisuutta kiertää reittiä myötäpäivään - en nimittäin nähnyt (tässäkin kuvassa ihan selkeästi näkyvää) toista opastetta tien vasemmalla puolella. Se jäi mielestäni jotenkin kuusen oksien taakse piiloon. Huomasin sen vasta ympyrän kierrettyäni, jolloin tämäkin kuva on otettu. Lähdin siis vasemmalle ja kiersin Rajasuonpolun vastapäivään.


Rajasuonpolulla kuljetaan todella pitkään taimikoissa. Ei eksymisen vaaraa, mielestäni, mutta tarkkana piti olla. Polku on kapea ja kuusen oksia sai työnnellä edestään, jotta käveleminen oli helpompaa. Rajasuonpolun reittimerkinnät ovat sinisiä. 

Saavutaan Rajasuon laidalla olevalle toiselle laavulle ja varaustuvalle. Artjärven Eränkävijöiden varaustupaa saa ilmeisesti varattua esim. Facebookin kautta. Pidin tässä myös evästauon, istahdin tuvan pihalla olevalle nuotiopaikalle hetkeksi juomaan kahvia. Rauhallista oli.


Itse Rajasuo ei taida polun varteen osua. Polku kulkee satakunta metriä koivikon laidassa ja kääntyy metsätielle, jota kävelläänkin sitten melkoisen pitkä matka.


Noin kilometri melko suoraa metsätietä - ja kaiken kaikkiaan hieman yli 4 kilometriä takana. Nyt reitti kurvaa taas kohti Lamminpolkua. Kyltissä lukee "Lammi."


Käppäilin Lamminpolun ja Rajasuonpolun välissä olevalle laavulle ja istahdin vielä toiselle tauolle.


Lopulta pääsin taas uudelle osuudelle eli Lamminpolun itäiselle osalle. Reitti kipuaa todella jyrkästi kohti Lamminmäkeä. Kuva ei kerro nousun jyrkkyyttä. Uskoisin, että reitti on helpompi kiertää näin myötäpäivään, jolloin tämän jyrkän osuuden voi kivuta ylös - hankalampi olisi tulla tätä mäkeä alas.


Mäen päällä avautuvat sitten hienot maisemat länteen ja lounaaseen. Nyt lähestytään parasta näköalapaikkaa.


Infotaulu kertoo Artjärven järvistä. Yllättävä fakta: lähistöllä oleva Pyhäjärvi on Suomen syvin järvi keskisyvyydeltään, 21 metriä. Tässä mainitaan myös, että kirkkaalla säällä täältä voi nähdä Tiirismaan tv- ja radiomastot.


Yritin kiikaroida Tiirismaan mastoja, mutta en nähnyt. Päivä oli kuitenkin kirkas ja maisema kertakaikkisen hieno.


Lamminmäeltä laskeudutaan hakkuuaukeaa pitkin. Tässä reittimerkinnät olivat taas hieman harvassa - ja välillä heinikon sisällä. Pysyin kuitenkin reitillä. Tässä saavutaan risteykseen, jossa lyhyempi ja pidempi Lamminpolun versio taas yhtyvät toisiinsa.


Olikohan tämä viimeisen risteyksen ohje "P Pelto" - eli peltoa ja pysäköintipaikkaa kohti?


Vielä muutama sata metriä melko hankalaa reittiä matalassa taimikossa pellon laidalla ja lopuksi muutama sata metriä metsätietä.


Ja niin päättyi kierros P-paikalle. Seitsemisen kilometriä, aikaa kului kaksi tuntia ja muutama minuutti päälle. En tavannut muita retkeilijöitä. Kirjoitin nimeni varaustuvalla olleeseen vieraskirjaan - siellä edellinen merkintä oli kirjoitettu neljä päivää aiemmin. Mutta: mikäpä sen mukavampaa kuin löytää reittejä, joissa voi kävellä kaikessa rauhassa (ainakin arkipäivänä).

Reitti oli melko vaativa - ennen kaikkea nousu Lamminmäelle oli jyrkähkö. Joissain kohdissa syksyn lehtien alla oli liukkaita kiviä ja puunjuuria, muuten reittiä oli kyllä varsin mukava tallustella, kun tarjolla oli monenlaista alustaa. Taukopaikat olivat myös oivia ja sopivilla kohdilla. Tutustumisen arvoinen kävelyreitti!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Lassen polku Myrskylässä
Kallen kierros Liljendalissa