Aavasaksan Kruununkierros Ylitorniolla

Päivämäärä: 12.9.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 269
Reitin pituus: 2 km (parkkipaikalta kierros näköalapaikoille ja näkötornille)
Kohokohdat: Uskomattoman hieno näköalakierros, maisemia joka suuntaan!
Parkkipaikka: Kruunupuiston parkkipaikka, osoite noin Aavasaksanvaarantie 227. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Lähdimme retkikaverin kanssa muutaman päivän Lapin kierrokselle. Syyskuun sää aiheutti hieman harmaita hiuksia ja jouduimme muuttamaan ensimmäisen päivän suunnitelmia, mutta tämäkin vaihtoehto oli kerrassaan onnistunut. Posotimme Etelä-Suomesta täyttä häkää (nopeusrajoituksia noudattaen) Ylitorniolle - saderintama jäi taaksemme ja saimme kävellä ensimmäisen reitin poutasäässä. Päädyimme siis Aavasaksan maisemiin. Olin itse käynyt Aavasaksalla 7-vuotiaana (!), retkikaveri ei vielä koskaan.

Aavasaksanvaarantie nousi jyrkästi Tornionjokilaaksosta ylös. Emme tienneet näköalapolun tai Kruununkierroksen (molempia nimityksiä näkyy käytettävän) lähtöpaikkaa, mutta löysimme tilavan parkkipaikan, jonka takareunasta bongasimme selkeän Kruununkierros-portin.

Mainittakoon, että tässä parkkipaikan lounaisnurkassa ei ollut reittikarttaa. Niitä oli kuitenkin parissa muussa paikassa - yksi niistä olisi ollut tämän parkkipaikan pohjoislaita, jossa on todella iso opaste usealla kielellä, kuvasin sen kierroksen lopuksi. Tästä voisi myös lähteä liikkeelle. Reitti lähtee loogisesti myötäpäivään, jos tästä parkkipaikalta matkaan starttailee.


Reittikartankin liitän tähän väliin, vaikka olen kuvannut sen vasta reitin puolivälin kieppeillä.

Meidän reittimme lähti siis Kruununkierroksen portin alta. Heti portin jälkeen on kyltitys moneen kohteeseen. Kruununkierroksen opasteet on molempiin suuntiin, mutta meiltä jäi lomakylälle ja laavulle vievä osuus kävelemättä. Kurvasimme kohti näköalatasannetta.

Reitti on merkitty tolpilla, joissa on sinivalkoinen vaeltaja-logo. Mikä lie tämä palkintopallin näköinen betoniviritelmä tässä polun alkumetreillä?

Kruununkierroksella on useampikin komea kivikko. Muinaisten järvien rantoja on hieman alempana rinteessä ja täällä melkein huipullakin. Korkein muinaisranta on täällä noin 208 metrin korkeudella ja selvä Ancylusjärven ranta 183 metrissä. Muinaisranta ylitetään pariin otteeseen tukevia lankkurakennelmia pitkin. 

Ensimmäisen kivikon keskellä, noin kolmensadan metrin kävelyn jälkeen, on hieno näköalatasanne. 

Maisema aukeaa hienosti länteen ja lounaaseen. Niin Tornionjoki kuin sen rannatkin molemmilla puolilla Suomessa ja Ruotsissa ovat hienosti näkyvissä. Taustalla näkyvä taajama on Matarengi (eli Övertorneån keskusta) Ruotsin puolella. Siellä mekin käväisimme 15 minuutin retkellä tämän Aavasaksan kävelyn jälkeen.

Pidimme myös evästaukoa katselulavalla. Sen jälkeen taas liikkeelle kivikkoisen maiseman halki. Kitukasvuiset männyt ovat kuin taideteoksia maiseman keskellä. 

Kruununkierroksella on kymmenkunta isoa infotaulua, joista saa tietoa niin geologiasta, paikan historiasta kuin luonnostakin. 

Tässä aiheena olivat mm. "1730-luvun matkakokemukset Aavasaksalla" sekä "kalottivaara" - enpä ollut tiennytkään kalottivaaran merkitystä, se on siis vaaran laki (eli kalotti), jota peittää jään kuljettama moreeni eli irtain maa, jossa on hyvin eri kokoisia aineksia. 

Aavasaksan polulla käveleminen on todellinen elämys. Kävellessä on pakko vilkuilla sivulle, koska reitiltä näkyy milteipä koko ajan komeita näkymiä kauas alas laaksoon. Tässä ollaan noin puolen kilometrin kohdalla matkalla yhä reitin pohjoista osaa ja näköalapaikkaa kohti. Ruotsiin vievä maantiesilta näkyy hienosti puiden välistä. 

