Totta vai tarua -luontopolku Miehikkälässä

Päivämäärä: 2.7.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 419
Reitin pituus: n. 4,7 km
Kohokohdat: Mukava kattaus erilaisia metsiä, lammen rantaa, kansanperinteeseen liittyviä kylttejä ja taukopaikkoja.
Parkkipaikka: Esterannantie 8, tilaa max 10 autolle. Paikka kartalla. Toinen mahdollisuus Myllylammen ulkoilualueen todella tilava parkkipaikka Tanssilavantiellä.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Polku on paikoin kapea ja melko vähän kuljettu. Sateen jälkeen sananjalat ja mustikanvarvut kastelivat lahkeeni täysin. Jalkinevalinta hieman haasteellinen - kumisaappaat olivat sateen jälkeen tarpeen, mutta pitkospuut ja portaat olivat todella liukkaita. Hyväpohjaiset ja vettä pitävät retkeilykengät saattaisivat olla hyvä valinta.
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Seurasin melko sateisena viikonloppuna tarkkaan säätä ja sadetutkaa. Olisikohan jossain kohdassa muutama tunti taukoa sateessa, kun ajelen kohti Helsinkiä. Tarkkailin Lappeenrannan, Miehikkälän ja Virolahden tilannetta. Olin Miehikkälän kohdalla ja pysähdyin katsomaan sadetutkaa. Nyt näyttäisi olevan parin tunnin tauko. Missä olikaan se luontopolku, jonka olin Miehikkälässä joskus bongannut? Totta vai tarua -luontopolku, 4 kilometriä, Esterannantiellä, jonne olisi vain pari kilometriä. Sopivan mittainen, mukavan lähellä. Ajaisin katsomaan.

Esterannantie ja sen parkkipaikka löytyi helposti. Parkkipaikalla on myös Totta vai tarua -luontopolun selkeä opastaulu.

Reittikartasta tarkistin, että alun hyvin lyhyen janareittipätkän jälkeen luontopolku olisi ympyräreitti. Sen suositeltu kiertosuunta olisi myötäpäivään. Maaston kerrotaan olevan osin haasteellista korkeuserojen ja kosteikkojen takia. Matkan varrella voisi tutustua suomalaiseen mytologiaan ja kansanperinteeseen.

Kävely alkoi melko avoimessa havumetsässä. Reitti on merkitty oransseilla tolpilla, joita täällä on todella tiuhin välein.

Vain kaksisataa metriä ja saavutaan risteykseen. Kummastelin hetken vasemmalle osoittavaa nuolta, mutta arvelin ympyräreitin alkavan tästä. Vasemmalle kurvaava polku näytti kovin vähän kävellyltä, mutta uskoin reittimerkintää ja käännyin sinne. Tässä oli noin 50 metrin pätkä pitkoksia. Liukkaudesta varoitettiin, eikä turhaan - pitkokset olivat sateen jälkeen todella liukkaat. Onneksi niiden vieressäkin saattoi hyvin kävellä. Reitillä ei myöskään tainnut olla muita pitkospuupätkiä kuin tämä yksi ainoa.

Polku seuraa hetken kalliojyrkänteen laitaa. Ilman oransseja tolppia polkua on vaikea havaita, sitä on kävelty todella vähän. Mutta, kuten sanottu, tolppia täällä oli todella tiheästi.

Reitillä oli muistaakseni neljä tällaista infotaulua, joissa kerrotaan Miehikkälän olevan kivimaa, vesimaa, metsämaa ja suomaa. Ensimmäisen aiheena oli siis kivi ja siihen liittyvät uskomukset. Esimerkkinä vaikkapa graniitti, jolla on uskottu olevan parantavia vaikutuksia. Se vahvistaa itseluottamusta ja luovuutta.

Kummastelin, kun reitti tuntui kääntyvän takaisin kohti parkkipaikkaa. Olinkohan sittenkin ottanut väärän reitin? Vilaisin kartasta ottamaani kuvaa ja totesin, että luontopolku todellakin käväisee uudestaan ihan parkkipaikan kulmilla. Saman vahvisti vielä usein käyttämäni Karttaselain-sovellus, jossa reitti on hyvin merkitty.

Todellakin, reitti kulkee muutaman metrin Esterannantiellä.

Tästä käännytään takaisin metsään ja saman kalliojyrkänteen, Sihkarinkallion, reunoille. Tämä reittiosuus oli haastava, erityisesti nyt sateen jälkeen. Ei varsinaisesti korkeuserojen tai louhikon takia, niitä oli melko vähän. Kapea polku kulki aivan jyrkänteen tuntumassa, pensaiden ja matalien puiden lomassa. Kuten sanottu, polku on aika kapea ja vaatteet kastuvat täällä pakostakin. Olin aika märkä ja mietin, jaksaisinko kävellä pidempään näin kosteassa maastossa.

Jatkoin sinnikkäästi ja kävelyä alkoikin olla takana jo kilometri. Korostan, että maasto ei sinänsä ole hankalaa - kuivalla kelillä täällä olisi kohtuumukavaa kävellä. Vielä yksi miete: oransseja tolppia oli kasassa reitin varrella. Hetken ajattelin, että reittimerkinnät saattaisivat olla vielä kesken - entä, jos ne loppuvatkin tähän kohtaan.

Ei onneksi. Tämän kohdan jälkeen kaikki muuttui helpommaksi. Jyrkänteen laidalta päästiin avoimempaan maastoon. Polku leveni. Loppuosa oli mukavaa ja oikeastaan pelkkää nautintoa, oikeilla varusteilla. Aurinkokin tuli hetkeksi esiin. Polun yllä leijaili vähän vesihöyryä ja teki tämän valoisan lehtimetsän polun oikein kauniiksi ja miellyttäväksi kävellä.

Puolitoista kilometriä takana. Ollaan peikkometsässä (näin voisin ainakin luontopolun teeman mukaisesti kuvitella). Täällä kerrotaan Miehikkälän olevan metsämaa. Tämän taulun "totta vai tarua"-lauselmista jäi mieleeni se, että lillukoita kannattaa lisätä tukanpesuveteen, se ehkäisee hilsettä ja kaljuuntumista. Tästä taulusta on myös blogin otsikossa käyttämäni uskomus siitä, että lepän oksa estää eksymisen metsässä.

Reitti käväisee tien laidassa ja kurvaa sitten melkein heti pururadan tuntumaan. Eikä ainoastaan pururadan vaan myös frisbeegolf-radan. Täällä tulee siis väistellä niin lenkkeilijöitä kuin ilmassa lentäviä kiekkojakin. Tänään minun ei tarvinnut väistellä kumpiakaan. (Kävin itse asiassa kierrokseni jälkeen heittämässä muutaman väylän, rauhallista oli radalla.)

Miehikkälän seudulla asuville tai liikkuville vinkki: mustikkasatoa näyttää tulevan hyvin.

Reitti käväisee nyt Myllylammen tanssilavan valtaisalla parkkipaikalla. Täältä starttaavat myös kuntoradat sekä frisbeegolfrata. Ja myös tämän luontopolun voi halutessaan aloittaa Tanssilavantien parkkipaikalta, sama opastaulu löytyy niin täältä kuin minun aloituspisteestäni Esterannantieltä.

Heti tanssilavan ohituksen jälkeen polku laskeutuu Myllylammen rantaan, jossa on laavu ja tulipaikka.

Täällä on myös leader-kehys, jossa voi ottaa tai otattaa valokuvia hienon Myllylampi-taustan kanssa. Kyltti kehyksen vieressä kertoo mm. Myllylammen ulkoilualueesta, ohitse kulkevasta Salpalinja-polusta sekä Reijo Taipaleesta! Hän on nimittäin Miehikkälästä kotoisin ja esiintynyt aikoinaan ilmeisen monia kertoja Myllylammen tanssilavalla - vetäen sinne ennätysyleisöjä.

Istahdin hetkeksi laavun laidalle juomatauolle. Sen jälkeen jatkoin matkaa. Reitti kulkee uimarannan ohi. Tässä olisi hyvä pulahtaa kuumana päivänä virkistävälle tauolle. Rannan rakenteisiin kuuluu myös pukukopit ja puuseet.

Uimarannan jälkeen kurvataan saman lahden itärannalle, jossa polku kulkee rannan tuntumassa hetken matkaa. Blogin pääkuva on otettu näillä tienoin kohti laavua ja leader-kehystä. Hetken päästä polun laidassa on kyltti, joka kehottaa tarttumaan köyteen ja nousemaan ylös kalliolle. Köysi on noin kymmenen metrin päässä tästä kyltistä (eikä siksi näy kuvassa). Tämäkin nousu oli sateen jäljiltä hieman liukas, mutta pääsin kyllä kalliolle.

Vähän yli kolme kilometriä kävelyä takana. Polku kulkee kalliolla ja ohittaa taas yhden frisbeegolf-väylän melko läheltä. Hetken kuluttua kallion reunalla on näköalapaikka ja seuraava opastaulu, jossa kerrotaan Miehikkälän olevan vesimaa. Tässä voi oppia mm. järvien synnyn - ne ovat syntyneet hirvenhiihdossa tai takaa-ajossa, joko hirven askelien kohdalle tai kun sen takaa-ajajat tekevät sauvoilla reikiä maastoon.

Kalliolta laskeudutaan lähemmäs Myllylammen rantaa, mutta vain hetkeksi. Noustaan jälleen kallioille. Vaihtelevaa polkua jatketaan soista ja niihin liittyvästä kansanperinteestä kertovan kyltin ohi. Tämän jälkeen reitti laskeutuu hiekkatielle.

Kierros alkaa olla lopuillaan. Hiekkatieosuus päättyy Sihkarinkallion laitaan. Täällä on mm. vuokrattava kota, vessat - ja jopa näkötorni niiden takana. Näkötorniin kipuaminen oli taas hieman vaativampi urakka. Polku tornin luo oli jyrkkä, ehkä tähänkin olisi tarvittu köysi avuksi. Näköala tornista on rajoitettu - Myllylampi näkyy jonkin verran männyn latvojen takaa.

Yleiseen käyttöön tarkoitettu laavu oli muutaman kymmenen metrin päässä kodasta, aivan lammen rannan tuntumassa.

Laavun toiselta puolelta polku jatkuu enää satakunta metriä kunnes saavutaan ympyräreitin viimeisille metreille, liukkaille portaille (varovaisuutta sadesäällä!) ja pitkoksille.

Palasin parkkipaikalle. Reitti on ilmoitettu neljän kilometrin mittaiseksi, minulle kertyi matkaa noin viisi kilometriä. Uskon siinä olevan jonkin verran ylimääräisiä askelia, mutta ei sentään kilometrin verran. Aikaa käytin aika tarkkaan puolitoista tuntia. En nähnyt reitillä muita kävelijöitä. Uimarannalla muutama nuori uhmasi koleahkoa säätä tekemällä komeita sukelluksia hyppytornista järveen, muuten en tavannut ihmisiä kävelyni aikana.

Totta vai tarua -luontopolku oli mielestäni keskivaativa. Korkeuseroa oli mielestäni yllättävänkin vähän, vain parikymmentä metriä alhaisimman ja korkeimman paikan välillä. Muutama nousu reitillä on melko jyrkkä. Pidin reitistä kuitenkin paljon - se oli monipuolinen ja sen varrella oli sekä nähtävää että hyviä taukopaikkoja. Bonus frisbeegolfradasta, jonne siirryin kävelyn jälkeen heittämään kymmenkunta väylää.

Sijainti: N=6728070.608, E=537796.901 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.686444, GEO:lon=27.692331

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Tuntemattoman polku, Virolahti
Horessootin polku, Hamina

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle