Vartiosaaren terveysluontopolku Helsingissä

Päivämäärä: 15.6.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 486
Kohokohdat: Hieno saaristoluonto, Viikinkikallion maisemat, metsäkirkko, mainiot tehtävät polun varrella. Ja hauska lauttamatka Vartiosaareen.
Parkkipaikka: Venesataman luona jonkin verran paikkoja, me jätimme auton hieman kauemmaksi Reposalmentielle. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Useat HSL.n bussiyhteydet tuovat suhteellisen lähelle. Saareen pääsystä lisätietoa tässä.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Ei tulipaikkaa
Keskivaativa reitti

Olimme sopineet kahden hyvän ystäväni kanssa saariretkestä kesän aikana. Päädyimme valinnassa Vartiosaareen, joka oli jäänyt meiltä kaikilta väliin, vaikka olemme asuneet vuosikausia Helsingissä - yksi meistä aikoinaan jopa Laajasalossa ihan saaren lähiseudulla. Se taitaa olla harmillisen tyypillistä. Lähikohteet jäävät käymättä, vaikka muuten on matkustettu kaukaisimpiin paikkoihin.

Kesäkuisena lauantaina kokoonnuimme Herttoniemessä, ajelimme autolla hakemaan vähän evästä Jollaksen mainiosta pizzapaikasta, Fornitalysta - ja ajelimme Reposalmentielle etsimään pysäköintipaikkaa. Se löytyi muutaman sadan metrin päästä rannasta. Kävelimme lauttarantaan, jossa sähkölautta jo odottelikin matkustajia. Edellisenä iltana olin kuullut eräältä ystävältä, että Reposalmen yli (Laajasalon ja Vartiosaaren välin) voisi melkeinpä uida, kyse on muutaman kymmenen metrin matkasta. Lautan kapteeni kertoi kuitenkin matkaksi peräti 130 metriä. Matka kesti arviolta 56 sekuntia - tai ei ainakaan kovin paljon enempää.

Sääkin suosi meitä. Aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta lämpöä ei ollut liikaa - ehkä 18-19 astetta. Erinomainen sää pieneen reippailuun. Rannasta oli helppo kävellä leveää polkua kohti luontopolun lähtöpistettä. Vartiosaaren kartta ja luontopolun lähtökyltti näkyvät jo Vartiosaari-seuran kesäkioskin takana.

Selkeään karttaan on merkitty niin luontopolku kuin saaren tärkeimmät nähtävyydetkin.

Terveysluontopolkun opaste löytyy heti kartan vierestä. Se on kiinni männyn rungossa. Kahden ja puolen kilometrin mittainen polku olisi merkitty maastoon punapäisin kepein (joita kuviini ei muuten osunut juuri ollenkaan!) ja matkalla olisi puisia putkiloita, mistä löytäisimme tehtäviä ja harjoitteita. Ensimmäinen putkilo olikin heti lähtöpisteen tuntumassa. Harjoituksessa tuli käydä itsensä läpi päästä varpaisiin ja miettiä, kuinka tänään voin.

Ensimmäinen risteyspaikka. Luontopolku-kyltit näyttävät tietä oikealle ja kohti rantaa.

Seuraava puinen putkilo on muutaman kymmenen metrin päässä, ison siirtolohkareen luona. En ole kuvannut tehtävää, mutta siinä käskettiin kerätä rannalta kivi - ja kerrottiin, että sille olisi käyttöä myöhemmin. Emme löytäneet ihan jokaista tehtävää ja niinpä kivi löytyi housuntaskusta kotona. Pahoittelut, Vartiosaari, kuljetin vahingossa kiven pois saarelta.

Luontopolku saapuu siis hiekkarantaan. Kesäisenä päivänä täällä oli muutamia rantaelämästä nautiskelevia perheitä ja kaveriporukoita.

Luontopolku kulkee jonkin matkaa saaren etelärannan tuntumassa.

Rannan luonto on rehevää. Puiden välistä vilahtelee myös komea huvila, jonka nimi on kartan mukaan Sunnanvik. Se on rakennettu 1921 ja toiminut mm. Alkon henkilökunnan vapaa-ajanviettopaikkana. Vartiosaaren noin viidestäkymmenestä huvilasta voi halutessaan lukea täältä.

Rannallakin voi piipahtaa, mm. tällä laiturilla noin kolmensadan metrin kohdalla.

Rannan tuntumassa on myös hiidenkirnu. Hiidenkirnun tehtäväpaperissa mainitaan, että rantakalliolta voi ihailla edessä lainehtivaa Karpiselkää ja pohtia, miksi ihminen haluaa niin usein veden äärelle. Onko kyse vain siitä, että kehostamme 70 prosenttia on vettä?

Muista myös nämä tärkeät asiat!

Hiidenkirnuilta jatketaan matkaa rannan saniais- ja tervaleppälehtoihin.

Täällä oli tehtävä, jossa tuli mennä kotkansiipien väliin seisomaan, sulkea silmänsä ja kuunnella luonnon ääniä.

Lyhyitä pitkospuuosuuksiakin oli tarjolla.

Rantalehdoista lähdetään hieman kauemmaksi sisämaahan. Kallion ylitys, saavutaan palstaviljelyalueelle. Täällä oli tehtävä, jossa piti kävellä sata askelta takaperin, se vastaisi noin tuhatta askelta etuperin. Toteutimme tehtävän. Täällä kuljetaan hiekkatietä pitkin - kyltit opastavat kohti "tallia". Talli on käytössä Helsingin nuorisopalveuilla ja kävelijälle täällä oli tarjolla myös ekokahvila. Rakennus näkyy hieman kuvassa niittyjen takana.

Tallin takaa alkaa sitten nousu kohti reitin parasta näköalapaikkaa eli Viikinkikalliota. Kovimpaan nousuun on tehty tukevat portaat. Monissa metsäisissä kohdissa reitti muuten muistutti pururataa, poluille on levitetty puuhaketta.

Viikinkikalliolla on kivirykelmä, josta en valitettavasti löytänyt tietoa. Liekö kyseessä muinaishauta - vai satunnaisten ihmisten kasaama kiviröykkiö.

Maisema avautuu kohti itää ja kaakkoa, jossa on jokunen pienehkö saari näkyvissä. Tästä ei myöskään ole pitkä matka Vuosaaren Ramsinniemeen, joka taisikin kuvassa vasemmalla olevien puiden takaa hieman häämöttää. Mukava kävelyreitti (joskaan ei ihan luontopolku) sielläkin tarjolla.

Pidimme Viikinkikalliolla pitkän tauon. Nautimme vähän kuohujuomaa ja pizzaa. Ja vielä kahvia ja leivoksia. Maisemaa ihasteltiin ja kuulumisia vaihdettiin. Kalliolla piipahti myös muita retkeilijöitä, useampikin jäi tänne tauolle. Suosittu paikka - ja ehdoton suositus Vartiosaaren kävijälle.

Tauon jälkee matka jatkui. Tässä risteyksessä Luontopolkumies meinasi mokata ja lähteä kolmanteen suuntaan, vaikka opasteet näyttivät kohti Vartiokalliota (josta tulimme, lienee Viikinkikallion toinen nimi) ja metsäkirkkoa, jonne olimme nyt suuntaamassa.

Kaksi kilometriä kävelyä takana. Vielä ennen metsäkirkkoa vastaan tulee jatulintarha.

Toiset reitin komeista portaista tuovat kävelijät kallioilta alas. Niiden jälkeen saavutaan metsäkirkkoon, joka on siunattu vuonna 2002 ekumeeniseksi hiljentymispaikaksi. Täällä järjestetään vuosittain saarelaisten jouluhartaus. Tehtävänä täällä oli luonnollisesti hiljentyä hetkeksi - ehkä jopa kävellä hiljaisuudessa seuraavalle rastille saakka.

Aletaan lähestyä kierroksen loppuhetkiä. Pururata kulkee huviloiden lomitse.

Missä olisivat Haltialan tilan lampaat, jotka ilmeisesti muuttavat aina kesäksi töihin tänne Vartiosaareen. Ne löytyivät täältä, ihan reitin loppumetreiltä. Tuntuivat nauttivan lapsien rapsutuksista.

Niin päättyi kierros takaisin satamaan ja sähkölautta tuli meidät hetken kuluttua hakemaan. Kierroksen pituudeksi mittasin kolmisen kilometriä (nettisivujen 2,5 tuntuu hieman lyhyeltä, vaikka aloitin mittaukseni lauttasatamasta). Kulutimme aikaa paljon, vähän yli kaksi tuntia. Reitillä oli myös paljon muita kävelijöitä, mutta ei liian ruuhkaisaa - mielestämme täällä oli hieman rauhallisempaa kuin olimme kuvitelleet.

Tämäkin saarireitti on keskivaativa. Korkeuseroja on jonkin verran, olisiko Viikinkikallio noin kolmenkymmenen metrin korkeudessa. Juuria tai kivikkoa täällä ei ole, polku on hyväkulkuinen.

Vartiosaari oli erinomainen kesäpäivän retkikohde. Tänne voi hyvin tulla muutaman tunnin kävelylle, joko omin eväin - tai kannattaa paikallista popup-kahvilaa tai ekokahvilaa.

Sijainti: N=6673068.499, E=392935.429 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.180368, GEO:lon=25.070201

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Uutelan luontopolku
Kivinokan puumerkkipolku
Vuosaarenhuippu

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle