Koppalon luontopolku Juuassa

Päivämäärä: 8.6.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 574.
Reitin pituus: 6,5 km.
Kohokohdat: Monipuolinen reitti, jossa kivoja suo-, lampi- ja aarnimetsämaisemia.
Parkkipaikka: Muutaman auton levike osoitteessa Koppalanjärventie 224. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Oli alkamassa lomaviikko, jonka viettäisin Pielisen ympäristössä eri polkuja kulkien. Ensimmäinen kohteeni oli Juuka ja siellä ensimmäinen kuljettava polku olisi Koppalon luontopolku. Ajelin Koppalanjärventielle ja löysin helposti reitin lähtöpaikan ja sen yhteydessä olevan levikkeen, johon luulisin mahtuvan viitisen autoa. Kesäkuun alun sunnuntaina muita autoja ei ollut paikalla. Lähtöpaikalla on opastaulu, josta ei valitettavasti ole luettavissa enää mitään. Oikean reunan taulu kertoo minun olevan lähdössä Koppelon aarniometsän suojelualueelle. Netistä löydettyjen tietojen perusteella tiesin olevani lähdössä noin kolmen ja puolen kilometrin janareitille, joka tulisi siis kävellä edestakaisin.

Reppu selkään ja mittauslaitteet päälle. Kohta olinkin jo ensimmäisen pitkospuuosuuden kynnyksellä.

Polku vie heti tämän reitin parhaalle taukopaikalle, laavulle joka on pienen lammen rannalla. Matkaa lähtöpaikalta oli vain satakunta metriä. Olin ajellut kolmisen tuntia Etelä-Savosta tänne, joten pidin tässä heti kahvi- ja evästauon.

Laavun seinässä on vähän paremmin luettavissa oleva taulu, joka kertoo Muurahaisen polusta. Koppalon luontopolku tunnetaan ilmeisesti myös tällä nimellä. Taulu kehuu erityisesti alueen soita, jotka ovat vaihtelevia - niukkaravinteisia nevoja, rämeitä ja runsasravinteisia lettoja.

Ensimmäinen suomaisema onkin tarjolla heti muutaman sadan metrin jälkeen. Ehkäpä tämä on räme, melko hyvin kasvavien mäntyjen perusteella.

Sitten alkaa nousu kohti Pitkävaaraa. Reittimerkinnät ovat muuten punaisia maalimerkkejä. Niitä on riittävästi, eksymisen vaaraa täällä ei ole.

Pitkävaaran laella voisi olla mielenkiintoista lukea tietoa paikasta, mutta se on mahdotonta. Osa reitin infotauluista oli lukukelvottomia, onneksi suurimmasta osasta sai selvää.

Pitkävaaralla ollaankin jo noin 50 metriä korkeammalla kuin laavulla. Vaaran laelta on rajoitettu näköala lännessä siintävälle Pitkälammelle.

Polku kulkee hetken ajan Pitkävaaran laella ja lähtee laskuun. Nousu oli loivahko, mutta laskeutuminen on melko jyrkkä. Pian ollaan taas 40 metriä alempana. Reitti kiemurtelee kuusikossa. Täällä oli myös opastaulu, joka kertoo boreaalisista luonnonmetsistä - luonnontilaisen kaltaisista havu- tai sekametsistä, jotka ovat erikoisen tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Kohta ollaan pienellä suolla.Taulun otsikko lienee ravinteikkaat lettosuot, mutta sitäkään ei voi oikein lukea.

Lettosuo oli paikoin valkoisenaan raatteen kukista.

Heti suon jälkeen polku kulkee hetken kivilohkareiden välissä. Taisin sanoa ääneen reitin monipuolisuudesta - maisemat ja luontotyypit tuntuivat vaihtuvan aina 50 metrin välein.

Mielenkiintoinen matka jatkui - ja nyt oli vuorossa saloseudun salaisuudet eli pontikkapannun jäänteet. Juuka on ollut 1950-luvulla maamme kovinta viinankeittoseutua. Syrjäisellä seudulla asuvilla on ollut hyvä keino hyödyntää peltojensa satoa. Pitkävaarasta on löytynyt useammankin pontikkapannun jäännökset. Tässä katselin myös puukiipijää, joka kiipeili muutaman metrin päässä kuusen rungolla.

Vähän yli kaksi kilometriä kävelyä takana. Seuraavalla osuudella on paljon kallioita. Reitti kulkee kalliolta toiselle ja hieman niiden välissäkin.

Kallioiden välissä on taas yksi hieno suo, joka ylitetään hieman kuluneita pitkospuita pitkin. Tässä oli varmasti reitin kostein kohta, jossa vedenpitävät jalkineet olivat tarpeen. Äänimaailmaan kuului näillä seuduilla esimerkiksi metsäviklo ja harmaapäätikka.

Vielä yksi metsäosuus, sen jälkeen reitti saapuu puron ylittävälle sillalle, jossa taulu kertoo majavaperheistä. Majavia varmasti asustaakin lähellä, sillä parinkymmenen päässä voi havaita niiden tekemän padon.

Sillalta on enää parikymmentä metriä reitin toiseen päähän. Käväisin kääntymässä tien laidassa ympäri. Palailin sillalle ja huomasin sen lähellä myös selkeitä polkuja jotka veivät majavapadon luokse. Kävin ihailemassa niiden luomaa kosteikkoa, joka lienee pohjoisempana olevan Lietukka-järven eteläisintä lahtea tai siltä laskevaa puroa.

Paluumatka. Pysähdyin ihmettelemään vanhaa palokoroa. Muuten matka sujui joutuisasti - vaikka on kyllä mainittava Pitkävaaralle nousemisen kova urakka. Nousua on siis nelisenkymmentä jyrkkää metriä.

Pysähdyin laavulle vielä toisen kerran kahville, sitten palailin pysäköintipaikalle. Matkamittaus kertoi reitin pituudeksi yhteensä 6,5 kilometriä, aikaa käytin kaksi tuntia ja kymmenen minuuttia. En tavannut muita retkeilijöitä.

Reitti on keskivaativa, yhden nousun takia jo melkeinpä vaativa. Reitti oli suurimmalta osaltaan melko tasainen, vain Pitkävaaran nousu sai hien pintaan. Monipuolisuuden takia tykkäsin Koppalon luontopolusta - toivottavasti myös luontopolun taulut saadaan kuntoon jossain vaiheessa.

Sijainti: N=7002832.196, E=604452.786 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=63,1396247, GEO:lon=29,0722130

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Mäkrän kierto
Kasken kierros
Porttilouhi

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle