Mäkrän kierto Kolin kansallispuistossa Lieksassa

Päivämäärä: 13.8.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 350
Reitin pituus: 7,5 km
Kohokohdat: Kolin kansallismaisemat, useaan kertaan!
Parkkipaikka: Kolin pysäköintipaikat P1 ja P2. Parkkipaikat ovat suuria, mutta kesäisin täällä on usein ruuhkaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät. (Silti pari epäselvää kohtaa, lisää tekstissä)
Varusteet/jalkineet: Hyväpohjaiset jalkineet ehdottomasti tarpeen. Kallioilla tarvitaan pitoa.
Vaativa reitti
Yksi tulipaikka

Koli! Vihdoinkin. Olin suunnitellut Kolin reissua jo jonkin aikaa. Toki olin käynyt Kolilla kesällä 2012 ja kävellyt silloinkin Mäkrän kierron, mutta Luontopolkumiehenä (vuoden 2017 jälkeen) en ollut vielä Kolia valloittanut. Kerran oli Kolille tehty varaus, silloin kaverin jalkavamma perui reissun. Nyt oltiin vihdoin Kolilla, neljän hengen retkiporukalla.

Kävimme Ukko-Kolilla vilkaisemassa maisemat jo perjantai-iltana. Pistin blogin pääkuvaksi tunnelmakuvan siltä illalta. Tutkimme hotellin seinässä olevia reittikarttoja ja muuta Koli-infoa jo illalla.

Sää suosi meitä myös lauantaina, jolloin otimme sitten ohjelmaan kunnon kävelyreissut, ensimmäisenä Mäkrän kierto. Ajelimme Kolille kymmenen maissa ja saimme auton parkkiin Kolin isolle parkkipaikalle. Tilaa oli vielä hyvin. Matkustimme Kolin hauskalla kiskohissillä, joka kirvoitti meitä muistelemaan Linnanmäkeä ja muita huvipuistoja. Nousimme taas hotellin ja Luontokeskus Ukon luokse ja suuntasimme kohti Ukko-Kolia. Lähtöpaikalla on vielä lisää Koli-infoa ja reittikarttoja. Päiväretkikarttaan keskellä on merkitty mustalla värillä myös Mäkrän kierto. Olin lukenut luontoon.fi -sivustolta, että reitti olisi merkitty myös mustilla merkeillä risteysviittoihin.

Ensimmäinen risteysviitta on tässä lähtöpaikalla. Ylimmäisessä Ukko-Kolille osoittavassa nuolessa on musta ympyrämerkki. Ukko-Kolin luokse on myös esteetön reitti, joka lähtee tästä loivasti oikealle. Toki Mäkrän kierron voi aloittaa myös sitä reittiä. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy hieman portaita, joita pitkin reitti sitten alkaa.

Reipas portaiden nousu parikymmentä metriä ylemmäs. Heti portaiden yläpäästä voi kurvata ensimmäiselle näköalapaikalle. Sille komeimmalle ja tunnetuimmalle, Ukko-Kolille, on vielä kaksisataa metriä. Ensimmäinen infotaulu reitin varrella kertoo Kolin kansallispuiston synnystä. On yllättävää, että tämä tunnettu kohde on ollut kansallispuistona vasta vuodesta 1991.

Vielä muutama nousumetri Ukko-Kolille. Polku kulkee hetken aikaa melko tasaisessa maastossa.

Sitten saavutaan sille kaikkein hienoimmalle paikalle. Ukko-Kolilla ollaan 347 metrin korkeudella. Takana näkyvä Pielinen on noin 250 metriä alempana. Maisema aukeaa kohti Purjeselkää, jossa lähimpiä saaria ovat muun muassa Pieni-Hölö ja Iso-Hölö sekä Matoset (lähimmät saaret vasemmalta oikealle).

Tätä maisemaa kelpasi ihailla pitkä tovi. Tämä kuva on otettu enemmän koilliseen päin - ehkäpä tämä on kuitenkin se kaikkein tunnetuin maisema.

Lähistöllä sijaitseva taulu kertoo ennen kaikkea Kolista maisemamaalareiden innoituksen lähteenä. Eero Järnefelt on maalannut täällä useammankin kuuluisan teoksen, esimerkkinä taulussa näkyvä Maisema Kolilta, vuodelta 1928. Järnefelt saattoi kuitenkin siirtää puita, kiviä ja jopa vaarajonoja taiteilijan vapaudella. Kuuluisa Kolin mänty on Mäkrän huipulla.

Seuraava opastaulu kertoo Kolin erityisestä luonnosta. Korkeat huiput ja jyrkät rinteet muodostavat tänne erityisiä pienilmastoja - ja alueella on merkittäviä luonnonmetsiä, lehtoja ja perinnebiotooppeja. Yksi erikoisuus ovat myyränporraslehdot, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Myyränporras on saniainen, jota tavataan lähinnä Itä-Suomessa. Kyltissä toivotaan myös, että retkeilijä pysyisi poluilla ja kunnioittaisi näitä arvokkaita luontotyyppejä.

Mutta ne maisemat. Ne jatkuvat hetken päästä Akka-Kolin huipulla. Nyt maisemaa voi ihailla ennen kaikkea lännen suuntaan.

Ja sata metriä eteenpäin, saavutaan Paha-Kolille, jonka huipulle kiipeäminen vaatii hieman rohkeutta - sen takana on melko jyrkkä pudotus. Huippua lähestyessä jännittää, mutta reunan yli kurkatessa huomaakin, ettei jyrkänne ole ihan pystysuora. Kannattaa kivuta ja siedättää korkean paikan kammoaan.

Täältäkin on luonnollisesti otettava kuva kohti Pielistä. Nyt ollaan ohitettu Pieni-Hölö ja Iso-Hölö.

Sitten alkaa laskeutuminen kohti Mäkränahoa.

Kahden kilometrin kävelyn jälkeen ollaankin sitten jo yli sata metriä alempana. Saavutaan Mäkränaholle.

Mäkränaholla on ollut asutusta vuoteen 1934 asti. Nykyisin aholla on vain yksi rakennus - pieni hirsilato, jossa voi istahtaa penkeille taukoa pitämään. Me halusimme vielä jatkaa matkaa kohti Mäkrää, suunnittelimme pitävämme evästauon siellä.

Mäkränahon jälkeen käydään koko reitin alimmassa kohdassa, noin 190 metrin korkeudessa. Sieltä alkaakin koko reitin rankin nousu, Mäkrävaaralle. Alkumatka on loivahko. Tässä ohitetaan toinen perinteinen ahomaisema, Purolanaho. Paikka on Kolin kyläkuvaajan, Einar A. Saarelaisen kotipaikka. Täälläkään ei ole enää rakennuksia nähtävissä.

Mäkrän nousu on melkoinen ponnistus. Mäki on jyrkkä ja melko kivinen. Sata metriä korkeuseroa. Nousu kannattaa ottaa omassa tahdissa ja askeliaan hieman varoen.

Mäkrän huipulla oli sitten hyvä pitää kahvitaukoa. Näköalapaikan tuntumassa oli kaatunut kelopuu, joka toimi hienosti neljän hengen taukopenkkinä. Sen jälkeen oli mukava palata taas kuvaushommiin. Nyt maisemassa on myös Ukko-Kolin huippu. Etuoikealla lienee se kuuluisa Kolin mänty.

Matka jatkui. Mäkrän huipulla on myös komea siirtolohkare ja vielä yksi näköalapaikka, tämän reitin viimeiset Pielis-näkymät. Sen jälkeen reitti kääntyy länteen ja pois Mäkrän laelta. Kävelyä takana noin neljä kilometriä.

Taas yksi risteys. Nyt käännytään kohti pohjoista.

Suuri osa loppumatkasta kuljetaan Mäkrän ja Kolin länsirinteiden kuusikoissa.

Reitin parhaiten varusteltu taukopaikka on viiden kilometrin kohdalla, Ikolanaholla. Täällä on myös varaustupa, jossa voi yöpyä. Tuvan vieressä on tulipaikka, joka oli tänään hyvin suosittu.

Ikolanahon niityn laidalla kyltti kertoo matkaa olevan jäljellä 2,6 km. Infotaulu reittiviittojen vieressä on sama kuin lähtöpaikalla.

Tässä luimme Mäkränkierron reittiselostuksen, joka suosittelee Ikolanahoa eväspaikaksi.

Pian tullaan jälleen Mäkränaholle. Hirsiaitan luona kurvataan vasemmalle ja kuljetaan noin sadan metrin matkan samaa reittiä kuin tänne tultaessa. Sitä ennen pidimme reitin toisen tauon aitassa. Terveisiä Pihka-koiralle ja omistajilleen!

Ainoa reitin epäselvä kohta sattui meille Mäkränahon jälkeen. Risteyksessä on polkuja kolmeen eri suuntaan. Musta reittimerkintä on vain Ukko-Kolille menevässä viitassa, suunnassa, josta olimme aluksi tulleet. Kartan perusteella osasimme kuitenkin tulkita, että meidän tulisi lähteä vasemmanpuoleista reittiä, jossa suuntana oli mainittu vain Kolin parkkipaikka. Näin todellakin oli. Kävelimme viimeisen kilometrin leveällä polulla kuusikkomaisemien läpi.

Reitti päättyy parkkipaikalle. Ympyräreitin voisi siis täydentää nousemalla hissillä tai kävelemällä rappuset lähtöpaikalle. Emme kokeneet sitä tarpeelliseksi vaan sammutimme mittauslaitteet. Kilometrejä kertyi noin kahdeksan, mutta uskon meidän kävelleen sen verran ylimääräisiä mutkia, että netissä mainittu 7,5 lienee oikea pituus. Aikaa käytimme hieman alle neljä tuntia. Reitillä oli paljon muitakin kävelijöitä, ei kuitenkaan ihan ruuhkaksi asti.

Mäkrän kierto on melko haastava reitti. Jo sileillä ja kaltevilla kallioilla liikkuminen vaatii paikoitellen hyviä jalkoja ja hyviä kenkiä. Mäkrän nousu on melko jyrkkä ja kivikkoinen. Peruskuntoinen aikuinen selviää oikeilla varusteilla kuitenkin reitistä varmasti. Ja kyllä Mäkrän kierto todellakin kannattaa - maisemat ovat henkeäsalpaavia. Ainutlaatuinen paikka ja kävelyreitti Suomessa!

Sijainti: N=6999328.974, E=641628.946 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63.095705, GEO:lon=29.805941

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kasken kierros
Kolvananuuron reitti
Lakkapolku, Patvinsuon kansallispuisto

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle