Laukkosken luontopolku Pornaisissa

Päivämäärä: 5.11.2019
Reitin pituus: n. 2,5 km
Kohokohdat: Kalkkilouhos, Myllykoski, Varkaankivi, Kyrönmäki, hiidenkirnu
Parkkipaikka: Krouvarintie 170. Tilaa noin 5-6 autolle.
Opasteet ja kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Reitti oli ainakin nyt hyvässä kunnossa. Hyväpohjaiset kengät voivat olla tarpeen kalliolta laskeuduttaessa.

Pitkä tarina, mutta kerrotaanpa mahdollisimman lyhyesti: tutustuin Kotojärven ja Laukkosken tienooseen juoksemalla sen ympäri joskus noin 15 vuotta sitten (Kotojärven ympärijuoksu -tapahtumassa, siis) ja halusinpa käydä siellä myöhemmin uudelleen ihailemassa mukavia maisemia. Samalla löysin ihan sattumalta Laukkosken luontopolun ja kävelin sen ympäri - ja ihastuin luontopolun maisemiin kalkkilouhoksineen, siirtolohkareineen ja koskineen.

Nyt piti käydä päivittämässä muistikuvat - ja valokuvat. Marraskuisena päivänä läksin kävelemään pariksi tunniksi. Luontopolusta voi tulostaa kartan Laukkosken nettisivulta ja parkkipaikan osoitekin taitaa löytyä sieltä, se on suurinpiirtein Krouvarintie 170. Muutaman kilometrin mutkaisen hiekkatieajelun jälkeen saavutaan parkkipaikalle, jossa on tilaa noin 7-8 autolle. Luontopolku starttaa tien toiselta puolelta.


Reitin varrella on kymmenkunta infotaulua, hieman haalistuneita tosin. Ensimmäinen info on heti muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen.

Ensimmäiset viisisataa metriä kävellään melko valoisassa mänty- tai sekametsässä. Polku oli näin marraskuussa paikka paikoin vähän mutainen, mutta selkeä. Luontopolku on merkitty  sinisin merkein - alla olevassa kuvassa lähimmässä männyssä on sininen maalimerkki, joka luonnossa kyllä erottui ihan selvästi.

Puolen kilometrin jälkeen saavutaan kalkkikivilouhokselle. Täällä on 1800-luvulla louhittu kalkkia mm. muurauksen ja maanparannuksen tarpeiksi.


Reitti laskeutuu alas Isoniitynojalle, joka ylitetään pientä, hyväkuntoista siltaa pitkin.

Ojan tai puron vartta pitkin kävellään pari sataa metriä. Marraskuussa vesi tuntui olevan melko korkealla, kun puutkin ovat osin tulvaveden saartamia.

Luontopolku tekee piston entisen myllyn paikalle. Myllystä muistona ovat joen rannalla lojuvat myllynkivet. Tähän yhteyteen tekee mieleni lisätä kuva keväältä 2009, jolloin olin käynyt täällä edellisen kerran. Paikka on todella kaunis keväisin.

Reitti lähtee nousemaan Kyrönmäen laelle. Matkalla ohitetaan Varkaankivi - suuri kahtia haljennut siirtolohkare.

Nousua kertyy noin 40 metriä. Kyrönmäen laella voi tehdä pienen piston Mätäjärven rantaan. Mätäjärvi on suureen kalliokoloon muodostunut pieni lampi, joka on aikoinaan kerännyt suuren määrän maatunutta maa-ainesta ja haissut kuumina kesäpäivinä. Hence the name. Järvi on puhdistettu, mutta jälleen maatumassa.

Muutama metri takaisin ja noustaan Kyrönmäen laelle. Polulla on muutama kalliokieleke, joille polku nousee melko jyrkästi. Hieman ketteryyttä vaaditaan. Lopulta saavutaan näköala- ja taukopaikalle. Istumapaikkoja on noin kymmenelle hengelle - ja nuotiotakin täällä on näemmä pidetty...


Taukopaikan takaa siintää Kotojärvi puiden välistä.

Sata metriä eteenpäin ja saavutaan kivilouhokselle. Tässä kohtaa tuli huomatuksi, että täällä on louhittu "vuosisadan alkupuolella kiilakiviä". Tokkopa sentään tämän vuosisadan alkupuolella? Kyltit lienevät siis 1900-luvulta.

Ja tämä ehkä todentuu kun parikymmentä metriä myöhemmin saavutaan hiidenkirnulle. Pyörin kyltin ympäri ja ihmettelin, miksi siinä ei lue mitään. Tarkemmin katsottuna, kyllähän siinä jotain lukee.

Hiidenkirnu on kalliolla aivan Krouvarintien yläpuolella.

Hiidenkirnulta laskeudutaan melko jyrkkää polkua takaisin Krouvarintielle. Yöllä oli ollut pakkasta ja tämä tienoo hiidenkirnun luona ja sen jälkeen oli hieman liukasta. Alas pääsi kuitenkin ihan turvallisesti.

Hiekkatiekävelyä vajaa kilometri ja saavuin takaisin parkkipaikalle. Kävelyyn meni aikaa tunti ja vartti. En nähnyt muita kävelijöitä (oli arkipäivä), mutta pari viikkoa myöhemmin olin täällä viikonloppuna jumppapallogolf-ryhmän kanssa ja silloin retkeilijöitä näkyi useitakin - jopa maastopyöräilijä ajoi ohitsemme Kyrönmäen laella.

Reitti on suhteellisen hyvin merkitty ja varsin mielenkiintoinen. Uskon, että se on myös melko vähän tunnettu, joten suosittelen tutustumaan - ja varsinkin kevätaikaan joen tienoo on todellakin tutustumisen arvoinen!

Luontopolkumiehen reittejä lähellä:
Ponun perinnepostia -luontopolku Sipoossa
Lemmenlaakson luontopolku Järvenpäässä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa