Päivämäärä: 1.4.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 205
Reitin pituus: 6,7 km
Kohokohdat: Hienot tunturimaisemat, Pääsiäiskuru
Parkkipaikka: Saariselän lähtöportti, Lutontie 12
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Talviseen aikaan saattaa tarvita lumikenkiä, tänään pärjäsimme kuitenkin saappailla/lenkkareillakin!
Vietimme maalis-huhtikuun vaihteessa Saariselkä-viikkoa neljän hengen sukulaisporukalla hiihdellen. Olin jo hiihdellessä katsellut, että voisin ehkä vihdoinkin käydä kävelemässä Iisakkipään polun, joka risteää useammankin kerran latujen kanssa. Iisakkipäälle on mukava nousu Saariselältä ja olisi hauska käydä katsomassa maisemia tunturin laelta. Hiihtoretkillä olin jo todennut, että polut näyttivät olevan kunnossa ja ihmiset näyttivät liikkuvan siellä ilman lumikenkiä, vaikka esim. luontoon.fi-sivusto niitä talvella suositteleekin. Niinpä päätimme serkun kanssa lähteä kävelylle ulkoiluvarusteissa ja toinen huopavuorisaappailla, toinen lenkkikengillä.
Reitin lähtöpiste löytyy siis Lutontieltä, jossa on useiden reittien starttipaikan lisäksi myös tilava parkkipaikka.
Aivan ensimmäiseksi on ylitettävä latu ja lähdettävä kulkemaan ladun laitaa mäkeä alas.
Melko hyvän reittikartan voi tarkistaa vielä tässä mäen alla. Violetilla katkoviivalla merkitty Iisakkipään polku on nimetty lumikenkäreitiksi.
Luttojoen ylityksen jälkeen alkaa kipuaminen kohti Iisakkipäätä. Päätimme kiertää kierroksen vastapäivään eli nousisimme Iisakkipäälle eteläisempää reittiä. Heti 800 metrin kävelyn jälkeen voi katsella takaisin kohti Saariselkää ja nähdä tuttuja hotellirakennuksia puiden välistä.
Reitin varrella on kymmenkunta luontopolkutaulua hauskoine kuvineen. Kärpän ja lumikon kokoeroa havainnollistetaan grillimakkaralla ja nakkimakkaralla. Hyvä muistisääntö!
Nousu sujui mukavasti. Kaksi kilometriä matkaa ja kahdeksankymmentä nousumetriä takana. Muutama vastaantulijakin kohdattiin, joku kertoi käyttäneensä lumikenkiä ylempänä tunturissa, mutta vaihtaneensa alempana tavallisiin ulkoilujalkineisiin. Pärjäisimme ilmeisen hyvin omilla varusteillamme.
Polku oli kuitenkin melkoisen kapea ja välillä siinä oli syviä jalanjälkiä - näki, että välillä oli upottu vähän syvemmälle. Minäkin tuijotin hetken kännykkää kävellessäni ja lankesin kuoppaan. Nauratti. Kaiken kaikkiaan polulla oli kuitenkin melko helppo pysyä, lenkkareillakin.
Ohitimme Iisakkipään ladun korkeimman kohdan ja jatkoimme matkaa vielä hieman ylemmäs. Alettiin olla puuttomalla vyöhykkeellä.
Vaikuttava Pääsiäiskuru on reitin puolivälissä. Vastapäivään kävellessä ei vieläkään olla polun korkeimmalla kohdalla eli Iisakkipään huipulla, mutta nousua on kuitenkin takana 140 metriä. Kesällä tästä voi ilmeisesti jatkaa matkaa kohti Vellinsärpimää, nyt ainoa reitti suuntautuu Iisakkipään laelle.
Vielä yksi luontopolkutaulu ennen Iisakkipään huippua. "Lumi lämmittää" -aiheisen taulun kohokohta on pienet jyrsijät, joista lapinmyyrää verrataan nyt maksamakkarapötköön.
Vihdoinkin Iisakkipään huipulla. Ollaan noin 460 metrin korkeudessa, 180 metriä korkeammalla kuin Luttojoen ylityksessä reitin alimmassa pisteessä. Nousu on melko loivaa, joten se kävi melko helposti. Iisakkipään huipulta on hienot maisemat esimerkiksi Kaunispäätä ja sen laskettelurinteitä kohti.
Tästä alkoi sitten laskeutuminen takaisin kohti Saariselkää. Matka alas oli huomattavasti lyhyempi ja luonnollisesti täten myös jyrkempi. Alkumatka tunturin huipulta näytti vielä melko loivalta.
Vaikka tällä pohjoisemmalla reitillä oli jyrkempiä kohtia, se oli silti melko helppo kävellä alas hyväpohjaisilla kengillä. Pian oltiin jo metsävyöhykkeellä.
Ja noin kuuden kilometrin kävelyn jälkeen on sitten jo Aurorapolun taukotupa näkyvissä. Polku kulkee mennen tullen tämän sympaattisen (reitin ainoan) taukopaikan ohi.
Saavuimme takaisin Tunturihotellin luo, Lutontien parkkipaikalle. Matkaa kertyi noin 6,7 kilometriä ja aikaa meillä meni noin tunti ja kolme varttia. Emme pitäneet pidempää taukoa matkalla. Tapasimme kymmenkunta muuta kävelijää, loppumatkalla pari lumikenkäilijääkin. Talvikävely Saariselällä on selvästi tullut yhä suositummaksi, reittejä on entistä enemmän ja niillä näyttää olevan melkoisesti käyttöä. Myös fatbike-pyöräily on selvästi lisääntynyt - näin hiihtäessäni pyöräilijöitä tälläkin reitillä.
Iisakkipään kävely oli mukava kokemus, polku oli näin talvellakin hyvässä kunnossa ja tarjosi ihan sopivan haasteen (ja vaihtelua) hiihdossa harjoitusta saaneille jaloille. Olisipa vielä sattunut aurinkoinen päivä!
Kommentit
Lähetä kommentti