Pyhäjoen luontopolku Muoniossa

Päivämäärä: 13.9.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 270
Reitin pituus: 3,8 km
Kohokohdat: Pyhäjoen muodostama järvi, hienot maisemat Pallaskerolle päin.
Parkkipaikka: P-paikka tien 957 laidassa Pallasjärven kohdalla. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Hyväpohjaiset jalkineet suositeltavat - kallioita ja kivikkoja on jonkin verran.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Lappi-viikkoni sää ei oikein suosinut. Maanantai meni aika lailla sadetta pitäessä, mitä nyt kävimme retkikaverin kanssa tekemässä lumiukon Olos-tunturin rinteellä. Tiistaina pääsimme vihdoin iltapäivällä liikkeelle, kun sade alkoi tauota. Päätimme ajella Pallastunturin lähelle Pyhäjoen luontopolulle. Ylempänä tuntureilla oli lunta ja loskaa, laaksoissa näytti olevan ihan kohtuullinen kävelykeli.

Paikka löytyi helposti, vaikka ensin ajoin väärälle tielle. Luontopolku lähtee tien 957 eli Pallaksentien varrelta, eikä Pallaksentunturintien varrelta. Muonion suunnasta ajaessa tie laskeutuu lähelle Pallasjärveä ja vasemmalla puolella on pysäköintipaikka noin 10 autolle. Luontopolun lähtöpiste on paikan eteläpäässä. Vihreä "Pyhäjoenpolku" -kyltti ohjaa reitille.

Polun ensimmäinen infotaulu ei ole parkkipaikalla, mutta se tulee vastaan heti parinkymmenen metrin jälkeen. Tässä muistutetaan myös siitä, että Pyhäjoen varsi on rajoitusvyöhykettä, jossa polun ulkopuolella liikkuminen on kielletty.

Lähdimme siis kulkemaan kiltisti polkua pitkin. Se kulkee alussa hyvin rehevässä luonnossa Pyhäjoen laitaa pitkin. Ensimmäiset 700 metriä on melko leveää ja sorastettua polkua, sitä voi kutsua esteettömäksi poluksi.

Esteetön polku johtaa tälle pienelle katselu- ja taukoilulavalle. Infotaulussa kerrotaan Pyhäjoesta taimenen kutu- ja elinpaikkana. Kalastus on kiellettyä luonnonvaraisen taimenkannan suojelemisen takia.

Nyt siirrytään kapeammalle polulle. Syksyn värit ympäröivät kävelijää.

Kapeammalla polulla merkinnät olivat usein kirkkaanpunaisia maalimerkkejä. Niitä oli välillä puissa, välillä kivissä.

Vähän yli kilometri kävelyä takana. Tärkeä risteys. Tässä voi jatkaa matkaa vaikkapa kohti Pallasta, me kuitenkin kurvasimme vasemmalle, sinne osoitti vihreä Pyhäjoenpolku-kyltti.


Puolentoista kilometrin jälkeen reitti laskeutuu kauniiseen pienen järven rantaan. Tässä Pyhäjoki levenee muutaman kymmenen metrin levyiseksi jylhärantaiseksi järveksi. 

Järven rannassa on pieni terassi, jossa on ihan pakko istahtaa tauolle. Istuimme kahvilla ja eväsleivillä ja nautimme järven rannan rauhasta. Vaikka koski toki kohisi takanamme.

Pyhäjoen infotaulussa kerrotaan, että joen lähtöpiste on Hanhivuoman suoalueella, jonka järvistä vesi tänne laskee. Hanhivuoma sijaitsee noin 60 metriä korkeammalla. Tosin tunturipurot, joista vesi ihan aluksi lähtee liikkeelle, ovat jopa 500 metriä korkeammalla!

Koski ylitetään heti taukopaikan jälkeen siltaa pitkin.

Reitti nousee jännittäville kallioille.

Kalliolta noustaan metsän siimekseen mainioita kiviportaita pitkin.

Vasta kiviportaan noustuani tajusin kurkata taaksepäin. Taisin kiljaista ääneen, kun ihastelin siellä aukeavaa maisemaa. Pallaskeron tunturi näkyy komeasti äsken läpi kävelemämme metsäalueen takaa. 

Pieni metsäosuus, jonka jälkeen reitti kulkee suoalueen yli pitkospuita pitkin.

Toinen pieni metsäosuus, jonka jälkeen reitti saapuu kivalle niittyalueelle melkein 957-tien laitaan. Niityllä on lato, josta löytyy myös hauska kyltti - siinä kerrotaan niityn raivatun luonnonsuojelualueen vartija Viljo Pakasmaalle valtion toimesta, koska niitty ja laidunmaat kuuluivat aikoinaan vartijoiden luontaisetuihin.

Niityn ja maantien takaa siintää Lommoltunturi. Kiviportaiden tienoilla taisi olla kyltti ja opaste kohti Lommoltunturia. Ensi kerralla se voisi olla kävelyretkeni kohde.

Kolme kilometriä kävelyä takana. Loppumatka kuljetaan lähellä maantietä, mutta metsän suojassa.


Lähestytään kierroksen loppua. Maantien laidassa voi vielä ihailla Kaija Kiurun teosta "Maan kansi", joka maisemoi nämä tieleikkaukset metsän pintakasvillisuudella, istutetuilla kasveilla, nurmella ja kivipinnoilla.

Kierros päättyi p-paikan laitaan. Matkaa kertyi siis noin 3,8 km ja aikaa käytimme tunnin ja kolme varttia. Siihen aikaan sisältyi yksi pitkähkö evästauko. Muita retkeilijöitäkin tapasimme - neljä aikuista ja kaksi lasta.

Pyhäjoen luontopolku oli ihan positiivinen yllätys. Reitin varrella oli paljon ihmeteltävää ja kuvattavaa - sain siitä jo vähän esimakua Jonnan aiemmasta blogista Retkipaikassa ennen kävelyä. Reitti ei ole myöskään liian vaativa: jonkun verran on kivikkoa ja juuria polulla, muuten polkua on ihan mukava kävellä. Tätä voi suositella vaikkapa osana Pallas-Yllästunturin kansallispuiston vierailua.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meikonkierros Kirkkonummella

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Vekaruksen luontopolku Joensuussa