Suodenniemen retkeilyreitti Sastamalassa

Päivämäärä: 11.8.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 509
Reitin pituus: Kävelemäni reitti 6 km (Kaituri-Huutijärvi-Onkijärvi-Pirulanvuori-Kaituri). Reitistöä noin 10 km.
Kohokohdat: Järvien rannoilla kulkeva polku sekä hieno Pirulanvuoren näkötorni maisemineen
Parkkipaikka: Kaiturin pysäköintipaikka osoitteessa Laviantie 463. Tilaa noin 5-6 autolle. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Joitakin liikenneyhteyksiä Lavialle tai Suodenniemelle, kävelymatkaa min 5 km.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Paljon kosteita kohtia. Valitsisin kumisaappaat tai vedenpitävät retkeilyjalkineet.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka kävelemälläni reitillä

Sastamalan retken toinen päivä valkeni tosi kauniina ja kuulaana. Ajelin heti aamuseitsemän jälkeen kohti Suodenniemeä. Olin jo pitkään halunnut tutustua Suodenniemen reitteihin, joista olin lukenut muutaman eri tekstin netissä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä - yksi Retkipaikan blogi käyttää nimeä "Seitsemän järven reitti" ja Sastamalan nettisivuilla puhutaan Kaiturin retkeilyalueesta. Samasta asiasta lienee kyse.

Minä olin päättänyt aloittaa kävelyn nimenomaan Kaituri-nimisen järven rannalta, jota voisi ehkä sanoa reittien keskipisteeksi. Pysäköintipaikan luona on opastaulu, josta löytyy reittikartta.

Päätin kävellä Laviantien pohjoispuolella olevat reitit - eteläpuolen jana saisi jäädä seuraavaan kertaan. Ensin kävelisin reitin koillisimpaan pisteeseen, Onkijärvelle, ja sen jälkeen luoteiskulman Pirulanvuorelle, jossa odottaisi näkötorni.

Reppu selkään ja matkaan. Pysäköintipaikalta on vain muutama metri Kaituri-järven itäreunaan. Retkeilyreitti-kyltti opastaa juuri siihen suuntaan, jonne aioinkin. Reittimerkinnät ovat täällä keltaisia neliöitä, jotka on sidottu narulla puihin. Sastamalan nettisivu kertoo, että reitille on tehty uusia merkintöjä ja rakenteita vuonna 2020.

Kaituria lähdetään siis kiertämään vastapäivään. Itärannan puro ylitetään siltaa pitkin. Keltaisia merkintöjä on reilusti, eksymisen vaaraa täällä ei ole.

Aamu Kaiturin rannalla oli rauhaisa ja seesteinen. Vesihöyry nousi järvestä melko viileän yön jäljiltä - auton lämpömittari oli näyttänyt yhtätoista astetta. Kaiturin rannalla on useampikin laituri, todennäköisesti kalastamista varten. Yritin hakea netistä hieman tietoa kalastusmahdollisuuksista. Vaikuttaa siltä, että seudun järvet - ja erityisesti Kaituri on mainittu hyvänä kalapaikkana.

Kaiturin luoteisnurkassa on Suodenniemen reitin pohjoisen osan paras taukopaikka. Tarjolla on pieni kota. Kodan vieressä on myös yksinkertainen tulipaikka ja penkit sekä puuvaja. Myös puusee on lähistöllä.

Reitin opasteissa on "kerroksellisuutta" - paikoin täällä on uusia opasteita, mutta siellä täällä oli myös vanhempia ja kuluneita kylttejä. Kodan luona oli uudehko nuoli kohti Onkijärveä.

Tässä välissä oli kuitenkin Huutijärvi, jonka pohjoisrannan tuntumassa käveltiin pitkoksilla.

Täällä oli todella kosteaa ja lammikoita olisi ollut vaikea kiertää. Mietin, johtuiko kosteus edellisen päivän kovista sateista - vai mahtaako täällä usein olla näin märkää. Lenkkareilla täällä ei olisi pärjännyt.

Huutijärven rannalla oli sitten risteys, jossa kurvasin oikealle, kohti pohjoista. Kävelisin Onkijärvelle ja jos siellä olisi taukopaikka, saattaisin pitää aamukahvitauon. Reitti kulkee laakean kallion yli, korkeuseroja tällä välilllä ei juurikaan ole.

Suorallakin osuudella keltaisia neliöitä oli riittävästi, tässäkin kolme palikkaa helposti näkyvissä.

Kartassa Onkijärveä ympäröi Onkineva. Odottelin suomaisemaa. Veikkaanpa, että suo on ilmeisesti joskus ojitettu, joten kuljin kuitenkin rehevässä korpimaisemassa. Avosuota täällä ei ollut. Kosteaa oli, tässä kohdassa polulla oli melkein parikymmentä senttiä vettä.

Onkijärven länsireunassa keltaiset merkinnät loppuivat. Polku toi järven rantaan, mutta mitään rakenteita täällä ei ollut. Ei laitureita sen enempää kuin penkkejä tai pöytiäkään. Otin muutaman valokuvan ja päätin sittenkin jatkaa matkaa, akuuttia kahvitauon tarvetta kun ei vielä ollut.

Samaa reittiä takaisin Huutijärvelle. Seuraavaksi kurvasin polulle, joka veisi Pirulanvuorelle. Täällä ylitettiin pari puroa tai ojaa. Sillat olivat hieman hankalia, tämä vinossa ja sateen jäljiltä suorastaan vaarallisen liukas. Kieli keskellä suuta ja hyvin lyhyin askelin yli.

Toinenkin erikoinen rakennelma oli, nimittäin tämä rautatietä muistuttava pölkkypolku. Sekin oli hieman liukas.

Nyt reitti ylittää Laviantien ja alkaa nousta Pirulanvuorelle. Nousu on kuitenkin loivahko. Hieman vanhemmat opasteet kertoivat, että Pirulanvuorelle oli vielä 0,2 km.

Reitti kulkee kalliolla rannan suuntaisesti. Alhaalla siintävä Palojärvi on miltei neljäkymmentä metriä alempana kuin alkumatkan järvet Kaituri ja Huutijärvi. Näkötorni pitäisi olla lähellä, miksei se jo näy?

Yhtäkkiä se onkin näkyvissä, hieman korkeammalla rinteessä ja kauempana rannasta. Pirulanvuoren näkötorni on 15 metriä korkea ja se on rakennettu vuonna 2012. Parinsadan metrin päässä on myös tornin parkkipaikka - sieltä voisi olla toinen hyvä starttipaikka näille samoille kävelyreiteille.

Aamun porrastreeni hoidettu. Maisemaa voi ihailla joka suuntaan, mutta hienoimmat maisemat ovat etelään ja länteen, kolmen järven suuntaan. Lähin järvi on Palojärvi.

Lännen ja luoteen suunnassa näkyvät Miekkajärvi ja Lavijärvi. Sain ihailla maisemia kaikessa rauhassa, aamu oli yhä hiljainen.

Tornin juuressa oli mahdollisuus istahtaa penkille. Siinä oli kuitenkin hieman varjoisaa ja viileää, päätin yhä jatkaa matkaa ja pitää kahvitaukoani jossain, jossa aurinko lämmittäisi. Palojärven rantakalliotkin olivat varjoisia. Jatkoin matkaa ja ylitin asfalttitien, pölkkyradan sekä hankalan sillan. Kävelin vielä Huutijärven etelärantaa pitkin ja odottelin kivaa taukopaikkaa.

Lopulta päädyin samaan paikkaan, jossa olin jo käynyt. Kaiturin rannan tienoilla olevan kodan viereen penkille, johon vähän paisteli myös aamun aurinko. Tässä oli mukava paikka nauttia aamusta ja eväistä. Kahvi ja leivät maistuivat.

Vielä muutama sata metriä ja paluu parkkipaikalle. Päätin kävelyni tähän, vaikka hetkittäin mietin, pitäisikö minun jatkaa reittiä etelään kohti mielenkiintoisia (kartasta bongattuja) paikkoja, Mutimatkaa, Koirahaukkua ja Vuositaipaletta. Ensi kerralla sitten.

Tämän kävelyn pituudeksi mittasin noin kuusi kilometriä. Käytin siihen kaksi tuntia. Muita kävelijöitä - tai edes kalastajia - en tavannut.

Tämä osuus Suodenniemen retkeilyreiteistä on vaativuuden suhteen hyvin keskiverto. Korkeuseroja on jonkin verran (parisenkymmentä metriä + nousu torniin 15 m), jyrkkiä nousuja tai laskuja ei tässä ollut. Myöskään kivikoita tai hankalia puun juuria ei ollut liikaa. Muutamaa liukasta kohtaa lukuunottamatta täällä oli oikein hyvä käppäillä!

Sijainti: N=6833956.017, E=270740.249 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=61.5707080, GEO:lon=22.6813383

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Lahdenperän luontopolku
Ritajärven luonnonsuojelualue

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle