Oskolan luontopolku Joensuussa

Päivämäärä: 16.8.2019
Reitin pituus: 7,5 km edestakaisin
Kohokohdat: Vaihteleva maasto, Melakko- ja Loitimo-järvien rannat
Opasteet ja kyltit: Hyvät.
Parkkipaikka: Oskolantien alussa (tien laidassa) tai Oskolankoskella
Varusteet/jalkineet: Reitti oli näin elokuussa helppo kulkea. Heinikossa oli paikoin kosteaa. Siellä lymyävien punkkien takia pitkävartisista kengistä voisi olla hyötyä, mutta löysin yhden niskastani, joten sinne asti kuitenkin punkki oli loikannut.


Kolmas vuosi peräkkäin Ilomantsin karhufestivaaleilla (suosittelen, mukava tapahtuma!) ja tällä kertaa päätin tutustua sen ohessa Joensuun itäosan luontopolkuihin. Päädyin kävelemään kaksi luontopolkua, joista Oskolan luontopolku oli ensimmäinen. Joensuulla on kätevä luontopolkusivu, josta saa tietoa eri poluista. Sen perusteella päätin ajella Oskolantien alkuun, jossa tämän luontopolun toinen pää sijaitsisi. Löysin Oskolantien ja löysin myös luontopolun aloituspisteen, mutta en mitään pysäköintipaikkaa. Päädyin lopulta laittamaan auton läheiselle linja-autopysäkille, toivottavasti se ei siinä ketään haitannut. Luultavasti auton voisi parkkeerata tien reunaan vaikkapa tämän alla olevan opastaulun kohdalle.


Postilaatikosta voi napata mukaansa luontopolun opasvihkosen, jossa on kartta ja infoa kaikista 17 rastipisteestä. Tässä postilaatikossa oli vain yksi opasvihkonen, joten päätin jättää sen seuraavalle kävelijälle ja pärjätä ilman. Otin kuitenkin kuvan reittikartasta ja rastien lyhyistä selitteistä.


Se oli hyvä ratkaisu. Rastipisteissä ei ole muuta tietoa kuin rastin numero, kuten alla olevalla ensimmäisellä rastilla ("Yleinen ilmastokuvaus"). Reittimerkinnät olivat keltapäisiä puutolppia tai keltaisia maalimerkkejä, niitä oli riittävästi.


Alkumatkalla on vaihtelevia metsätyyppejä, lähinnä kangasmetsää. Muutama sata metriä kuljetaan harjun laella.


Noin kilometrin kohdalla saavutaan Haikanlahteen, Melakko-nimisen järven rantaan. Tässä reitti haarautuu kahtia, toista haaraa pitkin voi kävellä Liiteriniemen uimarannalle. Jätin sen haaran kävelemättä ja jatkoin matkaa kohti Oskolankoskea.

Melakkoon laskeva Melapuro ylitetään siltaa pitkin.

Sillan jälkeen ohitetaan hieno suomaisema.

Näillä tienoilla polun päälle oli kaatunut koivunrunko. Sen pääsi toki reippaasti kyykistyen alittamaan, onneksi oksat oli katkaistu. 

Ylitetään toinen harju - sen jälkeen muutama sata metriä helppoa tasamaaosuutta ja saavutaan uudestaan Melakon rantaan. Noin kahden ja puolen kilometrin kohdalla oli tämän jutun pääkuvana ollut "puistonpenkki" mukavassa paikassa Melakon rannalla. Istahdin siihen kahville ja eväsleivälle. Mietin, voisikohan muutaman pienen männyn jopa kaataa penkin edestä, jotta järvimaisema näkyisi vielä vähän paremmin. Tämä ehdotus siis Oskolan luontopolun ylläpitäjille.

Reitti jatkuu rantamaisemissa kohti Oskolankoskea. Juuri ennen koskea saavuin mielestäni kovin erikoiseen metsään, jossa kasvoi oikeastaan vain pihlajaa ja saniaista. Tällaista en ollut Suomessa mielestäni kovin usein nähnyt.

En tiennyt mitä odotin, mutta en ihan tätä... Oskolankoski ei kuohu, vaan virtaa leveänä ja kivettömänä salmena Melakon ja Loitimon välissä. Oskolankosken laavu on toisella puolella kävelyreittiä, joten ylitin sillan ja kävelin vielä laavulle.

Sillan vieressä on myös Oskolan taistelun muistomerkki.

Lopulta saavuin laavulle. Kävelyä oli takana noin 3,7 km. Otin selfien ja lähdin marssimaan takaisin Oskolantien alkupäähän. Päätin pitää vielä toisen evästauon samalla penkillä, jolla olin jo tulomatkalla istahtanut. Oskolankoskelta löysin myös postilaatikosta useamman opasvihkosen, joten nappasin yhden mukaan ja vein sen reitin toiseen päähän, jossa oli vain yksi vihko laatikossa.

Palasin takaisin autolle. Matkamittarini näytti matkaksi noin 7,5 km. Aikaa meni 2 tuntia ja 15 minuuttia. En nähnyt pariin tuntiin ainuttakaan ihmistä, en edes Oskolankoskella, jossa kävelin hetken matkaa autotiellä ja seisoin jonkin aikaa laavulla.

Rastipisteistä vielä: niissä kerrottiin esim. eri metsätyypeistä ja mainittiin niiden tyypillisiä kasveja. Samoin Melapuron soistumisesta oli oma rastinsa. Pari rasteista oli hieman reitin sivussa - juoksuhaudat Haikanlahdessa harjun päällä (niihin ei ollut opastettua reittiä) sekä Vintilänsuo, jonka kävinkin kurkkaamassa.

Olisiko reitti mukavampi kävellä toisin päin? Oskolankoskella on paremmin parkkipaikkoja, mutta reitin numerointi on kuitenkin aloitettu toisesta suunnasta. Samoin puolivälin tauko on mukavampi pitää Oskolankoskella, jossa on laavu, vessat sekä pöydät ja penkit. Joka tapauksessa reitti oli mukava kävellä ja maisemat olivat mukavia, vaikka koskimaisema ei ollutkaan ihan mitä odotin. Ihan suositeltava kävelyreitti!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Vekaruksen luontopolku.html
Harjupolku Petkeljärven kansallispuistossa
Uuron reitti Kolvananuuron luonnonsuojelualueella

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa