Vekaruksen luontopolku Joensuussa

Päivämäärä: 16.8.2019
Reitin pituus: 2,5 km
Kohokohdat: Vekaruskoski, Kalliokoski, Myllykoski. Useampi tulipaikka ja istuskelupaikka.
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset
Parkkipaikka: Kärnäläntien päässä. Reilusti paikkoja.
Varusteet/jalkineet: Melko helppo reitti - leveä ja kuiva. Ei erikoisvaatimuksia, lenkkareillakin pärjää.


Tutustuminen Joensuun luontopolkuihin, osa 2. Tutkin Joensuun luontopolkusivua ja valitsin toiseksi kohteekseni Vekaruksen luontopolun Tuupovaaran lähellä. Hiekkatietä riitti monta monta kilometriä ja loppupätkä melko kapeaa tietä - onneksi ei vastaantulijoita. Parkkipaikka löytyi, tilaa oli varmasti parillekymmenelle autolle. Elokuisena perjantaina paikalla oli yksi auto. Lähtöpaikalla on hyvä opastaulu, johon reittikin on merkitty. Toisaalta: reitti kulkee Vekarusjoen toista rantaa noin kilometrin ja sitten palataan toista rantaa kilometrin takaisin. Eipä siinä kovin helposti pääse eksymäänkään.


Parkkipaikalta on noin sata metriä joen rantaan. Rannassa voi valita, ylittääkö sillan ja lähtee kiertämään reittiä myötäpäivään - vai kurvaa ennen siltaa oikealle ja kiertää reitin vastapäivään. Valitsin sen vaihtoehdon - halusin jättää Vekaruskosken sillan ja kodan reitin loppuun.

Vekaruksen polun mitaksi ilmoitetaan noin kaksi kilometriä. Se on samalla osa pidempää 35 kilometrin vaellusreittiä, Paimenpojan polkua, joka kulkee Tuupovaarasta Hoilolaan. 

Reitti kulkee lähes koko ajan joen välittömässä läheisyydessä. Polku on merkitty oranssein maalimerkein.

Luontopolulla on myös kymmenkunta infotaulua. Ensimmäinen reitilleni sattunut taulu kertoi täällä kasvavista sienistä. Muut taulut kertoivat esim. marjoista, kasveista ja kaloista.

Yllätys: jo 800 metrin kävelyn jälkeen tullaan toiselle koskelle, Kalliokoskelle - täälläkin on laavu ja tulipaikka. Luulin, että reitin ainoa istuskelupaikka olisi Vekaruskoskella. 

Päätin juoda kupillisen kahvia ja napata selfien. 

Matka jatkuu kohti kääntöpistettä, nyt metsätyyppi on valoisampi mäntymetsä.

Vähän yli kilometri kävelty, puolivälin silta alkaakin jo näkyä. Vastarannalla näkyy myös reitin kolmas laavu ja istuskelupaikka.

Sillan ylitys ja siirrytään joen länsipuolelle. Riippusillalla saa kulkea korkeintaan kolme henkilöä kerrallaan, tänään sain kävellä sillalla ihan yksikseni.

Puolivälissä ollaan Myllykoskella. Täälläkin on hyvät palvelut: laavu, tulipaikka, puuliiteri ja vessat.

Paimenpojan polun reittimerkintä Myllykosken lähistöllä.

Voisi kuvitella, että tällaisella lyhyellä joenrantareitillä alusta ja metsämaisema olisi melko samankaltaista koko ajan, näin ei kuitenkaan ole. Pehmeän kuusimetsäpolun ja valoisamman mäntymetsäpolun jälkeen on vuorossa kivikkoinen osuus.

Ja seuraavaksi vuorossa on valoisa koivikko.

Tässä kohdassa pääsee helposti rannallekin. Vesi on täällä selvästi melko alhaalla, kuten ehkä tähän vuodenaikaan yleensäkin. 

Tätä mielenkiintoista infotaulua lueskelin kiinnostuneena. Siinä jaetaan virtavesien pohjaeläimet eri ryhmiin: pilkkojiin, kerääjiin, suodattajiin, kaapijoihin ja petoihin.

Vähän yli kaksi kilometriä kävelty ja saavutaan takaisin Vekaruskoskelle. Rakennukset sekä pöydät ja penkit näkyvät jo.

En pysähtynyt enää Vekaruskosken penkeille vaan jatkoin saman tien sillalle, jolta nappasin vielä kuvan tästä reitin ensimmäisestä ja viimeisestä koskesta.

Palailin autolle. Kävelyyn meni aikaa noin tunti ja siihen mahtui jo noin kymmenen minuutin evästauko. Muita retkeilijöitäkin oli, kolmen hengen porukka tuli minua vastaan ennen Myllykoskea.

Vekaruksen polku on mukavan nopsa reitti kävellä. Pidän myös siitä, että vesi on koko ajan lähellä ja siinä on tosiaan vaihtelua, kolme koskea lyhyen matkan aikana. Bonuksena useat istuskelupaikat!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Harjupolku Petkeljärven kansallispuistossa
Uuron reitti Kolvananuuron luonnonsuojelualueella
Oskolan luontopolku.html

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa