Paimenen polku Kolin kansallispuistossa

Päivämäärä: 9.6.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 577.
Reitin pituus: 2,5 km.
Kohokohdat: Lehtomaisemat monipuolisine kasveineen, Paskovaaran kallio ja maisema kohti Verkkovaaraa.
Parkkipaikka: Paimenenvaaran pysäköintialue, Kotaniementie 10, alle kymmenelle autolle. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Bussiyhteyksiä Ukko-Kolille, josta noin kolme kilometriä lähtöpaikkaan.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Mukavat ja hyväpohjaiset jalkineet jyrkkiin nousuihin ja laskuihin.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Koli-päivä, kesäkuun alku 2025. Aamulla olin kävellyt Kiehisen kierroksen ja nyt oli vuorossa toinen suunniteltu rengasreitti eli Paimenen polku. Kotaniementien varrella sijaitsevan pysäköintipaikan olin huomannut jo aamulla kohti Rantatietä ja Kiehisen kierrosta ajaessani ja palasin siihen uudestaan. Paikalla oli pari muutakin autoa.

Siirryin katsomaan ja kuvaamaan opastaulua.

Vanhassa opasteessa mainitaan luontokohteita esittelevät opastaulut, joitaa täällä ei tekstistä huolimatta nykyisin ole. Laajemmassa ja uudemmassa Kolin kartassa on merkitty myös kiertosuunta, myötäpäivään.

Lähtöpaikalla nuolet osoittavat kuitekin molempiin suuntiin. Starttasin suositellun suunnan mukaisesti myötäpäivään eli vasemman puoleista polkua.

Nousu alkaa välittömästi. Mutta se alkaakin ihanissa lehtoluonnon merkeissä.

Katsokaapa tätäkin koivunrunkoa. Ikää ja kokoa riittää!

Alkumatkan vakiokasveja olivat esimerkiksi metsäimarre ja kivikkoalvejuuri (jota luultavasti myös kuvassa pitkosten vieressä). Kirjasin ylös myös muita kasvilajeja: sudenmarja, oravanmarja, metsäkurjenpolvi, mesiangervo ja lehtokuusama - sekä muutamia muita, joita on tulossa kuvamateriaalissa myöhemmin.

Olin jo etukäteen lukenut, että nousu huipentuu portaisiin, jotka vievät Paimenvaaran päälle. Kun ne tulivat noin 700 metrin kohdalla vastaan, otin reilusti happea ja lähdin nousuun portaita laskien. Loppujen lopuksi niitä olikin vain seitsemänkymmentä, jos oikein laskin. Ei läheskään niin paha porrastreeni kuin olin pelännyt.

Tästä reitti jatkuukin ihastuttavaa ja melko tasaista polkua pitkin. Tämä lienee entinen kärrypolku, jossa se Kolin seudulla asunut paimenkin on aikoinaan kävellyt. Polku on leveä ja sitä on oikein mukava tassutella eteenpäin.

Tämä tasainen polkuosuus alkaa hieman ennen kilometrin täyttymistä. Sitä riittää reilut puoli kilometriä.

Puolentoista kilometrin kohdalla Paimenen polku kääntyy oikealle ja alamäkeen. Tässä kannattaa kuitenkin käväistä muutaman kymmenen metrin päässä olevalla Paimenenvaaran tulipaikalla tauolla.

Paimenenvaaran taukopaikalla on yksinkertainen tulipaikka. Vasemmassa reunassa näkyy puuvaja, lähistöllä on myös puusee. Muita palveluita ei ole, mutta eipä niitä tarvitakaan. Istahdin nuotiokehän ääreen kahvitauolle.

Kahvitauon jälkeen aloitin alamäkiosuuden. Reitti käy kosteassa painanteessa, jossa kuljetaan hetki myös pitkospuilla. Nämä taisivat olla reitin toiset lyhyet pitkokset, korkeintaan parikymmentä metriä pituutta.

Seuraavaksi tuli todella erilainen maisema - tätä reittiä ajatellen. Tällaista Kolille niin tyypillistä vaaramaisemaa tällä reitillä ei ole muualla. Paimenen polku käväisee tällä Paskovaaran kalliolla, josta voi ihailla Jerojärveä ja sen takana näkyvää Verkkovaaraa. Tässä oli myös paljon puolen metrin korkuisia kiviä, joita voisi oikein hyvin käyttää taukoistuimina. Hyvä vaihtoehto tulipaikalle, jos siellä on ruuhkaa.

Reitti jatkuu todella jyrkissä portaissa. Jääkausi on jättänyt tähän jälkensä, kivivyörymän jyrkkään rinteeseen.

Reitin varrella on joitakin (luultavasti hyvin vanhoja) käpymerkeillä varustettuja tolppia, muuten varsinaista opastusta ei ole. Risteyksissä on oranssit ympyrämerkit. On myönnettävä, että Paskovaaran kalliolla jouduin hetken miettimään polun linjausta, niillä tienoin oli jonkin verran ylimääräisiä polkuja - mutta itse Paimenen polun pääpolku oli selvästi eniten kuljettu.

Viimeiset metrit kuljetaan taas vähän rehevämmässä maisemassa, alvejuurien välissä.

Muutamia kasveja reitin varrelta, toivottavasti myös oikein tunnistettuna: lehto-orvokki, mustakonnanmarja, tunnistamaton ruusulaji (juhannusruusu?), suokeltto. Ruususta puheen ollen: se siis todellakin kasvoi melkein keskellä polkua alamäessä. Kasveja tunnistava sovellus PlantNet ehdotti japaninköynnösruusua tai juhannusruusua.

Parkkipaikalla totesin reitin pituudeksi kaksi ja puoli kilometriä, kuten oli ilmoitettukin. Aikaa käytin noin tunnin. Tapasin yhden retkeilijän reitin varrella.

Reitti on keskivaativa. Korkeuseroa riittää, muuten polku on aika mukavasti kuljettavissa. Lehtomaisemat ihastuttivat. Tästä oli hyvä jatkaa kolmannelle Kolin reitille.

Sijainti: N=6997677.414, E=641374.074 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=63,0809277, GEO:lon=29,7992352

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ryläyksen kierros
Mäkrän kierto
Kiehisen kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle