Kohtavaaran luonto- ja historiapolku Nurmeksessa

Päivämäärä: 10.6.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 580.
Reitin pituus: 2,2 km
Kohokohdat: Hieno maisema kohti Pielistä, seudun mielenkiintoinen historia.
Parkkipaikka: Haikolan tilan pysäköintipaikka, tilaa ainakin 10 autolle. Opistontie 7. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Kohtavaaran seisake noin kilometrin päässä.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Ei tulipaikkaa.

Nurmes-päivä. Aamulla olin kävellyt Raesärkkien polulla, nyt olisi vuorossa minua kiinnostanut Kohtavaara, jota Pienois-Koliksikin mainostetaan. Lähtöpaikka on Haikolan talo, jossa on tarjolla majoitusta ja vuokrattavia juhlatiloja. Juuri ennen pihaan tuloa talon lähellä on pysäköintipaikka, jonka laidalta löytyy myös luonto- ja historiapolun opastaulu. Reitillä on kaksi osaa, näköalatornille nouseva Toivonpolku (1,7 km) ja Elinan suotaival (650 M). Reitin voi kiertää myötä- tai vastapäivään. Myötäpäivään kiertäessä alku on melko kovaa nousua, mutta matkalla voi pitää tauon "Helvin levähdyspenkillä". Selvä homma, ottaisin haasteen vastaan ja kiertäisin reitin myötäpäivään.

Aluksi muutama metri hiekkatietä pitkin. Polku kääntyy heti vasemmalle, ensimmäiset taulut ovat siellä jo näkyvissä.

Taulu kertoo näköalatornille olevan jyrkkää reittiä pitkin noin 400 metriä. Myös reittimerkintöjen väri on mainittu, se on ilmeisesti samaa keltaista väriä kuin Haikolan talon ulkomaalaus - ja siinä on sininen raita keskellä.

Seuraava taulu kertoo "metsänvartijasta" - se on kaksihaarainen ja naavainen vanha mänty, joka toivottaa kulkijan tervetulleeksi luontopolulle. Taulu kertoo ympäröivästä rehevästä kangasmetsästä, mutta tässä oli varmasti tehty avohakkuu jonkin aikaa sitten. Metsänvartija on kuitenkin jätetty paikalleen.

Nousu on tosiaan melkoisen jyrkkä. Parinsadan metrin jälkeen on noustu jo kolmekymmentä metriä.

Tässä kannattaa kurkata välillä taaksepäinkin.

Kyltti kertoo Paavon portaista ja Helvin hengähdyspenkistä. Mietin, ovatko nekin jääneet avohakkuun alle, kun en niitä nähnyt.

Lopulta ne kuitenkin löytyivät, juuri siinä kohdassa, jossa avohakkuualue loppui ja siirryttiin taas kangasmetsään. Kiviset portaat johtivat metsään ja penkin luokse. Köydestä voi ottaa tukea reippaassa nousussa. Kuva on otettu penkin kohdalta kohti länttä eli Pielistä. Nyt ollaan jo 60 metriä korkeammalla kuin lähtöpisteessä.

Vielä parikymmentä nousumetriä, yksi mutka, ja sen jälkeen reitti saapuu Toivontornille. Sen juurella on monenlaisia istumapaikkoja, penkkejä ja jakkaroita. Minä kipusin torniin katsomaan maisemia. Taulu kertoo paikan korkeudeksi 185 metriä merenpinnasta - täällä ollaan noin 80 metriä Pielisen pintaa ylempänä.

Maisemaa kelpaa ihailla. Harmi, että sää ei aivan suosinut. Oli harmaata, mutta ei sentään sateista.

Oli rauhallista, joten päätin pitää evästaukoni täällä tornissa, jossa oli tosiaan piknikpöytä retkeilijän taukoa varten. Selkä oli märkä kovan nousun jälkeen - oli mukava ottaa reppu hetkeksi pois ja istahtaa kahville.

Hetken kuluttua oli aika jatkaa matkaa. Maisema vaihtuu melkein heti vehreämmäksi, jopa yllättävän lehtomaiseksi. Ollaan Kohtavaaran tilan entisillä pelloilla.

Toivonkierros jatkaa oikealle, mutta tässä kannattaa kääntyä lisälenkille kohti Kohtavaaran tilan perustuksia ja Elinan suokierrosta.

Sarkkisen suvun isännöimän tila on sijainnut Kohtavaaran laella. Maastoon on yhä merkitty mm. asuinrakennus, navetta, kellari ja kaivo. Perustuksia on nähtävissä monessakin kohdassa.

Tilan perustusten jälkeen alkaa lyhyt ympyräkierros, Elinan suotaival. Se on saanut nimensä Elina Turusesta, joka on toiminut Nurmeksen evankelisen opiston (joka nykyään on Haikolan talo) hyväntekijänä ja tukenut sen toimintaa huomattavilla lahjoituksilla. Suomaiseman vieressä on myös kallio, jonka laella on "Walpurin ja Heikin muistopenkki". Walpuri Sarkkinen ja Heikki Ikonen ovat olleet viimeisiä Kohtavaaran asukkaita.

Suolla on hyvin lyhyitä pitkospuuosuuksia, ehkä parinkymmenen metrin verran. Kaikki rakenteet ja taulut ovat täällä huippukunnossa.

Hauska yksityiskohta: muutamssa kohdassa reittimerkinnät olivat myös tällaisia keltasinisiä täpliä.

Seuraava taulu kertoo, että ollaan Piimätiellä. Kesäisin karja on viety laiduntamaan kauas metsään ja sitä hoitamaan lähetetyille apulaisille on rakennettu lypsymökki, jossa he asuivat kesän karjaa hoitaen ja voita kirnuten. Voi ja piimä kuljetettiin "Piimätietä" pitkin myyntiin.

Suotaipaleen jälkeen on aika palata Toivonkierrokselle. Se kulkee entisen kiviaidan kupeesta kohti loppusuoraa.

Loppusuora alkaa viiden polun risteyksestä, jossa on myös Nurmeksen kaupungin liikuntatoimen lahjoittama voimisteluteline.

Reitti kulkee polkua ja myöhemmin hiekkatietä pitkin kohti Haikolaa. Kohta ollaan jo avohakkuualueella.

Kierros päättyi pysäköintipaikalle. Mittasin matkaksi noin 2,2 km, aikaa käytin noin tunnin. Tapasin yhden kävelijän loppusuoralla.

Luonto- ja historiapolku on korkeuseronsa takia keskivaativa. Polku on muuten aika helppokulkuinen. Tornille voi halutessaan myös nousta helpompaa reittiä. Vastapäivään kierrettäessä nousu on huomattavasti loivempi.

Kohtavaara oli käymisen arvoinen. Kohtuuhienojen maisemien lisäksi luonto monipuolista ja rehevää - ja paikan historia on todella kiinnostava.

Sijainti: N=7044186.560, E=613398.861 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63,5078780, GEO:lon=29,2787230

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Raesärkät
Ellun lenkki

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle