Hakin kierros Punkaharjulla

Päivämäärä: 14.8.2019 ja 3.1.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 81

Reitin pituus: n. 8 km
Kohokohdat: Punkaharjun komea tutkimusmetsä ja Suomen pisimmät puut
Opasteet ja kyltit: Hyvät
Parkkipaikka: Tutkimuspuiston pysäköintipaikka, tilaa noin 15 autolle.
Varusteet/jalkineet: Olipa märkää! Satuin reitille sadeyön jälkeen ja reitin heinikko (jota on paljon!) kasteli housut läpimäräksi. Muulloin reitillä pärjännee hyvin, mutta sateen jälkeen heinikossa jopa sadehousut olisivat saattaneet olla tarpeen. Myös kumisaappaat olivat tänään oikea valinta.

Olin käynyt Hakin kierroksella oikeastaan jo kaksi kertaa aiemmin, mutta en kävellen. Toisella kerralla olin liikkeellä sähköavusteisella fatbikella (niitä saa vuokrattua läheisestä hotelli Kruunupuistosta, suosittelen!) ja toisella kerralla suksilla, suurinpiirtein samalla reitillä kulkee talvisin latu. Nyt päätin vihdoin kävellä reitin ympäri.

Autolle löytyy paikka valtatien 14 pohjoispuolelta. Tutkimuspuisto-kyltin kohdalta pohjoiseen ja heti seuraavasta risteyksestä vasemmalle. Parkkipaikalla on kattava infopaketti Punkaharjusta ja tutkimuspuistosta. Myös reittikartta löytyy.


Reittimerkinnät ovat selkeitä. Risteyskohdissa löytyy aina selkeät kyltit (kuten alla), joissakin kohdissa on varmuudeksi käytetty pelkkää valkoista nuolta ilman tekstejä.

Ensimmäiset neljäsataa metriä kuljetaan tutkimuspuistossa ja katsottavaa riittää. Molemmilla puolilla polkua on eri puulajeja kyltteineen. On poppelia, siperianpihtaa, ajaninkuusta jne. Tutkimuspuiston kyltit ovat melko kuluneita. Päivitys tammikuulta 2021: Punkaharjun tutkimuspuisto on saanut noin 400 uutta opastaulua vuoden 2020 aikana. Uuden taulun kuva vaihdettu!


Noin puolen kilometrin kohdalla käväistään valtatien laidassa. Tässä Hakin kierros eroaa toisesta samaan suuntaan alkaneesta reitistä, Kokonharjun polusta. Hakin kierros kulkee hetken mäntykankaalla ja saapuu sen jälken minun mielestäni reitin upeimpaan paikkaan, jossa kasvaa todella upeita lehtikuusia.


Kyltin mukaan täällä on jopa Suomen pisin puu. Tämä euroopanlehtikuusi on mittausvuonna 2003 ollut 46 metriä pitkä ja sen ympärysmittakin on ollut komeat 290 cm. Liekö vielä siitäkin kasvanut jonkun sentin? Lisäys 2021: Kyllä on kasvanut! Uuden kyltin mukaan pituutta on 47,2 m ja ympärysmitta 300 cm.




Toivoin, että selfie-kuvassa saisi mittasuhteita puille, mutta eipä niiden korkeutta saa kuviin tungettua. Käykää katsomassa!


Taiteellinen panoramakuva vuodelta 2021.


Pikku hiljaa siirrytään pois kaikkein tunnelmallisimmasta lehtikuusimetsästä valoisampaan lehtimetsään. Reitti kulkee melko lähellä Saimaan (ja Puruveden) rantaa.

Puruveden rantaa lähestyttäessä bongasin polun keskeltä myös silmäruohoja.

Muistin jo pyöräretkeltä, että täällä on aika pitkiä rantaniittyosuuksia. Ne olivat todella kosteita - ja heinät olivat taipuneet mukavasti polun päälle. Jouduin siirtämään puhelimen pois housuntaskusta, kun housut kastuivat läpimäriksi. Tein myös pari punkkitarkastusta heinikoiden jälkeen, ei onneksi näkynyt.

Puruveden rantaakin pääsee kurkkaamaan muutamassa paikassa. Kävelyä on takana noin 3,5 km.

Noin neljän kilometrin kohdalla saavutaan Karjalankalliolle. Täällä voi hyödyntää keittokatosta ja pöytiä ja penkkejä.  

Istuin kahville ja eväsleiville ja ihailin aurinkoista elokuun aamua sekä Saimaan rantamaisemaa. Onneksi aamuun osui näin kaunis sää.

Karjalankalliolta pääsi laskeutumaan alas rantaan. Hauska luontokokemus: noin 20 koskeloa räpiköi ryhmänä kauemmaksi rannasta, kun säikähtivät minua. Näkyvät kuvassa puun takana. Vesi kuohui kuin ison moottoriveneen jäljiltä!

Seuraavaksi on vuorossa noin kilometrin tieosuus.

Ja noin kuuden kilometrin jälkeen saavutaan toiseen tämän reitin tunnelmallisista metsistä. Täälläkin kasvaa todella korkeita lehtikuusia.

Seitsemän kilometrin jälkeen saavutaan taas melkeinpä valtatien laitaan. Nyt käännytään kulkemaan valtatien suuntaisesti. Vuorossa on "maailman rumin männikkö" - ainakin metsänkasvattajan mielestä. Tässä on kasvatettu mäntyjä varttamalla, joka tekee niistä hyvin haaraisia ja oksaisia. Hyviä tukkipuita ei taida olla tulossa, siemeniä ilmeisesti sitäkin enemmän!

Tämä kaveri oli kulkemassa mäntymetsässä kanssani samaan suuntaan. Olikohan hän kävellyt koko kierroksen - ja ilman eväitä?

Viimeisenä Hakin kierroksella saa tutustua kuusimetsään, jossa puut on numeroitu. Kyse on kuulemma kuusen alkuperäkokeesta, jossa kuusilla on 15 eri alkuperää. Kuusien tuotosta mitataan ihan yksittäistasolla, siksi jokainen kuusi on numeroitu. Kiitos Esko Oksalle tiedosta! 

Eikä tässä vielä kaikki: loppureitillä oli myös visakoivikko sekä kuusia eri puolelta Suomea. Täytyypä käydä myöhemmin tutustumassa näihin Puulajireitillä. Lisätietoa Punkaharjun eri reiteistä löytyy luontoon.fi -sivulta.

Kävelyyn meni aikaa hieman yli kaksi tuntia. Muita kävelijöitä en reitillä nähnyt, mutta pari retkeilijää oli juuri reiteille lähdössä, kun palasin parkkipaikalle. Samalla jo vähän jyrähteli, toivottavasti ukkonen ei heitä yllättänyt, minä pääsin sopivasti sen alta pois.

Loppukaneetti: jatkoin matkaa Metsämuseo Lustoon ja Aseman taidelaiturille, jotka molemmat sijaitsevat valtatien toisella puolella muutaman sadan metrin päässä. Hyvä yhdistelmä retkeilyä, luontoa ja taidetta!

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Aate-Pekan polku Parikkalassa
Soininmäen luontopolku Savonlinnassa