Paratiisin luontopolku Harjavallassa

Päivämäärä: 28.7.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 436
Reitin pituus: 6,8 km
Kohokohdat: Uskomattoman rehevä joenvarsiluonto, hienot rantatöyräät.
Parkkipaikka: Harjavallan voimalaitoksen pato, Voimalaitoksentie. Hyvin tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Pitkät lahkeet ja hihat tarpeen (pitkiä nokkosia!). Kesällä pärjää lenkkareilla.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Vietin luontopolkupäivää Satakunnassa, takana oli Isonevan ja Yyterin vierailut. Vielä oli aikaa yhdelle kävelylle ennen kotimatkaa. Olin pitkään halunnut tutustua Paratiisinlehtoon tai Paratiisin luontopolkuun Harjavallassa, joten päätin ottaa sen ohjelmaan. Jo paikalle pääsy oli seikkailu, sillä Voimalaitoksentie kapenee yksikaistaiseksi ylittäessään padon, jonka pohjoispäässä luontopolun lähtöpiste on. Onneksi ketään ei tullut vastaan. Halusin heti pysäköityäni ottaa kuvan tästä juuri ajamastani tieosuudesta. Vesivoimala on vuodelta 1939 ja putouskorkeutta on 26,4 metriä.

Pysäköintipaikan yhteydessä on infotaulu, joka kertoo Pirilänkosken olevan luonnonsuojelualuetta ja että se on vanhan hiekkakivipatjan reunalla. Funkkistyylinen patosilta on muuten puoliksi Nakkilan ja puoliksi Harjavallan alueella. Luontopolku kulkee kokonaan joen pohjoisrannalla eli Harjavallassa.

Luontopolkua tituleerataan yhdeksiköksi (eli se on hieman numeron 9 muotoinen). Voimalaitos on varmasti helpoin lähtöpiste koko reitin kävelemiseksi. Kerron tässä vaiheessa jo sen, että päätin lopuksi kävellä takaisin lähtöpaikkaan tien kautta, sekin onnistuu helposti kevyen liikenteen väyliä pitkin.

Reitti alkaa laskeutumalla portaat alas melkein joen tasolle - eli lähes 26,4 metriä alemmas.

Portaiden jälkeen kurvataan oikealle ja lähdetään kulkemaan tietä, joka vie joen rannan suuntaisesti kohti luodetta. Heti voi havaita, kuinka vehreässä maastossa täällä kävellään.

Luontopolku kurvaa pois tieltä noin 300 metrin kohdalla. Ensimmäinen minun silmiini osunut infotaulu oli tässä. Sen numero oli kuitenkin kolme. En ilmeisesti huomannut kahta ensimmäistä, jos sellaiset oli yhä olemassa. Kolmosen aiheena oli lehtometsän linnut. Taulussa mainitaan, että viereisen Lammaistenlahden ympäristön lehtimetsissä lintujen pesimätiheys on huikea, jopa kahdeksankertainen normaaliin verrattuna. Harjavallan nimikkolintu on muuten satakieli, jota näissä pensaissa varmasti kuulee keväällä aamuin illoin ja öin.

Lisätietoa infotauluista: taisin löytää netistä kaikkien taulujen tekstit. Kakkostaulun aihe lienee Pirilänkoski ja siinä kerrotaan mm. toekalastuksesta, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Täällä on kalastettu lohia pitkillä kalapadoilla eli tokeilla. Asiasta löytää lisätietoa helposti netistä, jos on kiinnostunut!

Neljännen infotaulun aiheena olivat rantalehdon puulajit ja seuraavassa kuvassa oleva viides taulu kertoi Kokemäenjoesta lintujen muuttoreittinä. Näillä tienoin polku jäi ajoittain melkeinpä kasvillisuuden sisään. Blogin pääkuvassa on pieni pitkospuuosuus, jossa horsmat, mesiangervot ja nokkoset kasvoivat polun päälle. Mietin itsekseni, että on varmaan hyvää harjoitusta kävellä kädet pään päällä jonkin aikaa, mutta lopulta pysähdyin vetämään pitkähihaisen paidan päälle.

Keltaisena kukkivaa lehtopalsamia en ole nähnyt kovinkaan monessa paikassa. Olen aiemminkin varmaan kertonut jossain blogitekstissä, että sitä kasvaa oman kesämökkini tontilla entisellä tunkiolla. Mutta jos ne siellä kasvavat korkeintaan polvenkorkuisiksi, niin täällä lehtopalsamit ylsivät ainakin vyötärölle. Jälleen varmaan yksi osoitus siitä, kuinka rehevää luonto täällä on.

Noin kilometrin kävelyn jälkeen polku alkaa sitten nousta pois joen rannan tuntumasta, korkealle töyräälle. Nousua on yhden infotaulun mukaan 27 metriä.

Mäen päällä voi ihastella rajoitettua näkymää kohti Lammaistenlahtea, jossa Kokemäenjoki levenee joen mutkissa milteipä järveksi.

Samassa paikassa voi lukea infotaulua muinaisrannasta. Minulle mielenkiintoisin fakta oli se, että tämä mäntykangas (jonne rannalta noustiin) on samaa harjujaksoa kuin Keisarinpankin dyyniranta Yyterissä, jossa olin juuri pari tuntia aiemmin kävellyt. Kuvassa näkyy myös Kolvaantörmän uimarannan rakennelmia - tästä laskeutuu portaat suoraan joen rannalle. Kurkkasin sen verran, että näin hiekkarantaa portaiden alapäässä. En jaksanut tehdä porrastreeniä vaan jatkoin matkaa eteenpäin.

