Kaarniaispolku Nuuksion kansallispuistossa Kirkkonummella

Päivämäärä: 3.7.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 165
Reitin pituus: 3 km
Kohokohdat: Pieni suo, kallioiset metsät, vanhan kaatopaikan vehreys
Parkkipaikka: Soidentaantien päässä Veikkolassa, tilaa noin 15 autolle.
Opasteet/kyltit: Hyvät

Varusteet/jalkineet: Kuivan kesän keskellä pärjäsi lenkkikengillä. Keväällä ja syksyllä vedenpitävät jalkineet varmasti käytännölliset.

Heinäkuisen perjantai-illan toiseksi kävelyksi valitsin Kaarniaispolun, joka oli yksi niistä Nuuksion reiteistä, joihin en ollut vielä aiemmin tutustunut. Reitin todetaan suunnitellun erityisesti koululaisille, mutta sopii se toki muillekin patikoijille. Noin kolmen kilometrin reitti tuntui mukavalta iltakävelyltä. Saavuin parkkipaikalle noin klo 19 perjantai-iltana, parkkipaikalla oli myös muutama muu auto. Nuuksion reittien opastaulu löytyy aivan parkkipaikan kulmalta.

Kaarniaispolun kartta on aika ylimalkainen, mutta ihan riittävä. Otin siitä kuvan mukaani. Tätä kirjoittaessani huomasin, että luontoon.fi -sivulta voi printata hieman paremmankin kartan - tai seurata sen kautta reittiä vaikkapa kännykästä. Tämäkin riitti hyvin.

Reitti alkaa Turun moottoritien alituksella.

Ja noin kahdensadan metrin päässä tullaan risteykseen, jossa voi valita kulkusuunnan. Luontopolun rastit kulkevat vastapäivään, tarkistin tämän luontoon.fi -sivulta löytyvästä opasvihkosesta. Taisin lukea 1.-4. luokkalaisille suunnattua tehtävävihkosta, mutta se ehkä sopikin parhaiten työviikon jälkeiseksi lukemistoksi... Tästä siis oikean reunan polkua eteenpäin. Reitti on hyvin merkitty tolpin, joissa on joko käpymerkki tai rastinnumero (kuten tässä rasti 1).

Luontopolku alkaa avoimissa maisemissa, mutta sukeltaa hetken päästä metsän siimekseen.

Reitti jatkuu korpimaisessa metsässä. Komea kalliolaakso keskellä kulkevine puroineen toi mieleeni lähistöllä olevan toisen Nuuksion reitin, Klassarinkierroksen, alkumetrit.

Luontopolun kakkosrasti on ensimmäinen metsärasti, joka tarjoaa monipuoliset opetusmahdollisuudet, kertoo opettajille suunnattu opasvihkonen. On tuoretta ja kuivaa kangasta sekä jonkin verran taimikkoa ja lahopuutakin.

Luontopolun mukavin kohta taisi olla tämä pieni pitkospuupätkä...

..ja sen kohdalla ollut pieni suo ja sen keskellä oleva hauskan niminen lampi, Haaversopakko. Suolammen lähelle en tällä kertaa voinut kävellä jalkinevalinnasta johtuen, mutta pieni suo lampineen oli kaunis myös pitkospuilta kuvattuna.

Myös lakka näytti olevan melkein valmiina kerättäväksi!

Suon jälkeen noustiin Nuuksion maisemissa niin tyypilliselle kalliotasanteelle. Kalliolla oli mukava istuskelupaikka ja päätin pitää tässä kahvitauon.

Kalliomaisemien kohdalla ollaan reitin puolivälissä, noin puolentoista kilometrin kohdalla. Korkeuseroja täälläkään ei ole kovin paljoa, tässä ollaan noin 20 metriä korkeammalla kuin reitin matalimmassa kohdassa.

Reitti laskeutuu alas kallioilta. Kahden kilometrin kohdalla ollaan taas risteyksessä - tässä reitti yhtyy Siikajärvelle kulkevalle retkeilyreitille. Käpymerkki johdatti minut vasemmalle.

Reitti kulkee hetken matkaa leveätä retkeilyreittiä kääntyäkseen vielä kerran pois siltä. Saavutaan vanhalle Veikkolan kaatopaikalle, joka on täynnä rehevää kasvustoa. Angervoja, lupiineja, jopa tuoksuvatukkapensaita.

Kapea polku oli melkeinpä kukkameren alla piilossa.

Kaatopaikan jälkeen luontopolku palaa vielä kerran retkeilyreitille. Palataan ympyräreitin alkuun ja moottoritien ali parkkipaikalle.

Matkaa siis noin kolmisen kilometriä ja aikaa meni hieman yli tunti, johon sisältyi noin kymmenen minuutin evästauko. Matkalla näin yhden retkeilijän rinkka selässään ja muutaman muun kävelijän - ehkä iltalenkillään. Reitti oli ihan mukava iltakävely, samoin kuin juuri hetkeä aiemmin kävelemäni Hannusjärven luontopolkukin. Nuuksiossa riittää totisesti käveltävää!