Aate-Pekan polku Parikkalassa

Päivämäärä: 7.5.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 124
Reitin pituus: 3,5 km
Kohokohdat: Harjumaisemat, suomaisemat, paljon hyviä taukopaikkoja
Parkkipaikka: Oronmyllyn loma- ja kurssikeskuksen piha, Oronmyllyntie 250. Paljon tilaa.
Opasteet/kyltit: Hyvät, jahka lähtöpaikka löytyi.
Varusteet/jalkineet: Vedenpitävät jalkineet suositeltavat (suolla oli hyvin kosteaa)

Retkikaverin kanssa päätimme tehdä retken Parikkalaan - tarkoituksena käydä myös Siikalahdella katsomassa kevään etenemistä lintutornissa. Pyysin retken yhteyteen yhtä luontopolkua ja päädyin Aate-Pekan polkuun, joka on lyhyempi kahdesta Oronmyllyn lomakeskukselta lähtevästä polusta. Ajelimme Oronmyllylle toukokuisena torstai-iltapäivänä. Paikka löytyi helposti. Vain yksi auto parkissa meidän lisäksemme. Sattuneista syistä ei paikalla tainnut olla mitään kursseja menossa. 

Kävelyreittien aloituspiste ei sen sijaan löytynyt ihan käden käänteessä. Löysin alueen kartan ja katsoin, että hiihtoladut/retkeilyreitit oli merkitty lähellä päärakennusta. Kävelin sinne ja löysin komean kyltin.

Mutta ei tässä ollut mitään polkujen lähtöpistettä. Takaa lähtevä polku päättyi parinkymmenen metrin päähän, jonkinlaisen sivurakennuksen pihaan. Täytyi turvautua netin apuun ja tutkin karttaa, jonka voi löytää Parikkalan nettisivuilta. Kartassa reitti näytti kulkevan Oronmyllyn piha-alueen ja hieman alempana laaksossa sijaitsevan Niskalammen välissä. Ja lopulta huomasimme, että reitille pääsee ainakin Oronmyllyntien laidasta - siitä kulmasta, josta pihalle oltiin tultu. Kyltit jäivät pihaan ajaessa huomaamatta. Aate-Pekan polku on merkitty sinisellä värillä ja nuoli näyttää, että alkumatka kuljettaisiin Oronmyllyntietä takaisin päin.

Tiekävely jää onneksi hyvin lyhyeksi. Heti ensimmäisen mutkan takana on nuoli kohti metsäpolkua. 

Polku alkaa valoisassa mäntymetsässä, kangasmaisemissa. 

Reitti tekee pari reipasta mutkaa (pysy tarkkana!) ja päätyy melkein takaisin Niskalammen rantaan. Tästä jyrkkäreunaisesta laaksosta noustaan portaita pitkin harjulle (blogin pääkuvassa olen portailla nousemassa). Nousun päällä on risteys, jossa polku kääntyy vasemmalle (taas yksi 90 asteen mutka!) ja harjua pitkin kohti Katiskaniemeä. Hassu sattuma, että edellinen kävelemäni polku oli Katiskaniemen luontopolku Kuopiossa.

Harjun päällä on taas kerran mukava kävellä. Polku on pehmeä ja metsä valoisa. Tarvaslampi siintää metsän läpi - aluksi oikealla, kohta myös vasemmalla puolella kun niemen kärkeä lähestytään.

Laskeudutaan niemen kärkeen. Täältä löytyy pöytä ja penkit, joihin istahdimme kahville ja eväsleiville. Penkit olivat melko matalat, ehkä suunniteltukin vähän pienemmän kokoisille ihmisille kuin me. Käsittääkseni Oronmyllyllä järjestetään paljon leirejä lapsille. Kävelyä oli muuten takana vasta noin 800 metriä.

Epäilin, että kävelisimme samaa reittiä takaisin Katiskaniemestä, mutta ei - kuljimmekin niemen kärjestä takaisin ihan rannassa, melkeinpä rantaviivaa pitkin.

Kävelty 1,3 kilometriä ja saavutaan jo toiselle komealle taukopaikalle: Vironperä -nimiselle laavulle. Istumapaikkoja taitaa olla useammalle kymmenelle. 

Istahdimme hetkeksi tähänkin, koska Luontopolkumiehen kameran muistikortti tuli täyteen ja siksi oli tehtävä hieman siivoustöitä.


Matkaan ja Vuorensuon ylitykseen. Melko hyvässä kunnossa olevat pitkospuut johdattavat avosuon yli. Polkukuvauksessa mainitaan suon laidalla asustavat valkoviklot - niitä emme nähneet, mutta pikkukuovi taisi lentää huudellen ylitsemme pariin kertaan.

Pitkospuut olivat paikoin kymmenisen senttiä veden allakin. Jalat säilyivät kuivina, kiitos kenkävalintojen.

Vuorensuon jälkeen noustaan vuorelle, yllätys yllätys. Nousu on jyrkkä ja korkeuseroa kertyy noin 40 metriä. Pieni antikliimaksi - mäen laelta ei nähnyt kovinkaan kauas, sekä Tarvaslampi että Vuorensuo jäävät puiden taakse piiloon.

Mäen laelta palataan takaisin samaa reittiä ja kurvataan mäen alla Suurvuoren kodalle. Kolmas komea taukopaikka!

Kaksi kilometriä kävelty. Nyt palataan kohti Oronmyllyä. Hetken matkaa kuljetaan leveätä ja valaistua baanaa, ilmeisesti hiihtolatua. Ihmettelimme jo hetken, onko luontopolku valaistu. Reitti palaa samalle harjulle, joka jatkuu Katiskaniemeen, nyt kuljetaan vastakkaiseen suuntaan, luoteeseen.

Lopuksi kiepaistaan Niskalammen ja Oronmyllyn lomakeskuksen ympäri. Kolmen kilometrin kohdalla lähestytään jo Oronmyllyn aittarakennuksia. 

Piha-alueen tältä laidalta löysin vielä kunnollisen kartan: Kyynärpäänjoen polku on se pidempi Oronmyllyltä lähtevä reitti, jonka tulen kävelemään joskus toiste. Tässä kyltissä on myös lyhyt kuvaus Aate-Pekan polusta. 

Kävely loppuu Oronmyllyn pihaan. Kävelyyn meni noin puolitoista tuntia. Emme nähneet tällä kertaa ainuttakaan muuta retkeilijää. Polku oli selkeä, mutta paikoin pystyi huomaamaan, ettei sitä oltu ehkä kävelty kovin paljoa - muutamassa paikassa polku meinasi nimittäin hukkua kuusitaimikkoon.

Erinomainen ja monipuolinen reitti ja tosiaankin - taukopaikat ovat huippuluokkaa ja niitä on riittävästi. Lupaan tulla tutustumaan Kyynärpääjoen polkuun myöhemmin! Meidän reittimme jatkui tästä tällä kertaa Siikalahdelle.

Luontopolkumiehen muut reitit lähistöllä:
Jääkausipolku Uukuniemellä
Hakin kierros Punkaharjulla

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Meikonkierros Kirkkonummella