Ryläys Kolin kansallispuistossa

Päivämäärä: 9.6.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 578.
Reitin pituus: 6 km.
Kohokohdat: Ryläyksen kiviputous, hienot maisemat vaaran laelta sekä itään että länteen.
Parkkipaikka: Jeron pysäköintialue, Herajärventie 1, noin kymmenelle autolle. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Bussiyhteyksiä Ukko-Kolille, josta noin kuusi kilometriä lähtöpaikkaan.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Mukavat ja hyväpohjaiset jalkineet jyrkkiin nousuihin ja laskuihin.
Vaativuustaso: Vaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Kolin päivän kolmas kävely, Ryläys. Odotin tätä jännityksellä, sillä minulle oli kerrottu reitin olevan aika vaativa kovine nousuineen. Ajelin Jeron parkkipaikalle alkuiltapäivästä. Paikalla oli yksi auto. Opastaulussa oli sekalainen valikoima aanelosia.

Reittikartta oli vähän kulunut juuri Jeron parkkipaikan kohdalta. Reitti lähtee pysäköintipaikalta kaakkoon ja kohti Ryläyksen huippua. Pidempi vaellusreitti Herajärven kierros kulkee tässä samaa reittiä. Tapasin useammankin rinkkaa kantavan retkeilijän kävelyni aikana.

Itse nappasin runsaasti juomista reppuun ja starttasin puron yli kohti ekaa nousua.

Reitti kulkee koivikoissa ja kuusikoissa, mutta neljänsadan metrin kohdalla on ensimmäinen maisemapaikka, josta näkee idän suuntaan eli kohti Herajärveä. Nousumetrejä tässä vaiheessa on takana vain viitisentoista.

Reitti jatkuu rennoissa merkeissä. Välillä käväistään kalliolla, sitten saattaa olla muutama metri laskuakin, kuten tässä vehreässä laaksossa. Kuvassa taitaa näkyä myös sininen maalimerkki, se lienee Herajärven kierroksen merkintää.

Noin kilometri takana. oikealle kääntyy pistopolku kohti lähdettä. Vesi ei kuitenkaan ole juomakelpoista, joten jätin lähdepolun tutkimatta.

Samassa paikassa on hieman hankalampaa kalliomaastoa. Pahimpaan paikkaan on rakennettu portaat helpottamaan nousua.

Kallion päälle oli hankala päästä, mutta sen laella onkin kiva avokallio. Mietin, istahtaisinko kivelle pienelle juomatauolle, mutta jaksoin vielä jatkaa matkaa.

Alkaa reitin kovin osuus. Seuraavan puolen kilometrin aikana nousua kertyy yli 60 metriä. Nousu on myös suhteellisen hankalakulkuinen. Kun kävelijöitä on paljon, niin reitti kuluu ja kivet ja puunjuuret tulevat esiin. Nousin reittiä rauhallisesti ja jalkoihini katsellen. Olin myös varustautunut vaellussauvalla, siitäkin oli hyötyä. Tapasin myös pari retkeilijää, jotka kommentoivat samaa asiaa: "Onneksi on sauvat mukana."

Kovin nousu on takana. Vaaran huipun lähellä on suo, ja pitkospuut johtavat kohti Ryläyksen kotaa. Jotenkin hämmästelin suurta sisiliskojen määrää, miten nekin ovat tänne vaaran huipulle asettuneet asumaan? Pitkokset johtivat risteykseen, josta varsinainen Ryläyksen kierros sitten alkaa. Vasemmalle käännyttäessä tullaan heti taukopaikalle. Tulipaikka oli varattu, joten minä päätin tehdä yllättävän ratkaisun ja kiertää kierroksen vastapäivään ja jatkoin siis matkaa suoraan kohti 600 metrin päässä sijaitsevaa näkötornia. Vielä lisäys: jos oikein ymmärrän, Herajärven kierrosta voi tästä jatkaa kumpaa reittiä vain - ne yhtyvät näkötornin jälkeen taas samaksi reitiksi.

Nousu ei lopu vielä tähän. Näkötornille lienee vielä 40 nousumetriä. Ryläyksen kierros on merkitty oransseilla maalimerkeillä - tässäkin kuvassa voi ehkä sellaisen koivun lehtien välistä huomata.

Näkötornilla oli rauhallista. Olin salaa toivonut, että tässä saattaisi olla rauhallinen taukopaikka, mutta näin ei ollut. Istumapaikkoja täältä ei löydy.