Ensimmäinen kivikko-osuus on jäänyt taakse ja kuljetaan metsäpolulla. Varvikossa on jo hienoja ruskan värejä. 

Kurvasimme noin 800 metrin kohdalla tanssilavan ja kahvilapaviljongin ohi kohti näkötornia. Se on ainoa muistoni lapsuuden retkeltä Aavasaksalle - meillä taitaa olla jokin kuva tornin huipulta valokuva-albumissa. Jos muistan etsiä sen, niin saatanpa lisätä sen tänne blogiin jonain päivänä. Näkötorni on rakennettu vuonna 1969 vaaran korkeimmalle kohdalle. Tässä yhteydessä on myös mainittava, miten suosittu Aavasaksa - Aurinkovuori - oli juhannuksenviettopaikkana 1950-1960-luvuilla. Tänne saavuttiin erikoisjunilla ja paikalle saapui parhaimmillaan jopa 20 000 juhannuksen viettäjää. Perinne hiipui 1970-luvulla, mutta toki täällä yhä järjestetään vaikkapa tanhuja, lavatansseja ja konsertteja.

Luontopolkumies ihaili maisemaa näkötornissa yli 40 vuoden tauon jälkeen. Lasikattoa ei edellisellä käynnilläni ollut. Taustalla vasemmalla Tengeliönjoki ja oikealla Tornionjoki.

Näkötornin vieressä on toinen historian kyllästämä rakennus, Keisarin maja. Se on Lapin vanhin matkailurakennus vuodelta 1882. Rakennus nimettiin Keisarin majaksi Venäjän keisarin ja Suomen suurruhtinaan vierailua ajatellen - se vierailu kuitenkin peruuntui.

Palasimme varsinaiselle Kruununkierrokselle. Nyt vuorossa oli se näköalapaikka, jossa juhannuksena seurataan keskiyön aurinkoa. Maisema avautuu siis suoraan pohjoiseen (pääkuva). 

Täältäkin voi ihailla upeaa Tengeliönjoen maisemaa. Syksy teki jokilaakson puista hehkuvan värikkäitä.

Näköalapaikan vieressä on kirjailija Annikki Kariniemen patsas. Hänet tunnetaan Lappi-aiheisista kirjoistaan. Niin Kariniemestä kuin toisesta seudun kirjailijasta, Väinö Katajasta (jonka patsas on muuten Ylitornion keskustassa), on myös infotaulut näköalapaikan luona. Samoin kerrotaan joppauksesta eli salakuljetuksesta. 

Muutaman metrin päässä on näköalapaikka, josta maisema avautuu itään. Tässä oli hieman erilainen infotaulu. 

Matka jatkuu taas hetken metsäpolkuja pitkin. Vasemmalla puolella voi taas ihailla puiden lomitse jokilaakson maisemia. 

Myös tällä itäisellä puolella on vaikuttava muinaisranta, joka ylitetään leveätä siltaa pitkin. 

Kivikon keskellä on vihreä penkki, josta on todella avoimet näkymät kaakkoon. Istahdimme penkille vielä toiselle lyhyelle kahvitauolle. 

Kivikon reunalta oli enää lyhyt matka takaisin parkkipaikalle. Kierros päättyi. Matkaa noin 2 kilometriä, aikaa käytimme todella paljon niin lyhyeen matkaan - peräti tunnin ja kaksikymmentä minuuttia. Reitillä oli muutamia muitakin kävelijöitä - ja luonnollisesti näkötornin ja näköalapaikan luona vain sinne saapuneita turisteja, jotka tuskin kävelivät Kruununkierrosta.

Kruununkierros ei tuntunut kovin vaikealta kävelyltä. Korkeuseroa taitaa olla noin 50 metriä, mutta käytännössä reitillä on yksi loiva nousu ja yksi loiva lasku. Kivikossa ei tarvitse kävellä, reitti on melko helppokulkuinen.

Maisemat olivat mielestäni lähes uskomattomia. Missä muualla voi kävellä U-kirjaimen muotoisen reitin ja ihailla koko ajan maisemia kauas laaksoihin? Syksyn värit kruunasivat maisemaa, mutta varmasti Aavasaksalla olisi hienoa kävellä vaikkapa kevätaamunakin. Tai kesäiltana. Kyllä, tätä reittiä suosittelen kaikille - kansallismaisema, joka kuuluu käydä katsomassa!

P.S. Tällainen kuva löytyi arkistosta. Mun isä Aavasaksan näkötornissa 1970-luvulla. Taustalla näkyy Ruotsiin menevä silta ja laskettelurinteet Ruotsin puolella. Vain lasiseinät ja -katto puuttuvat. Ja vaatemuoti on hieman muuttunut 40 vuodessa.