Jokivarren retkeilyreitti Lemmenjoen kansallispuistossa Inarissa

Päivämäärä: 13.6.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 155
Reitin pituus: 17 km (Njurgulahti-Ravadasjärvi), koko reitti 24 km Kultahaminaan asti.
Kohokohdat: Lemmenjoen maisemat, lumipeitteiset tunturit, vaihtelevat metsät ja maastot ja erityisesti venekuljetus takaisin!
Parkkipaikka: Njurgulahdessa. Vaihtoehtoina joko elämys- ja majoituspalveluiden parkkipaikat tai Metsähallituksen parkkipaikka. Lisätietoa tekstissä.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Pitkä ja melko vaativa reitti, joten mukavat ja hyväpohjaiset jalkineet plussa. Yllättävän kuivaa, pärjäsimme hyvin varsikengissä.

Lemmenjoen kävelyä oli suunniteltu aika pitkään. Retkikaveri oli käynyt täällä joskus veneajelulla, mutta ei kävelemässä, joten nyt päätettiin kävellä yksi suunta ja veneillä toinen suunta. Venekuljetukset kannattaa varata, joten soittelimme paikalliselle yrittäjälle, joka oli ystävällinen ja soitteli vielä meille päin kertoakseen, että kaikki oli kunnossa ja että myös Lemmenjoen ylitykseen reitillä tarvittavat veneet olisivat paikallaan ja että reitti olisi jo melko kuiva ja helposti käveltävissä. Kausi oli tosiaan vasta alussa ja tähän aikaan vuorovene kulki vain kerran päivässä eli iltaisin. Se saneli meidän retkemme suunnan - kävelisimme Njurgulahdesta Ravadasjärvelle ja ottaisimme sieltä vuoroveneen takaisin. Jos vene olisi kulkenut myös aamulla, olisimme varmaan ajelleet toiseen päähän ja kävelleet Njurgulahteen takaisin. Nyt meillä oli tietysti harmittava deadline, Ravadasjärvellä olisi oltava klo 19.00, jolloin vene lähtisi takaisin. Muuten saisimme kävellä koko 17 kilometrin matkan molempiin suuntiin. Varasimme paljon aikaa ja lähdimme kävelylle noin klo 12. 

Auto jätettiin Njurgulahteen paikallisten yrittäjien (Lemmenjoen lumo ja Ahkun tupa) parkkipaikalle. Tästä piti vielä kävellä 1,5 kilometriä Metsähallituksen parkkipaikalle. Helpompi näin, pääsisimme sitten venekyydistä suoraan autolle.  Hiekkatietä kohti varsinaista lähtöpaikkaa. Oli hieno ja lämmin päivä, lämpötila puolen päivän maissa noin 20 astetta.

Parkkipaikalla on opastaulu, josta löytyy myös reittikartta.

Meidän reittimme lähti siis oikeasta yläkulmasta, ylitimme Lemmenjoen Searitnivassa ja jatkoimme toista rantaa pitkin Ravadasjärvelle.

Kyltti johdatti meidät Kultareitille.

Virallinen reitti alkoi mäntymetsässä.

Tässä kuljetaan myös luontopolulla. Luontopolun kyltit ovat melko vanhoja, mutta niistä saa toki selvää. 

Minulle tämä oli ensimmäinen kerta, kun juomavettä sai ottaa suoraan puroista, en ole aiemmin Lapissa juurikaan kävellyt - itse asiassa olin ensimmäistä kertaa Napapiirin pohjoispuolella kesäaikaan neljäänkymmeneen vuoteen. Ensimmäinen tauko- ja vedenottopaikka oli tällaisen sulamisvesipuron äärellä. Kyllä oli raikasta vettä!

Luontopolun jälkeen lähestyttiin Lemmenjokea, mutta käveltiin korkealla harjulla sen yläpuolella.

Täälläkin reitti on merkitty oranssein maalimerkein.

Harjulla kävely oli mukavaa, mutta mäntymetsä alkoi käydä jo vähän yksitoikkoiseksi. Eipä hätää, välillä käveltiinkin kauniissa koivumetsässä.

Sotkajärvellä pidimme tauon laavulla - kävelyä oli takana jo 6 kilometriä. Sotkajärvelle laskeuduttiin ja sieltä noustiin harjateräksestä tehtyjä portaita pitkin. Tällaisia portaita oli reitillä monessa paikassa. Niitä en ole muualla nähnyt.

Nousimme takaisin mäelle ja matka jatkui, ei enää harjulla, mutta mäellä joen yläpuolella. Tässä oli myös reitin korkein kohta - noin 30 metriä joenpinnan yläpuolella. Hetkittäin oli kosteaa, mutta meitä yllätti se, miten kuivaa maasto oli. On kuitenkin kulunut vain hetki siitä, kun täällä oli ennätysmäärä lunta. Näillä kieppeillä bongasimme myös linnun, jota kiikaroimme ihan jonkin aikaa. Ihan tuntematon meille, mutta selvisi pikapuoliin googlen avustuksella järripeipoksi. Näimme niitä muutaman, samoin bongasimme tietysti pari kuukkelia ja yhden keltapäisen pohjantikan.

Searitjärvellä on mahdollisuus ylittää Lemmenjoki ja siirtyä toiselle puolelle. Päätimme tehdä niin, koska kartan perusteella ajattelimme toisen puolen reitin kulkevan lähempänä rantaa. Venettä siirrellään köysi-vaijeri-systeemillä. Luontopolkumies vetämässä venettä lähtörannalle.

Heti ylityksen jälkeen pääsimme Searitnivan taukopaikalle. Täällä pidimme toisen pitkän evästauon. Meillä oli takana jo kymmenen kilometriä kävelyä. 

Tässä oli kuvankaunis maisema joen toiselle puolelle. Metsän välistä näkyi muutenkin aina välillä lumihuippuinen tunturi, jonka uskoisin olevan Joenkielinen. Lemmenjoen reittivalikoimassa on myös Joenkielisen kierros. Sinne seuraavalla kerralla!

Matka jatkui kohti Härkäkoskea, jonne oli noin viiden kilometrin matka Searitnivalta. Sieltä olisi vielä pari kilometriä Ravadasjärvelle. Vitsailin mielessäni, että kävelemme Sierra Nevadasta (Searitniva kuulostaa ihan Sierra Nevadalta!) Varanginvuonolle. Nyt tosiaan käveltiin paljon ihan joen rantaa pitkin. Joenkielistä piti ihailla vielä täälläkin.

Lemmenjoen ranta oli välillä lähempänä ja välillä kauempana.

Härkäkosken ohitimme vauhdilla ja jatkoimme suoraan Ravadasjärvelle. 17 kilometriä kävelyä takana melko helteisenä päivänä. Ravadasjärven taukopaikalla oli kolme yöpyjää, joiden kanssa juttelimme ja paistoimme makkarat tulipaikalla. Retkikaveri valitteli päänsärkyä ja paineli autiotupaan vähäksi aikaa pötkölleen, minä taas uitin varpaita Lemmenjoen viileässä vedessä. 

Odottelimme vuoroveneen lähtöä. 

Vuorovene saapui ajallaan kello 19.00. Hyppäsimme kyytiin.

Matka takaisin Njurgulahdelle kesti noin 30 minuuttia. Kuljettajamme jutteli mukavia ja aurinkoisessa illassa oli tosi nautittavaa istua veneen kyydissä ja katsoa maisemia. 

Venematka oli tärkeä ja mielenkiintoinen osa tätä kävelyä. Nappasimme vielä Njurgulahdessa kuvan Nuoli VIII -veneestä, itse kuljimme Nuoli VII:llä. 

Kävelymatkaa siis 17 kilometriä. Matkaan kului aikaa noin 6 tuntia. Lemmenjoen parkkipaikalla oli melkoinen määrä autoja, mutta silti saimme kävellä aika lailla omissa oloissamme. Vastaan tuli yksi neljän hengen porukka ja muutaman ihmisen näimme Searitnivan kieppeillä sekä Varadasjärvellä. 

Lemmenjoen kävely oli melkoinen ponnistus kuumana päivänä (lämpötila autoon noustessa noin klo 20 oli edelleen 26 astetta! Onneksi korkeuserot ovat vähäisiä ja loppupuolella myös reitti oli melko helppokulkuinen. Kokemuksena todella hieno - erityisesti mukavan venematkan ansiosta!