Mäntypolku Patvinsuon kansallispuistossa Lieksassa

Päivämäärä: 12.6.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 585.
Reitin pituus: 5,5 km.
Kohokohdat: Kaunisniemenkangas hiilimiiluineen, Kuikkaniemi ja siellä sijaitseva kalasauna sekä kauniit hiekkarannat.
Parkkipaikka: Suomun retkeilykeskuksen tilavat pysäköintipaikat, Suomuntie 54. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Reitti kulkee suurimmaksi osaksi mäntykankailla, joten lenkkareilla pärjännee.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Reitin varrella ei ole tulipaikkoja, mutta Suomun telttailualueella on.

Lieksassa vietetty retkipäivä oli kulkenut Ritojärveltä kohti Patvinsuon kansallispuistoa. Olin käynyt kansallispuistossa jo kaksi kertaa aiemmin. Virallisista ympyräreiteistä olin jo kävellyt Lakkapolun. Tänään tarkoitukseni oli joko lähteä kiertämään pitkä Suomunkierto (16 km) tai lyhyempi Mäntypolku (5 km) - valinta riippuisi säästä ja omasta vireystilastani. Ja ehkä myös hieman ajankäytöstä, sillä iltapäivä oli jo pitkällä ja Suomunkiertoon tarvitsisin vähintään viisi tuntia aikaa.

Sää taisi päättää asian puolestani. Kolmen maissa alkoi sadekuuro. Olin ajelemassa Suomun retkeilykeskuksen luokse ja pysähdyin (Lakkapolun lähtöpaikalle) tutkimaan sadetutkaa. Pari seuraavaa tuntia vaikuttaisi melko sateettomalta, mutta illalla saattaisi olla ravakkaa sadetta tiedossa. Lyhyempi reitti saisi tänään riittää.

Suomun pysäköintipaikan tuntumassa on Patvinsuon opastaulu. Tärkein aihe tässä taitaa olla Suomun luontotupa, jossa ei valitettavasti juuri nyt ollut mitään toimintaa. Pihapiiri on vanha metsänvartijatila 1860-luvulta, päärakennus on vuodelta 1953. Metsänvartijan tehtävänä on ollut pitää huolta siitä, ettei metsää haaskattu. Varhaisemmastakin asutuksesta täällä on merkkejä, niemistä ja rannoilta on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja.

Olin lukenut luontoon.fi-sivustolta, että reitin lähtöpaikka olisi Suomun pihapiirin leirintäalueen puoleiselta laidalta. Kävelin kohti Suomunjärven rantaa ja näin kangasmetsässä teltan. Reitin lähtöpaikka oli sen perusteella helppo löytää. Huomasin muuten vasta tätä kirjoittaessani, että Suomunkierto olisikin ollut tänään suljettu. Kuvaa ottaessani en tainnut varoitustekstiä lukaistakaan! Suositus: älä tee niinkuin minä teen - lue aina kaikki varoitukset ja kiellot huolella. Onneksi en ollut lähdössä Suomunkierrolle enää.

Tervetulokyltistä on helpointa nähdä reitin kartta. Se kulkee tässä alkumatkan samaa reittiä kuin Suomunkierto, mutta eroaa sitten Kuikkaniemeen ja Kaunisniemenkankaalle. Reitin pituudeksi ilmoitetaan 4,8 km. Se kuljetaan vastapäivään - kertoopa luontoon.fi-sivu asiasta mitä tahansa.

Mäntypolku on merkitty sinisillä maalimerkeillä. Alkumatkalla puissa on siis myös Suomunkierron keltaisia merkkejä.

Reitin varrella oli kymmenkunta luontoon ja seudun historiaan liittyvä luontotaulu. Osa niistä oli selvästi vanhempaa vuosikertaa, kuten tämä ensimmäinen, jonka aiheena oli vanha ja nuori männikkö.

Vajaa kilometri takana. Reitti ylittää Sihvonlammilta Suomunjärveen laskevan ojan. Tässä on uudempi taulu, jonka aiheena on majava.

Ojan ylittävän sillan jälkeen Mäntypolku eroaa Suomunkierrosta. Vilkku päälle ja käännös oikealle.

Reitti vie Suomunjärven rantaan. Eiköpä olekin ihastuttava ranta! Tässä olisi hellepäivänä aivan huippupaikka pienelle rantahetkelle ja uinnille. Tänään sää ei sitä suosinut. Kuvastakin voi nähdä, että pientä sadetta pukkasi.

Reitti jatkuu kohti Kuikkaniemen päätä. Tämä oli ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani tällä reitillä.

Kalasauna näkyvissä. Ajattelin pitäväni tauon täällä hienolla paikalla niemen päässä, mutta rakennuksen luona ei ollutkaan pöytiä ja penkkejä. Itse kalasauna on 1800-luvun lopussa rakennettu. Paikalliset asukkaat ovat kalastaneet saunan luona - nuotanveto on muistuttanut jonkinlaista kyläjuhlaa. Itä-Suomessa tuttua rantakalaa on syöty isoin joukoin. Yleisin saaliskala lienee ollut muikku.

Palailin parikymmentä metriä Kuikkaniemen päästä ja istahdin kelolle, jonka olin tullessa bongannut. Ihan mainio istuskelupaikka kauniin maiseman äärellä.

Reitti tekee siis pienen piston Kuikkaniemen päähän ja jatkaa sen jälkeen rannan suuntaisesti suoraan kohti länttä. Tässä kuljetaan pienen ja söpön rantasuon läpi. Oikealla puolella Suomunjärvi, vasemmalla pieni nimetön suolampi.

Mäntypolku risteää Suomunkierron kanssa. Takana noin kaksi ja puoli kilometriä kävelyä.

Seuraavan taulun aiheena ovat männyt. Tässä luetellaan erilaisia männyn tyyppejä ja niiden nimityksiä. Otsikossa mainittu niko on Pohjois-Karjalassa käytetty nimitys kuolleesta männystä, jolla on vielä kaarna paikallaan. Sama puu on Lapissa suosto. Monenlaisia keloja ja keloutumassa olevia puita tässä olikin polun lähellä.

Metsäpalojen jäljet olivat nekin saaneet oman luontotaulunsa.

Kolmen ja puolen kilometrin kohdalla ollaan reitin läntisimmässä kohdassa. Polku kääntyy takaisin kohti itää. Nyt ohitetaan vanha hiilimiilu, jonka toimintaa on selvitetty sen vieressä olevassa taulussa. Miiluja on poltettu 1940-luvulla, jolloin toisen maailmansodan aikaan turvattiin polttoaineen saantia ja tehtiin kotimaista puuhiiltä häkäpönttöihin.

Aloin jo ihmetellä, eikö reitin varrella olisi yhtään istumapaikkaa. Pari penkkiä löytyi melko läheltä pientä lampea noin neljän kilometrin kohdalla.

Mutta on pakko sanoa: kivempi taukopaikka voisi olla tässä isomman Sihvonlammin rannalla. Polku kulkee hetkittäin ihan rannan tuntumassa - ja maisema on oikein söpö kelopuineen ja linnunpönttöineen.

Reitti alkaa nyt kääntyä kohti etelää ja Suomun pihapiiriä. Mielenkiintoinen taulu kertoo tässä savupiippukelosta - se käsite ei ollut minulle tuttu. Muutaman metrin korkeudelta katkenneessa kelossa saattaa olla syvä kuoppa, joka sopii hyvin viirupöllön pesäksi.

Tästä reitti kääntyy kohti etelää ja Suomun pihapiiriä. Viimeinen puoli kilometriä kävellään aivan erilaisessa maastossa: reitin varrella on vanhoja haapoja ja koivuja. Loppumatkalla ollaan melkeinpä saniaislehdossa. Kaiken kangasmetsän jälkeen tämä oli täysin toinen maailma.

Reitti loppui pysäköintipaikan kulmalle. Olin muutaman metrin päässä autostani. Totesin matkan pituudeksi lähes 5,5 kilometriä, siihen käytin puolitoista tuntia. Tapasin reitillä kolme muuta kävelijää - he tulivat vastaan Sihvonlammin tuntumassa.

Reitti on helpohko. Ehkä niukasti keskivaativan puolella, sillä reitin lopussa noustaan sentään parikymmentä metriä korkealle mäelle, muuten korkeuserot ovat hyvin vähäisiä.

Nautin kävelystäni kovasti. Olisipa ollut lämmin kesäpäivä, silloin reitin hienot hiekkarannat olisivat tulleet tarpeeseen ja päässeet oikeuksiinsa!

Sijainti: N=7005605.127, E=688058.068(ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63,1305916, GEO:lon=30,7309555

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Lakkapolku, Patvinsuo
Ritojärven kierto
Olkkosen kierros Patvinsuolla

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle