Pieni Karhunkierros Kuusamossa


Päivämäärä: 13.8.2018
Reitin pituus: 12,5 km
Kohokohdat: Upeat kosket, komea maisema Kallioportin päällä, hienot taukopaikat
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset
Parkkipaikka: Juumantien päässä. Tilaa varmasti sadalle autolle.
Varusteet/jalkineet: Kaikki käy, ainakin näin kesällä. Mukavat jalkineet varmasti tärkeät.


Pieni Karhunkierros on aika lailla Suomen tunnetuimpia retkeilyreittejä - jos ei tunnetuin. Ja arvostetuimpia ja varmasti myös perinteisimpiä, ikää Karhunkierroksella on jo yli 60 vuotta. Olin käynyt kävelemässä Pienen Karhunkierroksen kahdeksan vuotta sitten elokuussa. Jostain syystä toisella kerralla reitti vaikutti vielä mielenkiintoisemmalta. Se saattoi johtua aurinkoisesta säästä, jolloin kaikki aina näyttää kauniimmalta - tai siitä, että olen oppinut luonnosta ja kasveista yhtä ja toista kahdeksan vuoden aikana. Nyt minut suorastaan yllätti luonnon monipuolisuus. Pienen Karhunkierroksen varrella kasvoi lehtokasveja, kuten näsiä ja punakonnanmarja (alla kuvassa keskellä), niitä en olisi arvannut näissä maisemissa kasvavankaan. Näin elokuussa reitin varrella kasvoi muitakin marjoja: mustikkaa, vadelmaa, punaherukkaa, juolukkaa, variksenmarjaa.


Mutta takaisin alkuun! Elokuinen maanantaiaamu. Parkkipaikalla taisi olla yksi auto, kun paikalle saavuimme retkikaverin kanssa. Laitoimme matkaa ja aikaa mittaavia laitteita päälle ja lähdimme portista sisään.


Niskakoski ylitetään heiluvaa riippusiltaa pitkin heti muutaman sadan metrin jälkeen, sen jälkeen leveää polkua myöten kohti Myllykoskea. Reitti on merkitty vihrein maalimerkein.




Myllykosken pauhun kuulee jo sadan metrin päähän. Vanhan myllyrakennuksen pihalla on paljon istuskelupaikkoja. Nautimme aamukahvit kosken partaalla. Kävin myllyrakennuksessa sisällä ja laitoin nimen vieraskirjaan.


Myllykosken jälkeen alkaa varsinainen ympyräreitti. Sen voi luonnollisesti kiertää molempiin suuntiin, mutta kun Luontoon.fi -nettisivulla kehotetaan sulan maan aikana kiertämään reitti myötäpäivään, niin näinpä teimme. Ylitimme reitin toisen riippusillan ja lähdimme eteenpäin. Hyvätasoinen hiekkapolku johdatti ensin Pyöreälammelle, jossa on jälleen tuli- ja istuskelupaikkoja. Jatkoimme saman tien matkaa ohi parin muunkin kauniin metsä-/suolammen ja saavuimme Kallioportille. Kallioportin maisema on todella jylhä. Edessä siintävä metsä vaikuttaa jotenkin kaksiulotteiselta korkeuserojen takia. Kallioportille on ilmeisesti ihan viime aikoina rakennettu uusi lava, josta maisemaa voi ihailla.

Tähän asti olimme kävelleet matkaa melko lailla muita näkemättä. Laskeuduttuamme noin 315 porrasta (laskut menivät hieman sekaisin jutellessa) alas Kallioportilta alkoi muitakin retkeilijöitä näkyä, joku meni meistä ohi, muutama tuli vastaan. Tosin yhdellä "retkeilijällä" oli vasara kädessä, epäilen hänen olleen korjaamassa jotain rakennetta Harrisuvannossa. Ja kun saavuimme Harrisuvantoon, siellä olikin melkoinen kuhina. Pariisista kotoisin oleva nuorisoryhmä (olimme kuulevinamme Pariisin murteen, vaikkemme kumpikaan ole opiskelleet ranskaa) oli ilmeisesti yöpynyt Harrisuvannon leiripaikalla ja puuhaili aamutoimiensa kanssa. Harrisuvannon kohdalla oli vuorossa reitin kolmas riippusilta, jossa kehotetaan myös pitämään riittävä väli matkakumppaniin.



Harrisuvannon jälkeen noustaan Kitkajoen töyräille ja kävelläänkin niitä pitkin useampi kilometri ohi Löytökarin, Vattumutkan ja Kalliosaaren. Istumapaikkoja on onneksi aika tiheässä, pidimme toisen kahvitauon penkillä Löytökarin kohdalla. Ihailin upeita kelomäntyjä ja nappasin kuvan läheisestä männystä, jonka ylimmät oksat kiemurtelivat jännästi poutapilven edessä.

Yhdeksän kilometrin kävelyn jälkeen saavuttiin Jyrävän koskelle. Se on yksi Suomen suurimmista vesiputouksista ja vaikuttava näky. Jyrävän rannalla sijaitsee myös Siilastupa, jossa voi halutessaan yöpyä Pienen Karhunkierroksen - tai ennen kaikkea varsinaisen pitkän Karhunkierroksen aikana, sekin kulkee tässä kohdalla samaa reittiä. Siilastuvan pihalla pidimme reitin kolmannen evästauon. Ohessa kuva Siilastuvasta sekä kahdesta muustakin istuskelupaikasta (Pyöreälampi ja toinen, pienempi lampi ennen Kallioporttia).

Kävelijöitä tuli yhä enemmän vastaan. Moni kiersi reitin siis vastapäiväänkin, itse en lainkuuliaisena olisi tietenkään voinut niin tehdä... Saavuimme Jyrävän jälkeen takaisin Myllykoskelle. Kävin myllyrakennuksessa vilkaisemassa vieraskirjaa, nimeni jälkeen oli noin 25 uutta nimeä. Tuskinpa jokainen oli nimeään vihkoon kirjoittanut, joten neljän tunnin aikana kävijöitä oli varmaan ollut lähemmäs 50. Tämä siis elokuisena maanantaiaamuna. Luin myöhemmin netistä, että Pienen Karhunkierroksen kiertää vuosittain 60 000 retkeilijää, sehän toki tekeekin lähes 200 kävelijää joka päivä - kesällä varmasti huomattavasti enemmän!

Marssimme vielä Myllykoskelta takaisin lähtöpisteeseen. Matkaa 12,5 km. Korkeuseroa noin 80 metriä. Aikaa kului tasan viisi tuntia, rauhallisesti kävellen ja kolme pitkähköä taukoa pitäen. Parkkipaikalla oli nyt varmasti 50 autoa! Lopuksi hyödynsimme vielä lähtöpisteellä sijaitsevan kahvion palveluja. Paljon oli koettu ja nähty, monenlaisella alustalla tullut käveltyä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilolammin luontopolku Hyvinkäällä

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Luutaharjun Samo Lopella