Santalahden luontopolku Kotkassa

Päivämäärä: 2.5.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 215
Reitin pituus: n. 5 km (Merireitti + Metsäreitti)
Kohokohdat: Hurmaavat merenrantamaisemat 
Parkkipaikka: Kipparitie 4, tilaa noin 10 autolle. Melko täynnä toukokuisena sunnuntaina.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia

Päätin viettää parin päivän kävelyloman Kotkan ja Haminan seudulla. Valitsin ensimmäiseksi kohteekseni Kotkan Santalahden luontopolun. Tärkein syy oli se, että sunnuntaipäivä oli kauniin aurinkoinen ja ajattelin aloittaa merimaisemista "hyvän sään aikana", kun jatkossa oli ehkä luvassa vähän pilvisempää.

Polun aloituspaikka löytyi melko helposti: Kotkan nettisivuilta sain lähtöpaikan osoitteeksi Kipparitie 4 - navigaattori vei minut Santalahden leirintäalueen ohi ja hiekkatielle, josta löytyy lähtöpiste ja jokunen parkkipaikka. Sain onneksi paikan, sunnuntai-iltapäivä oli selvästi suosittu ja parkkipaikat olivat melko täynnä. Lähtöpaikalta löytyy selkeä opastaulu karttoineen.

Kuvasin kartan. Päätin kiertää sekä Merireitin että Metsäreitin - ja kartan perusteella myötäpäivään, koska reitin varrella olevat rastipisteetkin näyttivät siinä järjestyksessä menevän.

Luontopolun lähtökyltti on hyvin näkyvillä. Merireitti alkaa tästä ja se on merkitty sinivalkoisin maalimerkein.

Rastipisteet on hienosti numeroitu ja ne ovat todella kestävän näköisiä rautatolppia. Myös reitin nimi on merkitty aina rastitauluun.

Reitti alkaa avoimessa kangasmetsässä. Lähdetään nousemaan kallioita kohden. Nousut täällä ovat todella leppoisia, korkeuseroa taitaa olla maksimissaan 20 metriä.

Heti alkumatkalla sai kulkea valtavan kokoisen linjamerkin vierestä. Komea ilmestys - ja hyödyksi laivaliikenteelle. Vieressä olevassa taulussa kerrottiinkin, että merenkulkuun liittyvien merkkien vahingoittaminen olisi rangaistavaa.

Linjamerkin jälkeen päästiin pienelle pirunpellolle. 

Vajaa kilometri ja alkaa upeiden rantamaisemien kavalkadi. Ensimmäisessä mahdollisessa pisteessä loikin reitiltä ulos rannalle ja istahdin kivelle juomaan eväskahveja ja syömään vappumunkkeja. Haahkaparvi lensi läheltä yli. Iltapäivän aurinko kävi tähän ihan täydellisestä suunnasta. Kahvinjuontimaisemani on blogin pääkuvassa.

Tauko venähti, kun piti ihmetellä merimaisemaa, kiikaroida lintuja ja ottaa kuvia vähän joka suuntaan. Lopulta jatkoin matkaa. Parinsadan metrin päässä pääsi taas kivalle rantakalliolle.

Meren rannassa ja sen tuntumassa kuljetaan noin 700 metriä. Viimeisellä rantakalliolla on infotaulu, josta voi katsella lähiseudun karttaa. Tästä voi kirkkaalla säällä nähdä Kaunissaareen, noin 17 kilometrin päähän - (näin jonkun tornin kiikareilla kaukaisuudessa, eiköhän lie Kaunissaaressa).

Käännytään sisämaata kohti. Seuraava nähtävyys on muinaismuistolain suojaamat Syrakin portaat. Ne ovat siis täällä asuneen Syrak Mussalon rakentamat ja opasteessa muistutetaan, että kiviä ei saa siirrellä.

Hieman vajaa kaksi kilometriä takana, tästä kurvataan Metsäreitille. Se on siis erillinen ympyräreitti, joka palaisi sitten takaisin tähän samaan pisteeseen (Merireitin loppupuolella).

Metsäreitillä on tosi monenmoista metsää tarjolla. Taimikoita ja aarnimetsiä. Tässä kosteikossa noin kahden ja puolen kilometrin kohdalla oli korkeat pitkospuut - tai kutsuisimmeko tätä kuitenkin sillaksi.

Metsäreitti on merkitty maastoon oranssi-valkoisin maalimerkein. En tainnut ottaa reitillä yhtään harha-askelta, merkinnät ovat selkeitä ja niitä on paljon.

Metsäreitilläkin käydään kerran meren rannassa. Täältä löytyi pari penkkiäkin - niitä ei muuten Merireitillä tainnut ollakaan. Rantakivet riittivät mainiosti.

Vihreätä satumetsää on tarjolla useammassakin kohdassa. 

Mikäs kiviröykkiö on reitin korkeimman kallion päällä? Ne ovat tukeneet jatkosodan aikana täällä olleita valonheittimiä!

Metsäreitin loppumetreillä kävellään voimalinjan alla. Täällä on entinen hiekkakuoppa, josta on nyt muodostunut jonkinlainen pieni lampi. Leirintäalue matkailuautoineen näkyy aivan hiekkakuopan vieressä.

Noin 4,5 kilometrin kävelyn jälkeen palasin Metsäreitin ja Merireitin risteykseen. Kurvasin Merireitille ja laskeuduin kalliolta alas lähtöpisteeseen. Aikaa tähän kävelyyn meni noin tunti ja kolme varttia - pidin yhden pitkän tauon ja muutaman lyhyemmän kiikarointi- tai kuvaustauon. Merireitillä oli melko paljon ulkoilijoita (ennen kaikkea perheitä, tämä on varmasti lapsillekin mukava reitti), Metsäreitillä en tavannut kuin pari muuta kävelijää.

Molemmat reitit olivat erinomaisia ja mukavan mittaisia kävelypolkuja. Ymmärrän toki, miksi Merireitillä on enemmän ruuhkaa, mutta suosittelen ehdottomasti kiertämään molemmat. Perinteiseen luontopolkuun liittyviä rasteja tai infotauluja on melko paljon, mutta niissä oli paikallista väriä ja niitä oli mukava lukea. Aurinkoisena päivänä tämä on kerrassaan hurmaava merenrantareitti!