Portimon polut Haminassa

Päivämäärä: 3.5.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 217
Reitin pituus: 8 km (Salpalinjan muistomerkki-Siliävuori-muistomerkki)
Kohokohdat: Siliävuoren valloittavat maisemat sekä järvien ja lampien rannat
Parkkipaikka: Salpalinjan muistomerkki, Näkintie 81. Tilaa noin 5-6 autolle.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Monipuolinen reitti. Oli kosteikkoja ja toisaalta pitkiä hiekkatieosuuksia. Valitsisin kuitenkin vedenpitävät jalkineet.

Portimon poluilla riittäisi käveltäviä reittejä, polkuverkostoa on yhteensä yli 60 kilometriä. Aloitin tutustumisen reittiverkoston keskiosasta - valinta osui Siliävuoreen, jonka maisemista kiinnostuin. Näkötornista saattaisi kauniina päivänä nähdä Kouvolaan asti - ja ainakin Kotka-Hamina -seutua näkisin laajasti. Tämän tiedon löysin Vehkalahden Veikkojen (Portimon polkuja ylläpitävä urheiluseura) nettisivulta.

Parkkipaikka löytyi Näkintieltä ja se oli maanantaisena aamuna ennen yhdeksää vielä tyhjä. Parkkipaikan laidalla on Salpalinjan muistomerkki - kävin ensimmäisenä tutustumassa siihen.

Parkkipaikalla on opastaulu, jossa on reittikartta sekä viitat kohti Teinmäkeä, Kuntohuhtaa ja Siliävuorta. 

Reitti alkaa kapeahkoa polkua pitkin. Vain noin 50 metriä ja saavutaan avokalliolle, joka näkyykin kuvassa. Kalliolla pitää olla tarkkana, sillä reitti kääntyy yli 90 astetta oikealle. Kun palailin samaan paikkaan muutaman tunnin päästä, kaksi ulkoilijaa oli etsimässä polun jatkopistettä. Siniset maalimerkinnät näkyvät kyllä, kun on tarkkana!

Ensimmäinen polkuosuus on noin 500 metriä. Saavutaan risteykseen, jossa polkua voi jatkaa kahteen eri suuntaan. Risteyspaikoissa voi hyödyntää niissä olevia karttoja ja numerotolppia. Ihmettelin numeroita, ne eivät ole välimatkoja vaan niiden avulla voi jatkaa matkaansa oikeaan suuntaan - samat numerot löytyvät nimittäin alla olevasta kartasta. Kiitos polkuisäntä Reijo Koskelle selvityksestä!

Jatkoin matkaa suuntaan yksi. Edelleen kuljetaan melko kapealla metsäpolulla, joka nousee Venäjänvuori-nimisen mäen päälle, nousua on noin 40 metriä. Ylämäki on kuitenkin loiva ja kulkee suurelta osin männiköissä ja koivikoissa.

Venäjänvuoren jälkeen siirrytään vähän leveämmälle väylälle ja käväistään melko lähellä Valklammen rantaa. 

Nyt alkaa nousu kohti Siliävuorta. Hakkuuaukean ja vasemmalla olevan seurakunnan leirikeskuksen (ei näy kuvassa) jälkeen polku kurvaa oikealle.

Nyt oli tarjolla hieman kovempi nousu, noin 50 metriä korkeuseroa. Puolivälissä bongasin polun laidalta kiven, johon oli kirjoitettu hauska teksti: "Hymy sinulle" (blogin pääkuvassa). Ja lopulta olin Siliävuoren huipulla ja näkötornin juurella. Yllättävän korkea ja kapea torni. Hieman jännittyneenä kiipesin sen huipulle.


Kyllä kannatti. Maisemat ovat todellakin huikeat. Minulla kävi tuuri, maanantaiaamulle oli ennustettu pilvistä säätä, mutta oli vielä melko selkeää. Näin selvästi kiikareilla Anjalankosken tai Myllykosken tienoilla olevia piippuja ja taloja. Lähistöllä riittää myös järviä, joten maisemaa oli ilo katsella.