Kolvaantörmän uimarannan tienoilta alkoi nyt myös luontopolun opasteet ja oranssit reittimerkinnät.

Hetken matkaa kuljetaan hiekkatietä, sitten kurvataan vasemmalle Satalinnantielle. Tässä kuljetaan kevyen liikenteen väylää noin parinsadan metrin ajan. Varsinainen ympyräreitti alkaa lyhyen pellonlaitaosuuden jälkeen.

Ympyräreitille ei mielestäni oltu määritelty kiertosuuntaa, päätin kiertää sen vastapäivään. Risteyskohdassa oli tiedote uudesta reitin linjauksesta - joen rantatörmä lienee sortunut ja luontopolkua on jouduttu hieman muokkaamaan.

Kierros alkoi mäntykankaalla. Sen varrella oli aika monta infotaulua, joista useampikin oli selällään tai katollaan - tai vähän vinksallaan, kuten tämä, jonka aiheena olivat mäntymetsän sienet.

Kävelyä oli takana jo reilut 2,5 km. Lähestytään reitin pohjoisinta pistettä. Täällä oli pieni taukopaikka - pari yksinkertaista penkkiä ja roskis. Ja selälleen kumahtanut infotaulu (numero 15), aiheena tuore kuusimetsä.

Reitin pohjoisimmassa pisteessä ylitetään Maksaoja, joka on pitkä ja kapea suopainanne. Virtaavaa ojaa täällä ei ainakaan tähän aikaan vuodesta ollut.

Käännytään etelään ja kohti joen rantaa. Hetken matkaa kuljetaan myös pellon laidassa hiekkatiellä, joka taitaa olla nimeltään Paratiisintie. Tässä olin kävellä harhaan, jatkoin tietä ajatuksissani mutkasta oikealle, kunnes huomasin kyltin, jossa taisi lukea "yksityisalue". Silloin huomasin, että reittimerkinnät olivatkin vasemmalla metsän laidassa.

Nyt saavutaan jälleen Kokemäenjoen pohjoisrannalle. Penkkejä reitin varrella oli mukava määrä.

Kyltti kertoo, että täällä tulee pysytellä hieman kauempana joentörmästä. Törmän kerrotaan romahtavan keskimäärin kymmenen vuoden välein ja edellisen romahduksen ajaksi mainitaan vuosi 2005. Ilmeisesti tämän jälkeen on tapahtunut ainakin yksi sortuma, sillä reitille oli siis tehty tuore muutos.

Hetken päästä saavutaan huvimajan näköiselle taukopaikalle. Tässä nauhat estivät sitten kävelyn entistä reittilinjausta pitkin. Entinen reitti on kulkenut lähellä joenrantaa, nyt kurvataan vähän kauemmas ja laskeudutaan rehevään laaksoon. Siinä ylitetään Maksaoja, joka täällä joen lähistöllä virtasikin jo selkeänä ojana.

Yksi reitin hankalimmista paikoista oli Maksaojan ylityksen jälkeen. Polku saapuu risteykseen, jossa on tarjolla metsätietä kolmeen eri suuntaan. Oranssi reittimerkintä ei näkynyt risteyksen kohdalle. Turvauduin taas kerran Karttaselain-sovellukseen, johon reitti oli onneksi merkitty. Kurvasin vasemmalle ja näin heti ensimmäisen mutkan takana taas reittimerkin. Tämä tie johtaa Satalinnan entiselle sairaalalle. Ohi kävellessäni mietin, onko tämä entinen keuhkoparantola jossain käytössä - täällä oli kuitenkin jonkin verran autoja ja muutaman ihmisenkin näin. Ilmeisesti tarjolla on nykyisin majoitusta, kokoustiloja ja aktiviteetteja.

Ympyräreitti päättyi heti sairaalarakennuksen ohittamisen jälkeen. Mietin, haluaisinko kävellä joen rantaa takaisin pysäköintipaikalle - vai kulkisinko kuitenkin teitä pitkin, jotta saisin kävellä ilman nokkosuhkaa, joka epäilemättä rannan kapealla polulla vaani. Tutkin vähän karttaa ja totesin, että tietä pitkin matka saattaisi olla hieman pidempi, mutta aikaa siihen tuskin kuluisi sen enempää. Päätin ottaa tiereitin. Kävelin siis Satalinnantietä ja Pohjoisrannantietä pitkin (kevyen liikenteen väyliä koko matka) Voimalaitoksentielle. Viimeisessä risteyksessä onkin opaste kohti Paratiisilehdon parkkipaikkaa.

Kierros päättyi voimalaitoksen kupeeseen. Tein yhdeksikön muotoisesta reitistä kahdeksikon ja sen pituudeksi tuli vähän vaille seitsemän kilometriä. Aikaa kului tunti ja 40 minuuttia. Polkuosuuksilla en tavannut muita kävelijöitä.

Kävelyreitti on keskivaativa. Suurimmaksi osaksi reitti on tasaista, mutta töyräältä joelle laskeuduttaessa ja takaisin töyräälle nousussa on jonkin verran korkeuseroa ja mäet ovat jyrkähköjä.

Paratiisilehto on kyllä nimensä veroinen - viidakkomaisen rehevä ja jopa Suomen oloissa eksoottinen. Uskon, että tämä reitti on parhaimmillaan keväällä. Toivottavasti pääsen joskus kuuntelemaan keväistä linnunlaulua rantalehdoissa!

Sijainti: N=6810333.566, E=238817.025 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.339084; GEO:lon=22.115587

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Joutsijärven luontopolku
Isosuon luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Storträskin reitti Sipoonkorven kansallispuistossa

Linlon saaren kierros Kirkkonummella

Meikonkierros Kirkkonummella