Ylämaan kivi- ja luontopolku Lappeenrannassa

Päivämäärä: 17.6.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 487
Reitin pituus: 13 km
Kohokohdat: Vilajoen maisemat, Suursuo, Multamäen laavu
Parkkipaikka: Ylämaan nuorisoseuran piha, osoite Ylämaantie 2995. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Lappeenrannan lähiliikenteestä tietoa täällä.
Opasteet/kyltit: Suurelta osin kunnossa. Pieniä puutteita. Lisää tekstissä.
Varusteet/jalkineet: Heinikkoa, pitkät lahkeet tarpeen. Jalkinevalinnoissa ei vaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Mökkimatka, taas kerran ajelua pääkaupunkiseudulta kohti Etelä-Savoa. Päätin ajella ihan rajan pintaa pitkin ja käydä kävelemässä pitkään suunnittelemani Ylämaan kivi- ja luontopolun. Tiesin sen olevan melko pitkä, mutta tänään minulla olisi hyvin aikaa. Päivästä oli tosin tulossa melko lämmin, mutta uskoin saavani reitin hoidettua aamupäivällä ennen pahinta paahdetta.

Löysin hyvin outdooractive-sivulla mainitun lähtöpaikan osoitteen ja ajelin Ylämaan nuorisoseuran talon pihaan. Hiljaista oli, ei muita autoja. Vähän varustevalintoja, sitten matkaan. Nuorisoseuran talon pihalla on tämä kyltti, joka on kyllä parhaat päivänsä nähnyt. Mietin miten seuraisin reittiä ja lopulta nappasin näyttökuvan nettisivulla olevasta kartasta, jotta voisin ainakin seurata reitin mutkia puhelimesta. Tästä oli myöhemmin hyötyä. Ja sitten vielä yksi "sisältövaroitus" - reitillä oli monenlaista kommervenkkiä ja haluan kertoa niistä kuvien kera, joten tästä on tulossa pitkä tarina noin kolmenkymmenen kuvan kera.

Alkumatka kuljetaan pururataa pitkin. Reittimerkinnät ovat sinisiä, kuten taustalla olevassa männyssä. Myös valkoisia kylttejä "luontopolku"-tekstillä oli lähes kaikissa risteyskohdissa.

Noin neljänsadan metrin jälkeen luontopolku kääntyy pois kuntoradalta. Reittimerkintöjä oli erilaisia, tässä käytettyä punaista tolppaa sinisine maaleineen näkyi muutamissa paikoissa.

Reitti käväisi kallioharjanteella ja laskeutui sieltä jyrkästi alas. Noin 700 metrin kohdalla oli risteys, jossa toiseen suuntaan oli valkoinen "luontopolku"-kyltti, mutta toiseen suuntaan luki puolestaan "Katin luontopolku". Katselin karttaa ja totesin, että minun kuuluisi jatkaa luontopolkua pitkin. Siellä oli myös sinisiä maalimerkkejä. Hetken päästä reitti palailee taas kuntoradalle. Noin kilometrin kävelyn jälkeen ollaan mäntykankaalla. Punaisessa tolpassa on myös retkeilijä-merkki.

Kuntorata oli hieman heinittynyt. Taisin sanoa ääneen: "Punkkivaroitus." Tarkastin lahkeet jokaisen heinikko-osuuden jälkeen. Tässä kohdassa noin kahden kilometrin kohdalla poistutaan taas pururadalta.

Luontopolku ylittää Tielisentien ja saapuu hakkuuaukealle. Luontopolkumiehen kokemuksen mukaan ne saattavat olla hankalia. Polku oli kyllä havaittavissa. Joku oli käynyt tekemässä taimikossa raivaushommia, polulla oli välillä nuoria koivun- ja kuusentaimia, poistelin niitä polulta. Mietin, että reitti ei varmaan ole supersuosittu, kun selvästi jo jokin aika sitten kaadetut puuntaimet olivat yhä polun päällä. Jonkin aikaa löysin hyvin myös sinisiä merkintöjä, mutta yhtäkkiä ne katosivat.

Katsoin karttaa ja totesin, että näillä tienoin pitäisi olla 90 asteen mutka kohti länttä ja kohti Metjärven rantaa, joka jo siinsi metsän takana. Jonkinlainen polku tässä kulki, vaikka reittimerkintöjä ei näkynyt.

Sitten näin taas seuraavat merkinnät, noin sadan metrin päässä edellisistä.

Ja heti niiden jälkeen tulikin todella hankala paikka - polku oli jäänyt täysin kaadettujen leppien, pihlajien ja muiden lehtipuiden alle. Kääntyisinkö takaisin? En, koska järven rantaan oli enää viitisenkymmentä metriä ja uskoin, että löydän reitin taas järven rannasta.

Melkoisen loikkimisen jälkeen pääsin Metjärven rannan tuntumaan ja huomasin siniset merkinnät rantametsikön laidassa. Polku kulkee nyt hetken matkaa järven rannan suuntaisesti kohti kaakkoa. Ihan järven rannassa polku ei käy.

Olin ajatellut pitää juomatauon noin kolmen kilometrin kohdalla. Kappas, tämän sillan kohdalla olikin juuri kolmen kilometrin merkki. Tässä olikin mukava pysähtyä, sillä puron yllä lenteli todella paljon neidonkorentoja. Ihailin niitä hetken ja sitten jatkoin matkaa.

Nyt alkaa yksi tämän polun parhaista osuuksista. Polku kulkee Vilajoen rantaa pitkin melkeinpä puolen kilometrin ajan. Joen laidassa kuljetaan ylävirtaan ja viimeisenä ohitetaan melkoisen kaunis ja vuolaana virtaava Saareskoski. Blogin pääkuva on otettu Saareskosken tuntumassa. Jostain syystä täällä on syvennetty uomaa ja siirretty kivi- tai kalliolohkareita kasoiksi rannalle. Vilajoki on noin viidenkymmenen kilometrin pituinen ja se laskee Venäjän puolella Suomenlahteen.

Lopuksi Vilajoki ylitetään leveää siltaa pitkin - edessä häämöttää peltomaisema.

Reitti kulkee parisataa metriä pellon laitaa pitkin. Mietin mielessäni, mahtaako maanviljelijä Jahnukaista (nimi keksitty) harmittaa, kun minä ja muut retkeilijät tallomme hänen kaurapellossaan. Ja kyllä, halusin tarkistaa, toimiiko kasveja tunnistava puhelimen sovellus myös viljalajien kanssa - tämä oli sen mielestä 60% todennäköisyydellä kauraa.

Peltomaisemista siirrytään melkoisen pitkälle tieosuudelle. Noin neljän ja puolen kilometrin kohdalla oli risteys, jossa luontopolku-kylttejä oli kahteen suuntaan. Tässä taisi kuitenkin olla myös jonkinlainen kartta, sillä totesin pidemmän luontopolkureitin jatkuvan isompaa tietä eteenpäin. Palataanpa lyhyempään reittiin taas myöhemmin. Seurasin koko ajan netistä ottamaani reitin kuvaa ja katselin, mihin reitti siellä näyttäisi jatkuvan. Myös reittimerkintöjä oli tien laidalla melko tiheään.

No, eksyin kuitenkin. Parisataa metriä äskeisen risteyksen jälkeen näin sinisiä merkkejä polulla, joka kulki hieman tien vasemmalla puolella. Kurvasin sinne. Hetken päästä ohitin metsään parkkeeratun metsäkoneen ja jouduin taas loikkimaan kaadettujen puuntaimien ja katkottujen oksien yli. Sinisiä merkkejäkään ei näkynyt. Eikä tätä polkuosuutta näkynyt kartoissa. Alla olevan kuvan maisemassa kävelin seuraavan mäen päälle - sieltä löytyi onneksi melkoisen hyvä väylä takaisin hiekkatielle. Palasin sinne ja jatkoin matkaa hiekkatietä pitkin.

Viisi kilometriä kävelyä täynnä. Muutama sata metriä leveää Multamäentietä pitkin, sen jälkeen luontopolku kurvasi vasemmalle ja saapui heti Multamäen laavulle. Olipa mukava päästä tauolle. Lämpötila lienee ollut aika lähellä hellerajaa, joten istahdin laavun tuntumaan varjoon. Kahvi, limonadi ja eväsleivät maistuivat.

Täällä tutkin myös laavun seinästä löytyvää reittikarttaa. Samanlaisen olin aiemmin nähnyt jo ainakin Vilajoen ylittävässä sillassa. Kartta on erilainen kuin netissä - tästä olisi paljon hyötyä kävellessä. Osio, jonka olin kävellä väärin, näkyy hieman ennen Multamäen laavua mustalla merkittynä. Oikea reitti (vihreällä) näyttää nyt kulkevan tietä pitkin hieman pohjoisempana. Toinen selvä ero on reitin eteläisimmässä kohdassa Suurisuolla. Kartoissa sinne kulkee vain pisto - eli sieltä palataan samaa reittiä takaisin. Nyt reitti kulkee kyllä Suurisuon läpi, kuten karttaan on sinisillä tai mustilla palloilla merkitty. Myös lyhyempi reitti on tässä hyvin näkyvissä.

Tauon jälkeen matka jatkui. Leveältä hiekkatieltä siirryttiin vähän kapeammalle metsätielle.

Olin kävellyt oman mittaukseni mukaan 6 km ja yhtäkkiä huomasin myös sähkötolpassa saman merkinnän. Kierrätetty, ilmeisesti.

Tieosuutta on vielä kilometri jäljellä - noin seitsemän kilometrin kohdalla polku piipahtaa metsästysmajan pihalla. Täällä on myös toinen reitin tauko- ja tulipaikka, katoksessa. Pidin lyhyen juomatauon ja jatkoin matkaa.

Reitti ylittää leveän hiekkatien, Ylijärventien. Nyt siirrytään taas kapeammalle polulle ja kävellään Suurisuolle.

Tämä oli Vilajoen lisäksi suosikkimaisemani tällä polulla. Ja kuten sanottu, ilmeisesti aiemmin täällä on ollut vain pistoreitti, nyt polku kulki suolla pitkän matkaa eikä palannut samaan pisteeseen.

Uskaltauduin vähän pitkoksien ulkopuolelle ja tutkin lammikkoja.

Pitkososuutta taitaa olla puolisen kilometriä. Taustalla näkyy myös Vaalimaantie, jota olin itsekin hetki sitten ajellut, kun Ylämaalle saavuin. Kuovi lenteli pitkään yläpuolellani ja taisi huudella varoitushuutoja - mahtoivatko poikaset olla jo jossain lähistölläni?

Vaalimaantielle asti reitti ei sentään yllä, mutta heti suo-osuuden jälkeen kuljetaan taas Ylijärventien poikki. Nyt seuraa taas todella pitkä tieosuus. Yhdeksän kilometriä täynnä. Kellosta loppui akku. Siirryin mittaamaan loput matkasta puhelimen sovelluksella. Oli kuuma. Istahdin tauolle tien laitaan sammalaiselle kivelle ja join melkein pullollisen vettä.

Kymmenen kilometrin kohdalla taas risteys, jossa luontopolku-kylttejä molempiin suuntiin. Tässä oli siis paikka, johon olisin oikaissut, jos olisin aiemmin lähtenyt lyhyelle luontopolulle. Tällöin olisin jättänyt väliin molemmat taukopaikat ja suon, joten ehdottomasti parempi vaihtoehto kävellä pidempi kierros.

Nyt aletaan saapua Ylämaan taajaman laitamille. Yhdentoista kilometrin kohdalla ohitetaan Multamäentien risteys - tästä pääsisi autolla tai polkupyörällä kätevästi laavulle.

Tässä risteyksessä ei ollut muita merkintöjä kuin sininen maaliläiskä liikennemerkissä. Olin kuitenkin katsonut kartasta, että taajamassa olisi 90 asteen käännös vasemmalle, joten kurvasin Jokirannankadulle - joka muuten vaihtuu hetkisen päästä Tielisentieksi (jonka olin kerran ylittänyt alkumatkalla).

Tielisentieltä kurvataan taas oikealle ja hetken päästä alkaa reitin viimeinen kuntorataosuus.

Ympyräkierros päättyy noin 12,5 kilometrin kävelyn jälkeen. Tallustelin viimeiset sadat metrit tutulla kuntoratapätkällä ja saavuin autolle. Kaiken kaikkiaan tuli käveltyä noin 13 kilometriä. Aikaa kului hieman yli neljä tuntia, vaikka kävelin reippaasti ja pidin suhteellisen lyhyet tauot. Ja mikä ihmeellisintä, en oikeastaan tavannut yhtään ihmistä kävelyni aikana! Muutama auto ajeli ohitseni hiekkateillä, siinä kaikki.

Reitti oli keskivaativa - tosin reitin pituuden ja päivän lämpötilan takia suoritus tuntui tänään vielä astetta kovemmalta.

Hiekkatieosuuksia täällä on paljon - ja opasteissa on muutamassa kohdassa parantamisen varaa. Reitin nimessäkin mainituista kivistä olisi myös mukava saada enemmän tietoa, onhan Ylämaan spektroliitti kansainvälisestikin arvostettu korukivi. Ihastuttavat joki- ja suomaisemat olivat kuitenkin vaivan arvoisia. Olisipa mukavaa, jos reitillä olisi pari istuskelupaikkaa enemmän, muuten pidin tätä ihan mukavana kokemuksena.

Sijainti: N=6741127.401, E=554612.376 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.801730, GEO:lon=28.003430

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Totta vai tarua -luontopolku
Pärsäniemen luontopolku
Hämmäauteensuo

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle