Säänjärven retkipolku Savitaipaleella

Päivämäärä: 30.5.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 226
Reitin pituus: 4,4 km
Kohokohdat: Upeat lehdot, lintutorni ja sen maisemat, piilukivet
Parkkipaikka: Vanhan koulun jätekatoksen luona, Säänjärventie 405. Tilaa 5-6 autolle. Paikka kartalla. 
Opasteet/kyltit: Oikein hyvät
Varusteet/jalkineet: Reittiselosteessa suositellaan keväällä kumisaappaita. Rantaosuudet olivat kieltämättä kosteita. Hyvillä ulkoilujalkineilla pärjää varmasti kesällä.

Jälleen kerran mietin mukavaa kävelykohdetta matkan varrella - olin nimittäin ajelemassa mökiltä kohti Etelä-Suomea. Oli komean keväinen sää ja mieli teki kävellä muutaman kilsan lenkki luonnossa. Valinta kohdistui Savitaipaleella olevaan Säänjärven retkipolkuun. 

Paikalle oli melko helppo löytää. Etelä-Karjalan retkeilyportaalin kautta löysin osoitteen, Säänjärventie 405. Vanhan koulun luona tosiaan on pieni parkkipaikka, noin 30 metrin päässä Säänjärventiestä. Polun opastaulu on Säänjärventien kulmassa. Polku kiertää Valkjärven metsäpolkuja ja teitä pitkin.

Otan aina kuvan reittikartasta, niin tälläkin kerralla. Tätä tekstiä kirjoittaessani luin toisesta blogista, että lähtöpaikalta olisi voinut ottaa mukan jonkinlaisen opasvihkosen - sitä en huomannut. Reitin varrella olevista rasteista olisi varmasti saanut enemmän irti, jos sellainen olisi ollut mukana.

Lähtöpisteen opasteet ovat selkeät. Reitti on suositeltu kierrettäväksi myötäpäivään ja se on merkitty oransseilla tai punaisilla "kärjellään seisovilla neliöillä" (kuten opastaulussa sanotaan) ja maalimerkinnöillä. 

Ensimmäinen kilometri on hiekkatieosuutta. Reitti kulkee Säänjärventietä pitkin mukavissa maalaismaisemissa. 

Reitin varrella on kymmenkunta rastipistettä. Ensimmäinen oli tässä hiekkatien varressa. Riihestä olisi siis saattanut olla lisätietoa opasvihkosessa, jota en valitettavasti huomannut.

Aurinkoisena iltana oli todella viehättävää kävellä tätä hiekkatietä pitkin. Taloja, latoja ja peltoja. Takana olevalla pellolla oli kurkikin ruokailemassa, paremmalla kameralla olisin voinut saada kuvan siitä. Polku-kylttejä oli tien laidassa tasaisin välein. 

Säänjärventieltä käännytään pois noin kilometrin kävelyn jälkeen. Polku kulkee pihan reunaa viistäen, yritin hiippailla häiriötä aiheuttamatta. 

Tässä kohtaa polkua oli huikean rehevä sekametsä/lehto-osuus, joka oli toukokuun loppuhetkillä täynnä linnunlaulua. Kaikki mahdolliset kertut, pajulintu, rastaat ja ehkä jopa kultarinta - niin ainakin linnunlaulu-appini sanoi. Itse en osannut sitä ihan varmasti tunnistaa. 

Puolitoista kilometriä kävelyä takana ja polku saapuu lähelle lintutornia. Täällä oli lyhyehkö pitkospuuosuus. Pitkospuut olivat kohtuukunnossa - joissain kohdissa niissä oli vähän kerroksellisuutta, uusia ja vanhoja pitkoksia sekaisin.

Lintutornin kuva oli jo blogin pääkuvassakin, mutta pistetäänpä se tänne vielä uudestaan. Se on hienossa paikassa Valkjärven luoteisrannalla. Kiipesin torniin ja pistin nimen vieraskirjana toimivaan ruutuvihkoon. 

Luontopolkumies osoittaa taulua, jossa lukee "Olet hyvällä lintupaikalla!". Tänä toukokuisena iltana kuuntelin ruokokerttusta ja kiikaroin kuikkia. Mielenkiintoisimman elämyksen tarjosi kuitenkin valkohäntäpeura, joka kulki vaivalloisesti suon poikki noin kolmenkymmenen metrin päässä. Sain katsella sitä ihan rauhassa. 

Retkipolku jatkuu tornilta vielä pohjoiseen - rantakoivikossa oli vehreää ja melko kosteaa. 

Seitsemäs rasti on pellon kulmassa oleva lato.    

Ja kahdeksas rasti on tämä valtava muurahaiskeko, miehen korkuinen. 

Kahden kilometrin kieppeillä kävelläänkin jo havumetsässä, paikoin männikössä ja paikoin kuusikossa. Kuusikon seasta löytyy nähtävyys: piilukivet. Ne ovat ilmeisesti saaneet nimensä piileskelystä - joku lienee joskus paennut tänne piiloon. Yhdelle kivistä voi nousta portaita pitkin ja toiselle voi nousta köyden avulla. En uskaltanut kokeilla köydellä nousua, kun olin yksin liikkeellä. 

Heti piilukivien jälkeen polku nousee mäen laelle. Retkipolun kota odottaa kulkijaa valoisassa taimikossa. 

Käväisin sisällä ja istuin hetken tauolla: olin ostanut läheisestä Kiesilän Kievarista Muumi-limpparia ja eväsleivän. Kyllä maistui. Tässä ollaan sitten jo ovella ja lähdössä jatkamaan matkaa. 

Metsätyypit vaihtelevat mukavasti. Seuraavan vajaan kilometrin matkalla on taimikkoa, vanhaa kuusimetsää ja valoisaa kangasmetsää tai sekametsää. 

Noin kolmen kilometrin jälkeen palataan taas hiekkatieosuudelle. Jälleen polku kulkee lähellä taloja, melkeinpä parin pihan läpi. Kurkkasin pari kertaa karttaakin ja totesin, että näin tosiaan on. Tässä kohdassa reittimerkkejä ei ole ihan kymmenen metrin välein, mutta retkipolku kulkee tosiaan tietä pitkin, kunnes kääntyy vielä kerran pienelle metsäosuudelle.

Mittauslaitteeni mukaan neljä kilometriä oli tullut jo täyteen, kun polku saapui Valkjärven rantaan. Tässä oli mukava uimaranta sekä pienen poikkeaman päässä myös laavu. Laavulta kuului ääniä, joten jätin sen tällä kertaa kuvaamatta. 

Hetken päästä polku palasikin entisen koulun luo. Kierros päättyi. Matkaa noin 4,4 kilometriä ja tänään sain siihen matkaan kulumaan noin puolitoista tuntia. En tainnut nähdä ainuttakaan ihmistä reitin varrella - vaikka seudulla oli paljonkin asutusta. Ihmettä! Ainoat olennot, joille juttelin, olivat eräässä pihassa minua haukkunut koira sekä autoni luona minua moikkaamassa käynyt kissa. 

Reittiä oli todella mukava kävellä - se tarjoaa niin kulttuuri- kuin metsämaisemaakin. Reitti on helpohko, korkeuseroa lienee noin 20 metriä. Polku on hyväkuntoinen, vain rantaluhdassa paikoin hieman kostea ja kapea (rehevä kasvillisuus yrittää kuroa polkua umpeen). Toukokuun loppu oli ilmeisen hyvä aika olla liikkeellä täällä: sain melkoisen lintushown! Paljon ääniä lehtimetsissä, sen lisäksi sain kiikaroida pellon laidalla pensaskerttua, joka lauleli ojassa kasvavassa pensaassa - samoin kuoveja, jotka pitivät konserttiaan reitin loppumatkan peltomaisemissa. Vallan mainio reitti - olipa onni, että lähdin siihen tutustumaan!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Irja Hannosen luontopolku Suomenniemellä, Mikkelissä
Parkinmäen luontopolku Lappeenrannassa