Kotkanpolku Joroisissa

Päivämäärä: 8.9.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 268
Reitin pituus: 7,1 km
Kohokohdat: Harjumaasto, supat, paljon hauskoja yksityiskohtia
Parkkipaikka: Kotkatlahdentie 186, ulkoilualueen todella tilava parkkipaikka. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Harjumaastoa, kuivaa. Kuten aina Suomen luonnossa, kosteitakin kohtia löytyy aivan satunnaisesti. Valitse mukava vaihtoehto itsellesi.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Kuopion retkipäivä kaksi - ajelin jo kohti mökkimaisemiani Etelä-Savossa. Päivä oli melkoisen harmaa ja sateen mahdollisuuskin uhkasi. Ajattelin silti käydä vielä Joroisissa kävelemässä Kotkanpolun, joka tuntui sopivalta päätökseltä parin päivän retkeeni.

Parkkipaikka ei löytynyt ihan ensi yrittämällä. Taisin ajaa sen ohi, koska opasteessa ei lukenut luontopolkua - olisikohan ollut maininta vain frisbeegolf-radasta. Päätin kuitenkin kurvata laajalle parkkipaikalle ja löysin jonkinlaisen frisbeegolf-kentän rakennuksen takaa Kotkatharjun ulkoilualueen opastaulun.

Vaellusreitit-osiossa on seudun polkujen kartta. Kotkanpolku kulkee Kotkatjärven ympäri.

Lähtöpaikalla on selkeät nuolet Kotkanpolun alkuun. Reitti on merkitty monin tavoin - nuolilla, teksteillä, kotkamerkeillä. Reitti kierretään vastapäivään - se selviää tässä lähtöpisteessä.

Ensimmäinen puoli kilometriä kuljetaan melko tasaisissa maastoissa. Reitti kulkee hyvin lähellä Kotkatlahdentietä. Puissa näkyy myös sinisiä merkkejä - nekin lienevät entisiä tai nykyisiä reittimerkintöjä.

Reittimerkinnöistä puheenollen: pidin myös "Kotkis"-opasteista, niitä oli muutama reitin varrella. 

Kilometrin kohdalla reitti kulkee harjun laitaa pitkin. Edelleen miellän harjut usein mäntyvaltaisiksi - täällä näki paljon myös kauniita koivikkoharjuja.

Mitä ihmettä? Korvasienikö? Kirjoittelin ihmeissäni jopa Joroisista kotoisin olevalle kaverille viestiä - onko Joroisissa kevät? Hän vastasi: "Savon pikku Pariisissa on ikuinen kevät." No, jälkeenpäin selvisi, että korvasienellä on syksyisiä lookalike-kavereita - tämä on ilmeisesti piispanhiippa. 

Kotkanpolku jatkuu melko rehevässä maastossa, voisiko tätä sanoa lehtomaiseksi kankaaksi. Maastossa kasvaa esimerkiksi sananjalkaa ja oravanmarjaa, lehtipuita on enemmän kuin havupuita.

Kaksi ja puoli kilometriä takana. Reitti kulkee Kotkatjärven rannan lähistöllä, mutta ihan rannassa se ei käy. Muutamassa paikassa kulki polkuja rantaan, mutta vaikutti siltä kuin joku olisi laittanut kaatuneen puun puomiksi rantaan menoa estämään - tai ainakin hidastamaan. Koska oltiin luonnonsuojelualueella, en mennyt rantaan maisemia katselemaan.

Myös reitillä oli joku kaatunut puunrunko, jonka pystyi helposti alittamaan. Polku kulki yhä melko lähellä järven rantaa, oikealla komea jyrkkä rinne.

Kilometritolpat olivat mielestäni ihan kohdallaan. Jokaisen tolpalla katsoin kellostani, mitä se oli mieltä kävellystä matkasta ja aina se piti täsmälleen paikkansa. Kolmen kilometrin kohdalla ollaan hauskan pikku kosteikon kohdalla. 

Samoilla tienoilla mietin, että olin vähän aikaa sitten luontopolulla, jossa oli keltaiset viitoitukset ja minulla oli siellä keltainen takki. Tänään olin sinisten viitoitusten reitillä sininen nuttu ylläni. Oli pakko ottaa valokuva aiheesta.

Tässä kuvassa esimerkki yhdestä kaatuneesta puusta, joka näytti asetellun puomiksi - estämään väärälle reitille tai ei-toivotulle-alueelle menoa.

Hieman ennen neljää kilometriä kivuttiin taas korkeahkon harjun yli. Alastullessa ihailin jo hieman kellastuneiden sananjalkojen täplittämää valoisaa metsää. Otin kuvan harjun alla.

Saniaiskoivikon jälkeen seuraa hiekkatieosuus. Itse asiassa hiekkatien laidassa ei ollut merkkejä suunnasta, joten katsoin kartasta apuja. Vasemmalle. Tien laidassa on tolppia, mutta kotkalogo on hävinnyt niistä pois. Olipa kyse ilkivallasta tai ei, suunnan voi jo arvata pelkkien tolppien avulla.

Yhdeltä hiekkatieltä toiselle hiekkatielle. Sitten taas vähän kapeammalle polulle. Risteyksessä oli taas hieman erilainen opaste, punainen kyltti "Kotkanpolku"-tekstillä.

Takana oli melkein viisi kilometriä kävelyä. Ajattelin, että alkaisi olla jo tauon paikka. Penkkejä ei ole ollut reitin varrella tarjolla, voisin istahtaa vaikka jonkun kiven tai kannon päälle. Mutta eipä löydy niitäkään! Miten voi olla Suomen luonnossa paikkoja, joissa ei ole kiven kiveä. No, jos olet reittiä kävelemässä ja sinulla on sama tilanne, niin katsopa tätä kuvaa noin 4,8 kilometrin kohdalla. Polun vasemmalla puolella on kaatunut puunrunko, jonka päälle on hyvä istahtaa. Siinä todellakin istuin ja pidin evästaukoa!

Matka jatkui uusin voimin. Vain jokunen askel eteenpäin ja olin tämän mäen korkeimmalla paikalla. Tässä kuuli selvästi valtatien äänet. En ollut tajunnutkaan, että viitostie on melko lähellä. Pystyin erottamaan rekka-autot ehkä noin 500 metrin päässä. Alla oleva kuva on otettu samasta paikasta, mutta hieman eri suuntaan. Taas on vuorossa tiukka lasku seuraavaan notkoon. Viiden kilometrin kyltti taitaa näkyä rinteessä.

Reitti sukelsi laaksossa tiheään havumetsään. Mietin juuri, että voin kirjoittaa blogiin nähneeni reitillä vain yhden koiraa ulkoiluttaneen naisen (lähtöpaikalla) ja traktoria ulkoiluttaneen miehen (hiekkatiellä ennen taukoani), kun reitillä tuli vastaan ihka oikea ulkoilija. Nuori mies, joka kulki luonnossa kännykkää näpläten. No, niin minäkin välillä teen - viimeksi edellisenä päivänä Kuopiossa, jolloin samalla eksyin myös reitiltä. Notkon jälkeen lähdetään taas nousuun. Olin jopa vähän kauhuissani - pitääkö tosiaan nousta tuonne harjun päälle?

Kyllä piti. Mutta kyllä kannattikin. Tämä oli yksi reitin hienoimmista osuuksista ja ilmeisesti korkein harju, jopa 35 metriä korkeammalla kuin juuri äsken kulkemani notko. Suomessa on totisesti upeita harjuja - taas löytyi yksi yllättävän korkea, jyrkkäreunainen ja kuvauksellinen (pääkuva).

Harjun laella oli myös hauskasti kasvanut mänty. Päätin laittaa sen vinkiksi tänne - ehkä joku voi pitää tauon myös tuossa puun mutkassa istuen. Itse en tarvinnut taukoa tässä vaiheessa. 

Harjuosuus loppuu taas melkoiseen laskuun. Vasemmalla puolella kuului lintujen (mietin oliko rääkyjät härkälintuja vai sorsia) ääniä Kotkatjärveltä. Järvi oli taas aika lähellä reittiä, mutta en poikennut sen rantaan tälläkään kertaa. Kohta saavuin pienen suolämpäreen laitaan. Ihailin tämän pienen suon syysväritystä.

Suon laidasta noustiin pikku hiljaa vähän leveämmille ulkoilureiteille. Kohta tulikin vastaan seitsemän kilometrin kyltti. Olin taas aivan samaa mieltä, jotakuinkin tarkkaan seitsemän kilometriä kävelty. 

Viimeiseksi ohitetaan vielä hyppyrimäki. Enpä ollut tiennyt sellaista Joroisissa olevankaan! Samalla alkoi reipas sade - se ei kuitenkaan pilannut kävelyäni, olin jo loppumetreillä.

Palasin parkkipaikalle ja napsautin mittauslaitteeni kiinni. Hieman yli seitsemän kilometriä, kävelyaikaa noin kaksi tuntia, johon sisältyi evästauko kaatuneen puun rungon päällä. Muita ulkoilijoita laskutavasta riippuen yksi, kaksi tai kolme. Ehkä en laske traktoriaan ulkoiluttanutta herraa, mutta koiraa ulkoiluttaneen rouvan lasken. Kaksi.

Kotkanpolkua kävellessäni jo mietin, että tältä reitiltä on paljon kerrottavaa. Vaihteleva reitti, jossa oli paljon yksityiskohtia. Toisaalta: polku luonnossa ei aina ole mielestäni luontopolku. Tällä reitillä ei ole luontopolulle tyypillisiä luontotauluja eikä myöskään yhtään ainutta rakennettua taukopaikkaa. Pieni miinus siitä. Silti erinomainen kävelyreitti, jonne haluaisin oikeastaan heti uudestaan. 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Peisin polku Varkaudessa
Mustinlammen reitti/Korpinkallion reitti Rantasalmella