Näkötornin lähistöllä on myös pari penkkiä. Istahdin kahvitauolle hetkeksi, sitten jatkoin matkaa ja laskeuduin Siliävuorelta melko jyrkkää ja kuusikkoista mäkeä alas. Kuvaustauko mäen puolivälissä.

Mäen alla lyhyt mökkitieosuus ja taas poistuminen kapeammalle metsäpolulle. Selkeät merkinnät.

Pieni mäntymetsäosuus. Reitti kiemurtelee metsässä melko lähellä Valklammen pohjoisrantaa.

Noin 3,5 kilometriä takana ja saavuin taas kolmen polun risteykseen. Tässä kurvasin siis takaisin kohti länttä ja etelää. Katsoin kartasta, että seuraavat neljä kilometriä näyttäisi olevan pelkkää hiekkatieosuutta.  

Mutta tässä seurasi yllätys: polku poikkesikin hetkeksi Valklammen pohjoisrannalle. 

Pienen polkupoikkeaman jälkeen palataan kuitenkin Valklammentielle ja hiekkatieosuutta on todellakin tiedossa yli kolme kilometriä. Onneksi matkalla on tiedossa muutamia mukavia kohteita, joissa voi piipahtaa. 

Kesäpäiväntie kuulosti mukavalta. Sinne ei kuitenkaan vielä pitänyt poiketa - reitti jatkuu yhä Valklammentietä pitkin kohti etelää. Sinisiä maalimerkkejä on täällä harvakseen, mutta eipä hiekkatieltä ole tarkoitus mihinkään kääntyäkään.

Olin printannut kartan siitä alueesta, jota aioin kävellä. Onneksi. Kartassa on vesilasin kuva sekä kaksi uimarantaa. Ne voi helposti jäädä huomaamatta, sillä kylttejä tai opasteita kaivolle ja uimarannoille ei ole. Niitä kannattaa seurata kartasta. Katsoin, että vesilasin kuva oli suurin piirtein karttaan merkityn peltoaukean lopussa - ja siitä tosiaan meni noin 30 metrin polku kaivolle. Maistoin vettäkin - hyvää ja raikasta!

Ensimmäinen uimaranta on melkeinpä heti kaivon jälkeen, tien länsipuolella. Uimaranta on aivan tien veressä, joten sitä ei voi olla huomaamatta.   


Kahden uimapaikan välissä on taas risteys. Risteyksestä voi tehdä poikkeaman Parkonkankaalle, jossa infotaulun mukaan on ainakin luonnonsuojelualue. En kurvannut sinne vaan jatkoin suoraan etelään. Kohta saavuin toiselle uimapaikalle. Kartan mukaan se on pienessä niemessä Valklammen etelärannalla. Sinne on käveltävä noin 50 metrin matka hiekkatieltä, ei opastetta. Kartasta on todella hyötyä, jos haluaa nämä paikat käydä katsomassa. 

Sympaattinen kallioniemi ja hauskasti konkeloon jääneet puut.

Vielä kilometri hiekkatietä pitkin. 

Melkein kahdeksan kilometriä kävelyä takana. Ai niin, vielä tiedoksi - hiekkaisessa rinteessä tien laidassa kasvoi korvasieniä, tämä vinkiksi. Pian saavuin ensimmäiseen näkemääni risteykseen, josta valitsin nyt polun numero kolme ja palasin takaisin lähtöpaikalle. 

Kävelyä reilut kahdeksan kilometriä ja aikaa kulutin noin kaksi tuntia ja kolme varttia. Rauhallista oli - hiekkatien loppuvaiheilla ihmettelin, olinko tosiaan ollut liikenteessä melkein kaksi ja puoli tuntia näkemättä yhtään ihmistä tai edes autoa! Olin sentään kävellyt hiekkatien laitaakin ainakin tunnin. Lopulta tapasin tosiaan ensimmäiset ihmiset lähtöpaikan lähellä avokalliolla. 

Portimon polut -kärpänen puraisi ja haluan mielelläni tulla tänne toistekin, olen jo saanut vinkkejä seuraavista reiteistä, joihin kannattaisi tutustua. Asia sovittu!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kirkkojärven luontopolku Haminassa
Horessootin polku Haminassa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meikonkierros Kirkkonummella

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Vekaruksen luontopolku Joensuussa