Itään päin on melko rajoitettu näköala, joten Herajärveä täältä ei näe. Komein maisema lienee etelään tai jopa lounaaseen. Sen maiseman jouduin kuvaamaan vastavaloon. Kuvan keskipisteen oikealla puolella taivaanrannassa näkyvä järvi voisi ehkä olla Höytiäinen, sinne on täältä linnuntietä noin 15 kilometriä. Näkötornissa oli myös mielenkiintoinen äänimaailma: runsaasti lintujen ääniä, mutta myös selvä ruohonleikkurin ääni. Se vähän nauratti: olen kiivennyt korpimaisemassa maailman ääriin, mutta moottorien ääniltä en pääse karkuun.

Ryläyksen kierroksen oranssit merkit veivät tästä kohti pohjoista ja siellä sijaitsevaa kiviputousta. Herajärven kierros olisi jatkunut kaakkoon. Ihmettelin tämän reitin kapeutta - vaikutti, että polkua ei ollut kävelty kovinkaan paljoa. Arvelisin tämän osuuden olevan aika uusi.

Olin kovasti odottanut kivaa taukopaikkaa. Nyt se osui kohdalle. Polun vieressä oli todella mukavia kiviä, johon saatoin istahtaa kahville ja eväsleiville. Samalla saisin aivan ihastuttavan maiseman kohti itää.

Selfie samassa paikassa. Sanoisinpa, että tämä oli yksi hienoimmista epävirallisista taukopaikoista, jossa olen koskaan eväitä nauttinut.

Maiseman ihailun ja leipien jälkeen jatkoin kohti kiviputousta. Tätä Ryläyksen kierrosta oli takana noin kilometri - nyt saavuin taas Herajärven kierroksen reitille. Kodalle nelisensataa metriä.

Kiviputoukselle oli vain muutama kymmenen metriä. Kallio on jääkauden lopussa murtunut ja lohkareet ovat valuneet rinnettä pitkin. Varovaisuutta on syytä noudattaa. Siniset kepit näyttävät hyvän reitin lohkareputouksen parhaille näköalapaikoille. Alla oleva kuva on suoraan putouksen yläpuolelta - blogin pääkuva puolestaan hieman sen kaakkoispuolelta.

Jatkoin matkaa ja saavuin taas Ryläyksen taukopaikalle. Komeassa kodassa voi halutessaan paistaa makkarat - minä kävin vai pistämässä nimmarin vieraskirjaan. Myös ulkona on siis nuotiokehä, joka oli taas varattu. Minä olin valmis lähtemään paluumatkalle Jeron pysäköintipaikalle.

Ympyräreitti päättyy tähän, taukopaikan puuvajalta on enää parikymmentä metriä risteykseen. Kurvasin oikealle ja aloin tassutella pitkoksia pitkin.

Paluumatkan kohokohtani tapahtui jyrkimmän rinteen kohdalla. Kuuntelin samaa säettä tasaisesti jankuttavaa lintua, joka ehkä aavistuksen kuulosti peipolta tai pajulinnulta, mutta hieman lyhyemmällä ja yksinkertaisemmalla säkeellä. Lintuja tunnistava sovellus vahvisti sen idänuunilinnuksi. Varmuudeksi kuuntelin vielä Luontoportin sivulta idänuunilinnun ääninäytteen, se oli selvästi sama. Se oli minulle uusi lintulaji. Elis, sanoisi lintubongari.

Rauhallisesti kävellen laskeuduin mäkeä alas. Kohta olinkin jo ihan viimeisillä metreillä.

Pysäköintipaikalla oli nyt rauhallista, ei muita autoja. Napsautin mittauslaitteet kiinni. Matkaa kertyi aika tasan kuusi kilometriä, aikaa kului melkein kaksi ja puoli tuntia, johon sisältyi vartin evästauko. Reitillä oli mukavasti porukkaa, tapasin kymmenkunta muuta retkeilijää.

Reitti on vaativa. Pari jyrkkää nousua ja laskua. Kovan käytön jäljiltä reitillä on paljon juuria ja kiviä näkyvissä. Vaellussauva (tai sauvat) on täällä oiva lisävaruste. Ryläys oli kuitenkin jokaisen hikipisaran ja vaivalloisen askeleenkin väärtti. Tykkäsin reitistä ja tykkäsin maisemista. Komeimmat ovat siellä kiviputouksen lähistöllä sekä näkötornissa. Kannattaa käydä tutustumassa.

Sijainti: N=6995057.113, E=641730.387 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63,057256, GEO:lon=29,803915

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Mäkrän kierto
Kasken kierros
Paimenen polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle