Ölökyn Ylitys Hossan kansallispuistossa Kuusamossa

Päivämäärä: 17.09.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 274
Reitin pituus: 5,5 km
Kohokohdat: Jylhä rotkojärvi ja sen ylitys riippusiltaa pitkin
Parkkipaikka: Iso parkkipaikka Julma-Ölkyntiellä. Reilusti tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Tukevat jalkineet ovat hyödyksi kivikkoisessa maastossa
Vaativa reitti
Yksi tulipaikka (lähtöpaikalla)

En ollut vielä koskaan käynyt Hossan kansallispuistossa. Tämä puute tuli nyt korjattua Lapin matkan yhteydessä, kun retkikaverin kanssa palailimme pohjoisemmista maisemista ja pysähdyimme Hossan tienoilla koko päiväksi. Aamu alkoi mielestäni tärkeimmällä kävelyllä eli Julma-Ölkyn maisemissa kulkevalla Ölökyn Ylityksellä. Ajelimme Julma-Ölkyntien parkkipaikalle – siellä oli runsaasti tilaa syyskuisena arkiaamuna. Parkkipaikka kuitenkin alkoi täyttymään kävelymme aikana.

Ollaan siis Julma-Ölkyn eteläpäässä. Täällä on melkoinen ”palvelukeskus” – tulipaikkoja, katoksia, kioski, vessat ja Hossan veneretkien lähtölaituri. Ja luonnollisesti myös iso opastaulu karttoineen.

Ölökyn ylitys, samoin kuin koko Julma-Ölkyn kiertävä Ölökyn ähkäsy, on merkitty oranssilla katkoviivalla karttaan. Reitti starttaa siis järven eteläpäästä – Ölökyn ylitys kääntyy takaisin riippusillalta, joka on siis valmistunut 2017. Julma-Ölkyn eteläpuolella on toinen järvi, Ala-Ölkky. Värikallion kaarros (joka oli suunnitelmissamme iltapäivän kävelyksi) käy Ala-Ölkyn eteläpäässä ja näkyypä Värikalliokin tässä kartalla.

Lähtöpaikalla on siis reilusti palveluita. Kioski ei ollut lähtöaikaan vielä avoinna. Myös veneretkien lähtöpaikka on tässä aivan kävelyreittien lähtöpaikan vieressä.

Matkaan! Portista läpi ja ensimmäiselle laskujoen ylittävälle sillalle. Oranssi reittimerkintä näkyy heti ensimmäisessä puussa. Oli luonnollista kiertää reittiä myötäpäivään, kun lähtöportti näytti suuntaa. Reitin voi kiertää myös vastapäivään, tällöin lähtöpaikka olisi tauko- ja tulipaikan itäpuolelta.

Alkumatka oli melko helppoa sorastettua reittiä. Noustiin ensimmäisen rantakallion päälle melko loivasti. Tämäkö olisi muka vaativaa maastoa, kuten olin monesta paikasta lukenut. No, pikku hiljaa polku kapeni ja muuttui kivikkoisemmaksi.

Koko Julma-Ölkyn läntinen puoli oli kivikkoista, jopa louhikkoista. Nousut ja laskut olivat jyrkkiä. Kävely sujui aika hitaasti. Järvi siinteli välillä puiden välistä, mutta hyvää näköalapaikkaa ei ihan ensimmäisellä kilometrillä ole.

Alla oleva kuva on noin puolentoista kilometrin kohdalta. Tässä oli vihdoin hieman avoimempi maisema järveä kohti. Näyttää myös siltä, että itäinen ranta on louhikkoisempi ja jylhempi. Ehkäpä tältä läntiseltä puolelta on komeammat maisemat kivikkoista itärantaa kohti.

Noin kahden kilometrin kohdalla ollaan ilmeisesti reitin korkeimmalla pisteellä, minun mittauslaitteeni mukaan noin 40 metriä lähtöpistettä korkeammalla. Tässä oli myös reittiä uusittu – vanha reitti kulki lähempänä jyrkänteiden reunoja, uusittu reitti hieman kauempana metsässä.

Risteyspaikoissa on suorastaan rautaisen hyvät tienviitat.

Hetken aikaa kuljetaan siis metsäosuutta – järvi ei täällä ole näkyvissä. Polun uuteen linjaukseen oli tullut jo vielä uudempi linjaus, kun iso puunrunko oli kaatunut polulle juurineen päivineen.

Kaksi ja puoli kilometriä takana. Korkea kallio, jonka päältä näki hienosti riippusillalle ihan muutaman kymmenen metrin päässä. Kuvassa näkyy myös se, miten reitti jatkuu kivikossa ylöspäin – ja lopuksi vastapuolella on jopa teräksiset kierreportaat, jotta päästään vastapuolen jyrkänteen päälle. Totesin tässä, että onneksi riippusilta ei kulje täällä 30 metrin korkeudessa vaan vähän lähempänä järven pintaa.

Retkikaveri halusi ottaa kuvia dronella. Päästimme ison liudan muita retkeilijöitä ohi ja pidimme dronenlennätys- ja evästaukoa. Dronen asetuksissa edelleen hieman vikaa – kuvat ovat melko tummia, mutta maisemaa tästä voi kuitenkin ihailla.

Tauon jälkeen sitten riippusillalle. Tässä tunnelmia sillan ylityksestä.

Silta ylitetty. Reipas nousu kivikossa, onneksi köysiä voi käyttää apuna. Lopulta kierreportaat ylätasanteelle. Täällä odottaa penkki, johon voi vielä istahtaa tauolle ihailemaan Julma-Ölkyn komeita maisemia. 

Sitten voi jatkaa matkaa kohti etelää – paitsi jos jatkat koko Ölökyn Ähkäsyn ympäri. Vielä kerran voi kurkata maisemaa kohti riippusiltaa.

Itäisellä puolella kävellään huomattavasti tasaisemmalla polulla. Myös järvimaisemaa saa ihailla jonkin verran länsipuolta enemmän.

Julma-Ölkkyyn voi siis tutustua veneretkellä, joka kestää puolisen tuntia. Päivän ensimmäinen veneretki taisi kulkea tästä ohitsemme. Veneestä vilkuteltiin meille jyrkänteen päällä reippaileville.

Itäisempi puoli on hetkittäin jopa hyvin helppokulkuista, mitä nyt lätäköitä voi vähän väistellä, jos ei vedenpitäviä jalkineita ole jalassa.

Palasimme lähtöpaikalle. Kioski oli nyt auki, joten pääsimme nauttimaan maaliintulokahvit. Sitten yhteenvetoon: kellokin sen kertoo. Menomatka puolitoista tuntia, paluumatka tunnin. Itäinen puoli on nopeampi kävellä. Parkkipaikalla totesin matkaksi vähän yli viisi ja puoli kilometriä, aikaa kului siis noin kaksi ja puoli tuntia. Matkalla oli myös melko paljon muita kävelijöitä – ja parkkipaikka oli tosiaan täyttynyt kävelymme aikana.

Reitti oli hankalahko. Varsinkin läntinen puoli oli hidasta ja kivikkoista. Korkeuseroa noin 40 metriä. Reittiin kannattaa varata kunnolla aikaa – ja tietysti kannattaa nauttia maisemista näköalapaikoilla! Paras taukopaikka on lähtöpaikalla, mutta myös puolivälin penkeillä voisi hyvin taukoa viettää. Riippusillan tienoo maisemineen oli ehdottomasti kävelyn kohokohta. Varaa aikaa ja käy ihmeessä Julma-Ölkyn maisemissa, kun sille suunnalle satut!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pieni Karhunkierros Kuusamossa