Kapatuosian luontopolku Hollolassa

Päivämäärä: 26.6.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 489
Reitin pituus: 2,3 km
Kohokohdat: Hollolan kirkonkylän maisemat, linnavuori näkötorneineen
Parkkipaikka: Hollolan kirkon parkkipaikka, Rantatie 918. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Lahden seudun liikenne. Lisätietoa täältä.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Automatka kohti pääkaupunkiseutua kulki tällä kertaa Lahden kautta. Pysähdyin kävelemään Paimelanvuoren luontopolun Vesijärven itäpuolella ja senkin jälkeen tuntui olevan vielä aikaa toiselle luontopolulle. Jaksaisinko ajella vielä Vesijärven länsipuolelle ja käväistä Hollolan kirkonkylän tuntumassa olevalla Kapatuosian luontopolulla? Katselin myös säätutkaa, sillä ennusteissa oli myös tiedossa melkoisen rankkoja sadekuuroja. Lahden keskustan kohdalla päätin, että käväisen Hollolan kirkolla katsomassa, osuisiko minulle tunnin poutajakso - sen pitäisi riittää kahden ja puolen kilometrin kävelyyn.

Laitoin auton kirkon parkkipaikalle ja lähdin kävelemään. Pieni tihkusade kasteli vähän paitaa alkumetreillä, mutta sekä taivaalle että sääsivuille vilkaisu vahvisti, että parempaa oli tulossa. Reittikartta löytyi Hollolan Vanhan Kunnantuvan vierestä.

Reitti alkaa Hollolan keskiaikaisen kivikirkon tienoilta. Täällä ei ollut reittimerkintöjä (en ainakaan huomannut) ja kävelinkin ensi metrit kirkon pääovelta hautausmaan reunaa pitkin.

Palasin Rantatielle hautausmaan etelänurkasta ja tarkistin, että reitti kääntyi kartan mukaan Parinpellontielle. Nopeusrajoitus 30 kilometriä tunnissa.

Luontopolun toinen merkitty kohde on Hollolan kotiseutumuseo. Sen esinenäyttely on tässä vuonna 1855 rakennetussa pitäjänmakasiinissa.

Puolen kilometrin kohdalla reitti kääntyy pois Parinpellontieltä, kohti kotiseutumuseon päärakennuksia.

Tässä on myös reitin ensimmäinen opastolppa, ainakin minun havaintokykyni mukaan. Hollolan reiteillä tunnutaan käyttävän kuvallisia puutolppia, täällä merkkinä on tyylitelty näkötornin kuva.

Reitti kulkee kotiseutumuseon pihapiirin läpi.

Luontopolku ylittää taas Parinpellontien ja lähtee nousemaan Kapatuosian mäkeä kohti. Jyrkimpään kohtaan on tehty mutkitteleva polku ja kaiteet. Nousu sujuukin aika mukavasti, reitti ei ole kovinkaan jyrkkä.

Torni näkyvissä. Se on rakennettu 1900-luvun alussa ja toiminut jatkosodan aikaan ilmavartioasemana. Mäeltä on myös löydetty puisia rakennelmia, jotka viittaavat siihen, että täällä olisi ollut ainakin keskiaikainen pakolinna.

Kapatuosiasta on erillinen infotaulu. Mäen kerrotaan nousevan 56 metriä Vesijärven yläpuolelle. Nimen historiasta ei tässä ole mainintaa, tietojen mukaan se viittaa Kappadokiaan, joka on vuoristoinen alue Turkissa ja sillä on ollut merkittävä osuus ortodoksisessa kristinuskossa. Idän kirkon vaikutus on aikoinaan yltänyt tänne Hollolaan asti.

Aloitin torniin kiipeämisen. Laskelmieni mukaan sinne oli 80 rappusta. Tornin ovi oli muuten melkoisen jäykkä, jouduin käyttämään voimaa saadakseni sen auki. Paikalle tuli minun jälkeeni pari muuta ulkoilijaa, jotka luulivat tornin olevan suljettu, kunnes kävin kiskomassa oven auki.

Maisemia voi ihailla useampaan suuntaan, mutta erityisen kaunis maisema on pohjoiseen, jossa Särkkä-niminen niemi halkoo Vesijärveä.

Selfie. Valitettavasti joillakin tornikävijöillä on ollut tusseja mukanaan ja seiniä on käytetty vieraskirjana. Minkäs teet.

Tornille johtava polku näkyy etelän suunnassa. Kuvan alareunassa on opastaulu ja sen vieressä pöytä ja penkit. Kun palailin alas, istahdin piknikpöydän ääreen lyhyelle tauolle. Mukanani oli vain vesipullo ja yksi suklaapatukka, ne riittivät hyvin tälle parin kilometrin kävelylle.

Tarkistin kartasta reitin suunnan tästä eteenpäin. Reitti jatkuu kohti pohjoista. Pohjoisrinne on selvästi jyrkempi ja tänne on rakennettu kulkijaa helpottavat portaat. Kyltti kertoo, että linnavuorella tehdään ennallistamistöitä - täällä tulisi pysyä merkityillä poluilla.

Nyt reitti kurvaa Särkäntielle ja takaisin kohti kirkkoa.

Särkäntieltä käännytään kohta rantapolulle. Rehevä rantalehto oli mielestäni todella varjoisa. Kuvassa ei taida huomata sitä, miten pimeältä tämä puiden varjostama maisema näytti valoisien kangasmaisemien jälkeen.

Tässä ohitetaan reitin neljäs kohde, vanha pesutupa.

Seuraavat 300 metriä kävellään Vesijärven rannan tuntumassa. Hollolan luontopoluilla taitaa aina olla kuvakehys ja siinä joku "hollolankielinen" teksti. Niin täälläkin. Kuvakehyksen lähellä on myös penkki, johon voi istahtaa hetkeksi rauhoittumaan.

Penkin kohdalla oli tiheää rantaruovikkoa, mutta se loppui muutaman kymmenen metrin päässä. Täällä oli laituri ja pieni hiekkaranta, vaikkapa ihan uintia varten. Tosin: loppumetreillä kuljetaan myös virallisen uimarannan ohi.

Luontopolku kulkee pappilan ja järven välissä, mukavassa puistomaisemassa. Kaksi kilometriä kävelyä takana.

Lopuksi kurvataan hiekkatielle, joka johtaa uimarannalta kohti kirkkoa.

Palasin kirkon parkkipaikalle ja napsautin matkamittarin kiinni. Reitin pituus lienee noin 2,3 kilometriä, tänään käytin siihen kolme varttia. Siihen sisältyi lyhyt juomatauko sekä joku hetki maisemien ihailua näkötornissa. Kävellessäni tapasin vain kaksi muuta ulkoilijaa, tosin sekä kirkon tienoilla että uimarannalla oli paljonkin porukkaa.

Reitti on keskivaativa - korkeuseroa on toki melko paljon, muuten reitillä ei ollut hankalia kohtia. Eniten pulssi nousee 80 portaan nousemisessa Kapatuosian näkötornissa. Kaiken kaikkiaan: mukava yhdistelmä luontoa ja kulttuurimaisemaa!

Sijainti: N=6769558.949, E=415374.586 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.051552, GEO:lon=25.432622

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Tiirismaan luontopolku
Järvien kierros
Salpausselän suoreitti

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle