Omenapuumaan luontopolku Raumalla

Päivämäärä: 29.6.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 491
Reitin pituus: 6 km
Kohokohdat: Rantaniityt, lehdot, useat istuskelupaikat reitin varrella
Parkkipaikka: Muutaman auton vinoparkki osoitteessa Taipalmaantie 300. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Rauman Gyyt -bussiliikenne tuo noin viiden kilometrin päähän. Lisätietoa matka.fi.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Monenlaista alustaa, paljon runsasta kasvillisuutta. Pitkät lahkeet ja hyvät jalkineet tarpeen.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Satakunnan ja Varsinais-Suomen viikonlopun toinen retkikohteeni oli Omenapuumaa Raumalla. Osoitteeksi tiesin Taipalmaantien, mutta usko meinasi hiekkatietä ajellessa loppua. Katsoin puhelimesta vähän karttoja ja uskaltauduin ajamaan eteenpäin - lopulta tiessä tulee puomi vastaan ja juuri sitä ennen on muutaman auton vinoparkki tien laidassa.

Auto parkkiin ja reppu selkään. Selkeää opastetta kohti luontopolkua ei ole. Aluksi kuvittelin polun lähtevän tästä pellon laitaa pitkin, mutta lopuksi katsoin taas karttaselain-sovellusta, jossa luontopolku näyttäisi lähtevän puomin takaa. Sinne siis. Ja nyt vielä tiedoksi: Omenapuumaasta on paljon kerrottavaa, kuviakin tänne kertyi kolmisenkymmentä. Mielenkiintoinen kohde edessä!

Puomin takana on ranta (hauskanniminen Hummatuksenpuhti), josta uskoisin mökkiläisten starttailevan veneillään kohti saarissa olevia kesämökkejä. Täältä löytyi Omenapuumaan opaste.

Vielä satakunta metriä reitin alkupisteeseen. Lähtöpaikalla on penkki ja pari opastaulua.

On pakko myöntää, että kuvasin tämän opasteen vasta kierroksen kierrettyäni. Jostain syystä kävelin menomatkalla sen ohi. Alueen kuvauksessa kerrotaan, että reitin varrelta löytyy kaikki lehtojen perustyypit - kuivat, kosteat ja tuoreet lehdot. Ihmisen toiminta näkyy ojituksina ja vanhoina heinäpeltoina, joihin on myöhemmin istutettu puita.

Postilaatikosta löytyi myös reittikartta, jonka olisin toki saattanut ottaa mukaani, jos olisin hoksannut avata laatikon jo tässä menomatkalla... Reittiä oli toki helppo seurata myös karttaselain-sovelluksesta.

Matkaan. Alkumetreillä voi ylittää laidunaidan ja lähteä kierrokselle myötäpäivään, mutta numerointi reitillä on vastapäivään ja se tuntui muutenkin luonnollisemmalta kulkusuunnalta. Alkumatka oli mielestäni kerrassaan ihastuttavaa niitty- tai laidunmaisemaa. Reittimerkinnät ovat keltaisia tai oransseja maalimerkkejä/vinoneliöitä.

Taisinpa netistä lukea, että tänne on tehty muutama vuosi sitten reittiä helpottavia pitkospuita. Tämä seutu on ilmeisesti keväisin tulvaveden vallassa, nyt reittiä saattoi kävellä yhtä hyvin polulla tai pitkoksilla.

Ensimmäinen reitin varrella ollut infotaulu kertoi pystykiurunkannuksesta ja harvinaiseksi vaarantuneesta pikkuapolloperhosesta. Pikkuapolloa voi tavata Suomessa vain Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomesssa, runsaskukkaisilla niityillä.

Kasvistoa jouduin tutkimaan sovelluksen avulla. Rantayrtti (joka ei ole kuvassa) oli minulle tuntematon, lehtopähkämön (vasemmalla ylhäällä) tunnistin avustetusti. Valkolehdokki ja terttualpi olivat tuttuja. Valkolehdokin kuvasin myöhemmin metsässä, muut heti tässä reitin alkumetreillä.

Reitillä on myös lyhyempi oikopolku, joka kääntyy heti muutaman sadan metrin kohdalla vasemmalle. Vaan eipä kannata. The best is yet to come. Tässä pidempää reittiä tituleerataan Pitkäpoluksi.

Seuraavaksi vastaan tulee melkoisen hienoja mukurakuusia.

Kilometrin kävelyn jälkeen polku siirtyy hieman tiheämpään metsikköön. Polun varressa on komea siirtolohkare, joka on haljennut, sitä voi käväistä ihailemassa. Tässä on myös yksi reitin monista penkeistä. Niitä oli täällä todella runsaasti, siitä paljon plussaa Omenapuumaan polkujen ylläpitäjille.

Tässä vanhassa metsässä oli myös lahopuita, pökkelöitä ja kääpiä. Ja nyt myös Luontopolkumies.

Reitillä on rasteja, jotka näkyivät myös postilaatikosta lainattavassa kartassa. Seitsemäs rasti on tuore lehto. Täällä kasvaa isoja haapoja, pieniä pensaita ja korkeita ruohoja.

Hieman yli puolentoista kilometrin kävelyn jälkeen polku tulee ensimmäistä kertaa meren rantaan. Tämä salmi on nimeltään Omenapuumaansuntti. Nyt oli mukava tauon paikka, jäin tähän kahville ja eväsleivälle.

Kahden kilometrin kohdalla Omenapuumaansuntti on kapeimmillaan. Tässä voi kurvata rantaruovikkoon, jonne on tehty myös pieni katselulava. Vettä tässä ei ole näkyvissä. Pikkulokit lentelivät ympärilläni. Kaunis maisema ja kaunis päivä.

Reitti saapuu läntisimpään pisteeseensä, Omenapuumaan luoteiskulmaan. Täällä on ranta, josta löytyy reitin paras taukopaikka piknikpöytineen. Karttaselain-sovelluksesta voi todeta, että vastapäisessä Reksaaressa on luontopolku aivan parinsadan metrin päässä. Löysinpä sellaistakin tietoa Rauman nettisivuilta, että täältä voisi vuokrata soutuveneen ja ylittää Omenapuumaansuntin. Tämän asian hoidan ensi kerralla!

Omenapuumaansuntti jätetään nyt taakse ja lähdetään nousemaan kohti reitin korkeinta kohtaa. Omenapuumaan korkein kohta on vain noin 20 metriä merenpinnan yläpuolella. Polku kurvaa läheltä korkeinta kohtaa, sinne voi halutessaan poiketa. Näillä tienoin on myös pieni pirunpelto.

Rasti 17 on mustikkatyypin kangasmetsä. Ollaan taas melkoisen synkässä kuusikossa.

Polun varren juurakoista voi ehkä löytää erikoisiakin hahmoja.

Puita oli ylitettävä. Myrsky on kaatanut täällä puita muutama vuosi sitten.

Jossain vaiheessa ajattelin, että minun olisi pitänyt laskea ylitettävät puunrungot. Niitä oli varmasti kymmeniä. Tämä oli yksi hankalimmista paikoista.

Omenapuunmaan eteläpuolella on Mustalahti. Sinne reitti tulee noin neljän kilometrin kohdalla. Penkkejä on useammassakin paikassa, tämä penkki löytyy aivan rantaruovikon tuntumasta.

Mustalahtea saattoi ihailla kiveltä, joka oli penkin vieressä.

Lisää penkkejä. Tästäkin oli hieman rajoitettu näkymä Mustalahdelle.

Mustalahden rannassa kävellään ihanissa lehtomaisemissa. Täällä ylitetään laidunaita ensimmäistä kertaa, jos reitti kierretään vastapäivään.

Rastilla 22 kasvaa metsäomenapuu. Onko Omenapuumaa saanut siitä nimensä? Ilmeisesti ei - ymmärsin taulun tekstin niin, että Omenapuumaa on itse asiassa väännös ruotsin kielen sanasta Åminnebo eli jokisuun asukas.

Lehtomaisemat vain jatkuvat. Kyltti kertoo, että "tästä alkaa niemen hienoin lehto", jossa kasvaa mm. saarnia ja lehmuksia. Mietin hetken, tarkoittaisiko "alkaminen" varmasti minun kävelemääni suuntaan mennessä - sitten bongasin komeat saarnet.

Mustalahtea voi ihailla useamman kerran tässä matkan varrella.

Penkkejä on tosiaan useita, siitä pidin täällä erityisesti.

Lopuksi reitti kääntyy kohti pohjoista ja palailee kohti lähtöpaikkaa. Ohitetaan pieni hakkuuaukea - tai luulenpa sen olevan enemminkin myrskytuhon aiheuttama puuton alue. Hetken aikaa polkua oli hieman hankala seurata, sen jälkeen tullaan tähän ihastuttavaan saniaislehtoon.

Pian kierros päättyy. Vuorossa on toinen loikka laidunaidan yli, onneksi sähköaita on korokkeiden kohdalta katkaistu. Palasin parkkipaikalle ja pysäytin mittauslaitteet. Matkaa vähän yli 6 kilometriä, aikaa käytin kaksi tuntia. Muita kävelijöitä en tavannut.

Reitti on keskivaativa. Täällä ei juurikaan ole korkeuseroja (korkein paikka noin 15 metriä meren pinnasta), mutta reitin varrella on suuri määrä ylitettäviä puunrunkoja.

Omenapuumaa ihastutti, täällä oli paljon nähtävää - ja luonto oli todella muonipuolinen. Haluaisinpa käydä täällä myös hieman aikaisemmin, kielojen kukinnan aikaan. Ja soutaa täältä Reksaareen. Vahva suositus!

Sijainti: N=6796643.243, E=203398.652 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.1912716, GEO:lon=21.4785247

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Paratiisin luontopolku
Pinkjärven vaellusreitti
Hierkonpolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle