Savojärven kierros Kurjenrahkan kansallispuistossa

Päivämäärä: 11.5.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 223
Reitin pituus: 6,5 km
Kohokohdat: Avarat suomaisemat ja Savojärven rannat, Kuhankuonon rajakivi
Parkkipaikka: Savojärven kierrokselle kannattaa startata Kurjenpesän parkkipaikalta, Kuhankuonontiellä. Hyvin tilaa. Ruuhka-aikana ilmeisesti täynnä, jolloin käytössä isompi Kurjenportin parkkipaikka 700 metrin päässä. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Suokävelyillä saappaat tai muut vedenpitävät jalkineet aina hyvä valinta.

Kurjenrahkan kansallispuisto oli Varsinais-Suomen retken pääkohde. Jätimme sen viimeiseksi - ikään kuin kohokohdaksi koko reissulle. Kaiken lisäksi osui vielä meidän retkemme lämpimin päivä ja iltapäivän aikana lämpötila nousi ilmeisesti lähelle hellelukemia. Suolla tarkenisi hyvin.

Ajelimme Kurjenrahkaan tietä 204 ja löysimme sen tien laidasta ison Kurjenportin parkkipaikan. Olin kuitenkin lukevinani luontoon.fi -sivulta, että Kurjenpesän luontotuvan lähellä olisi mahdollisesti toinen parkkipaikka, lähempänä Savojärven kierrosta, jota olin suunnitellut meidän kävelyreitiksemme. Se löytyi puolen kilometrin päästä ja parkkeerasimme sinne. Parkkipaikan laidalla on Kurjenrahkan opastaulu.

Savojärven kierroksesta otin tarkemman kuvan. Suositeltu kiertosuunta on myötäpäivään.

Ja ei muuta kuin mittauslaitteet päälle ja menoksi. Reitti on merkitty oranssein timanttikuvioin. 

Noin kolmensadan metrin matka Kuhankuonon rajakivelle on esteetön. 

Kuhankuonon rajakivi on luultavasti 1300-luvun lopusta. Alun perin tänne ulottui seitsemän eri kirkkopitäjää - nykyisin se sijaitsee seitsemän eri kunnan rajalla: Auran, Maskun, Mynämäen,  Nousiaisten, Pöytyän, Turun ja  Ruskon. Kiven nykyinen ulkoasu on 1960-luvulta, jolloin sille rakennettiin betonista ja liuskekivestä alusta. 

Tässä vielä Kuhankuonon rajakivi ja Luontopolkumies ylävinkkelistä.

Heti Kuhankuonon jälkeen on risteys, jossa voi valita suunnan kahden kilometrin Karpalopolulle (jonka pitkospuita parhaillaan uudistettiin, ilmeisesti esteettömäksi reitiksi) tai oikealle Savojärven kierrokselle.

Savojärven kierros ei ole esteetön, mutta on heti mainittava, että pitkospuut ovat hyvässä kunnossa eikä reitillä myöskään ole korkeuseroja. Suhteellisen helppo kävelyreitti, siis.

Suon ja metsän laidassa noin kahdeksansadan metrin kohdalla on Ahti Jalosen muistomerkki. Kansalaissodan aikaan ammuttu nuori renki sai muistokiven vuonna 1989.

Alkumatkalla lyhyet suo-osuudet ja metsäosuudet vuorottelevat. Sisilisko näytti meille suuntaa yhden suopätkän alussa.

Metsissäkin oli vaihtelua. Ensimmäinen metsikkö oli korpikuusikko, sen jälkeen vuorossa oli valoisampi mäntymetsä.

Noin kaksi kilometriä kävelty, alkaa hieman pidempi pitkospuuosuus. 

Savojärvi on ensimmäistä kertaa näkyvissä.  

Yli puolen kilometrin pitkospuuetappi loppuu Järvijoen reunaan. Tässä on pato, joka on rakennettu tänne 1950-luvulla. Yllättävää kyllä, Savojärvi toimii Turun kaupungin vesireservinä. Järveä säännöstellään, mutta yleensä vesi on lähellä ylärajaa - niin varmasti nytkin.

Heti Järvijoen ylityksen jälkeen saavutaankin Rantapihaan. Täällä on toinen reitille hyvin soveltuva pysäköintialue. Lisäksi täällä on mahdollista tulistella, telttailla, uida ja saunoa - taitaapa olla mahdollista vuokrata päärakennus yöpymispaikaksikin.

Istuin hetken lukemassa karttaa ja nauttimassa kylmää juomaa. 

Heti Rantapihan taukopaikan jälkeen kierroksemme saapui risteykseen, jossa voi lähteä luontopolulle (virallisesti 1,4 km) tai jatkaa Savojärven kierrosta. Arvoimme hetken, mutta päätimme kuitenkin joutessamme kiertää myös luontopolun - arvelimme sen kiertelevän suolla ja kertovan lisää suotyypeistä. 

Mutta ei - reitti kiertelikin metsämaisemissa. Matkalla oli muutama kolmen tolpan varassa oleva infotaulu (kuten alla). Ainakin yhdessä kohdassa kolme tolppaa seisoi yksin, ilman mitään taulua. Luontopolun merkintä oli hetkittäin epäselvä. Kävelimme noin pari kilometriä ja palasimme takaisin Rantapihan kieppeille.

Nyt päästiin Savojärven kierroksen hienoimmalle osuudelle. Polku kulkee aivan Savojärven luoteis- ja pohjoisrantaa pitkin. Yhtämittaista pitkospuukävelyä taisi tulla 1,7 kilometriä! 

Savojärven koilliskulmassa on pieni metsäsaareke, joka näyttää kartassa olevan nimeltään Mäntysaari. Tässä oli miellyttävän näköinen taukopaikka. Samanlaisia penkki/pöytä-yhdistelmiä oli muuallakin rantosuuden aikana.

Mäntysaaressa kuljetaan hetken matkaa metsäpolulla.

Kunnes vuorossa on vielä viimeinen pitkospuuosuus. Kuutisen kilometria kävelyä jo takana (plus luontopolku, noin kaksi kilometriä).

Pitkospuut loppuivat ja palasimme taas kuivalle maalle. Saavuimme Kurjenpesän luontotuvalle. Se on yleensä avoinna päivittäin klo 8-20, nyt ovessa mainittiin uuden näyttelyn olevan tekeillä - luontotupa avautuu, kun näyttely on valmis.

Luontotuvan vieressä on myös tulipaikka ja penkkejä ja pöytiä, joista suurin osa oli tänäänkin käytössä - ei tosin nämä katoksen alla olevat. 

Parkkipaikalle oli luontotuvalta hyvin lyhyt matka. Kierros päättyi ja matkaa kertyi noin 9 kilometriä - arvioisin Savojärven kierroksen osuudeksi noin 6,5 km. Aikaa koko retkeen kului hieman yli kolme tuntia. Tapasimme jonkun verran muita retkeilijöitä - toukokuisena arkipäivänä täällä ei kuitenkaan ollut ruuhkaa. Tuttavani kertoi, että edellisillä syyslomilla ulkoilijoita riitti jonoksi ja ruuhkaksi asti!

Tämä tosiaan oli Varsinais-Suomen retken kohokohta, varsinkin kun sääkin suosi meitä. Suomaisemissa on jotakin miellyttävää ja mielenkiintoista ja pitkospuilla tallustelu on mielestäni hypnoottista ja rauhoittavaa. Tänne kannattaa tulla toistekin - reittejä riittää vielä kierrettäväksi.