Raesärkät Nurmeksessa

Päivämäärä: 10.6.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 579.
Reitin pituus: 10 km (sisältää Raejärven kierron).
Kohokohdat: Harjut ja niiltä avautuvat maisemat. Kivat istuskelupaikat reitin varrella.
Parkkipaikka: Tilava pysäköintipaikka, jonne selkeät opasteet kantatieltä 75, matkaa Nurmeksesta noin 20 km. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Lähin bussipysäkki kantatiellä noin 7 kilometrin päässä.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa, jopa helpohko reitti.
Tulipaikka: Kaksi tulipaikkaa.

Pielisen kierros, vuorossa Nurmes. Ajelin kesäkuisena maanantaiaamuna kantatietä 75 ja etsin opastetta Raesärkille. Olin huomannut sen pari viikkoa aikaisemmin, kun ajelimme kaverin kanssa Kuopion ja Nurmeksen kautta Kuhmoon. Paikka löytyikin helposti, vaikka navigaattoriin ei voinut syöttää mitään osoitetta. G:llä alkavan hakukoneen kartta osaa tarvittaessa antaa reittiohjeitakin.

Tilava pysäköintipaikka oli tyhjä aamuyhdeksältä. Kuvasin opastaulun, josta saa tietoa Raesärkkien alueesta. Metsähallitus on rajannut aluetta luonnonhoitometsäksi jo 1957 - ja siitä tuli vähitellen suosittu virkistysalue. Vuosituhannen vaihteessa Raesärkät on valittu Natura 2000-verkostoon. Tällöin alue jaettiin virkistys- ja suojeluosiin.

Kartassa pysäköintipaikka on siis reitistön eteläpäässä, Ahven-Valkeisen lammen ja taukopaikan lähistöllä. Kartassa on vain janareitti etelästä pohjoiseen. Olin lukenut Tommi Sirviön kirjoittamasta Pohjois-Karjalan retkeilyoppaasta, että pohjoisosassa sijaitsevan Raejärven voisi kiertää. Päätin noudattaa Tommin ohjeita ja kiertää järven ympäri.

Matka alkakoon. Kaksisataa metriä ja saavuin Ahven-Valkeisen taukopaikalle. Täälläkin oli rauhaisaa, mutta yllätyksekseni paikalla oli auto ja autossa istui mies. Melkein koko kävelyni ajan mietin, miksen kysynyt hänen toimenkuvaansa - ehkäpä hän oli Raesärkät-opas. Huoltoajo taukopaikalle näytti olevan sallittu.

Taukopaikalla oli puuvaja, puusee ja nuotiokehä. Lammen rantaan vie esteetön lankkusilta.

Jatkoin matkaa. Reitti lähtee nousemaan harjulle. Vähän kuin kiihdytyskaistalle ajaisi.

Harjun laella kävely alkaa noin puolen kilometrin kohdalla. Kyltti muistuttaa, että ollaan suojelualueella ja täällä kuuluu käyttää vain polkuja ja valmiita uria.

Harjun laelta voi ihailla maisemia molempiin suuntiin. Alkumatkalla katse kiinnittyy ennen kaikkea oikealle puolelle eli harjun itäpuolelle, jossa joki kiemurtelee suomaiseman keskellä.

Reitin varrella on useampikin istuskelupenkki, jotka on nimetty. Ensimmäisen nimi on Aihki.

Reitti jatkuu harjun laella. Polku on todella leveää - kiviä on jonkun verran, mutta ne eivät kävelyä haittaa. Polkua ei ole mielestäni merkitty värimerkeillä, mutta eipä täällä ole eksymisen vaarakaan. Harjulta lähtee tosin paljon kapeampi polkuja, joihin varmasti kannattaa tutustua ajan salliessa.

Puolentoista kilometrin kohdalla ensimmäinen harju katkeaa ja reitti laskeutuu lähemmäs ympäröiviä lampia. Tässä on myös hieman rehevämpää maastoa, polun laidalla kasvaa jonkin verran koivujakin. Blogin pääkuva on otettu suurinpiirtein samoilta kohdilta, Valkeislammen rannan kohdalta.

Valkeislammen mukaan nimetty penkki houkutteli. Se oli myös muutaman metrin leveän polun ulkopuolelle, hieman rauhallisemmassa paikassa. Tähän istahdin ensimmäiselle kahvitauolle. Maisema tosin aukeaa enemmän Tammenalussuvanto-nimisen lammen suuntaan. Siellä uiskenteli joutsenpariskunta - ja soiseen rantaan taisi lentää kaksi valkovikloa. Ihastuttava taukopaikka.

Jatkoin kävelyä tauon jälkeen. Risteys. Nyt piti päättää, kiertäisinkö Raejärven myötä- vai vastapäivään. Päädyin kiertämään reitin vastapäivään. Arvelin, että saisin kuvata parinsadan metrin päässä olevan Tammenalussuvannon taukopaikan ilman muita ihmisiä, kun aamu oli rauhallinen.

Näin kävikin. Taukopaikka oli tyhjä. Kuvasin nuotiopaikan, joka sijaitsee Raejärven ja Tammenalussuvannon välisen puron varrella.

Raejärven itäpuolella kulkeva polku onkin sitten jo paljon kapeampi kuin tähän asti kuljettu polku. Aluksi kuljetaan melko kosteassa maastossa, pitkospuita pitkin.

Kohta ollaan vähän kauempana järven rannasta, metsän siimeksessä. Polku on hyväkulkuinen, mutta mitään reittimerkintää täällä ei ole. Risteäviä polkuja ei ole, joten eksymistä ei tarvitse jännittää.

On kuitenkin myönnettävä, että polku kulkee hetkittäin aika tiheässä taimikossa - ja kuusien oksia oli kyllä välillä työnnettävä pois edestä, jotta pääsi polkua pitkin kulkemaan. Tätä polkua tuskin pidetään virallisesti yllä.

Pian reitti yhdistyy metsätiehen ja sitten jo vähän isompaan hiekkatiehen. Raejärven pohjoispää on jo ohitettu. Mietin, missä vaiheessa käännyn takaisin kohti etelää ja tutkin karttaa kännykästä. Muistin myös lukeneeni Tommi Sirviön kirjasta, että täällä pohjoisimmassa kohdassa ylitetään Silmäpuro siltaa pitkin. Päätin katsella vasemmalle kääntyviä polkuja ja kokeilla, veisikö polku sillalle.

Täysosuma. Heti ensimmäinen polku vei sillalle. Jos et osu polulle, voi Silmäpuron kiertää Hackmanintietä (äsken kulkemani hiekkatie) pitkin. Lisämatkaa tulisi varmaan kilometrin verran.

Mutta sitten vinkki: toisin päin kiertäessä reitti olisi helpompi, sillä Silmäpuron länsipuolella olikin viitta kohti siltaa. Pientä seikkailuhenkeä tällä reitillä tarvitaan. Nyt olin itse kartalla ja loppumatka olisi helppoa. Ja vielä toinen vinkki: toki reitin voi kävellä edestakaisin tänne kyltille asti Raejärven länsipuolta pitkin. Näin reitti oli merkitty myös lähtöpaikan karttaan.

Hetken päästä tuli vastaan myös tämä kyltti, jossa on muutama ohje retkeilijöille ja maastopyöräilijöille.

Reilut viisi kilometriä kävelyä takana. Tauolle oli tarvetta. Missä olisi sopiva istumapaikka? Sopivia kiviä täällä ei ollut, tuskin kiviä ylipäätään missään. Kun näin kuvassa näkyvän puunrungon, päätin istahtaa sen päälle. Kuvassa näkyy myös jonkinlainen reittimerkintä puussa - näin tässä sellaisia ensimmäistä kertaa.

Tauon jälkeen jatkoin taas matkaa. Kangasmaastossa on mukavaa ja leppoisaa tallustella.

Ja kylläpä oli suora reitti. Polku näytti jatkuvan kilometrin samaan suuntaan.

Hyödynsin rannalle kääntyvää polkua ja kävin kuvaamassa Pienen Raejärven maisemaa.

Raejärvien välissä kulkee puro, joka ylitetään siltaa pitkin. Seuraava osuus kuljetaan lähellä Raejärven länsirantaa. Pitkososuuksiakin on tallella. Kolmen hengen porukka käveli vastaan. "Mistäs sinä olet tulossa, kun kävelet sieltä suunnasta?", minulta kysyttiin. Kerroin kiertäneeni järven vastapäivään ja sain kommentin: "Yleensä me kierretään se myötäpäivään." Point taken! Jäi kuva, että kyseessä saattoi olla reittiä usein kävellyt opas ja kaksi turistia.

Kohta ollaankin jo Raejärven eteläisimmässä kohdassa. Polku nousee harjulle ja ympyräkierros on täynnä.

Istahdin vielä kerran hetkeksi Valkeislammi-penkille juomatauolle, sitten reippailin takaisin pysäköintipaikalle. Vastaantulijoita taisi olla jo kymmenkunta, joten puoleen päivään mennessä tänne alkoi tulla enemmän retkeilijöitä. Joillakin oli onkivehkeitäkin mukana.

Pysäköintialueella oli aika tarkistaa Raesärkkien reitin pituus. Mittari näytti 10,00 kilometriä - ei yhtään yli eikä yhtään alle. Aikaa kului kaksi tuntia ja kolme varttia. Tapasin reitillä tusinan verran muitakin ulkoilijoita ja retkeilijöitä.

Reitti on helpohko, mutta harjuille nousut ja kapeahkot polut tekevät siitä kuitenkin keskivaativan. Ympyräreitti vaatii hieman kartanlukua, mutta onnistuu kyllä - varsinkin myötäpäivään kiertäessä. Polku tarjoaa paitsi harjuja, myös järviä, jokia ja suolampia, oikein mukavan näköistä maisemaa!

Sijainti: N=7038837.651, E=589131.324 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63,4668052, GEO:lon=28,7887411

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Porttilouhi
Kohtavaaran luontopolku
Koppalon luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle