Lahdenperän luontopolku Sastamalassa

Päivämäärä: 1.9.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 259
Reitin pituus: 4,7 km
Kohokohdat: Kiva kävelyreitti, jossa hauskoja yksityiskohtia. Maununmäen maisemat.
Parkkipaikka: Lemmetynperäntien laidassa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät. Loppupuolella reitti katosi hakkuuaukealla.
Varusteet/jalkineet: Reitti oli paikoin heinikkoinen ja kostea. Suosittelen vedenpitävää – ainakin sateen jälkeen. 
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Päiväni oli alkanut Puurijärven ja Isosuon kansallispuistossa ja Joutsijärvellä, molemmat Satakunnassa. Olin jatkamassa kohti Nokiaa ja mietin, kävelisinkö vielä yhden luontopolun matkalla. Väliin osui Sastamala, jossa tiesin olevan ison määrän erilaisia kävelyreittejä. Valitsin kohteeksi mukavalta kuulostavan Lahdenperän luontopolun, joka sijaitsee entisessä Suodenniemen kunnassa, Lahdenperän kylällä. Polku on kyläyhdistyksen talkoilla ylläpitämä – sen tyyppiset luontopolut ovat usein mukavan kotikutoisia ja hauskojakin.

Ajelin Lemmetynperäntietä pitkin. Sastamalan nettisivuilla kerrotaan vain ”syötä määränpääksi Lemmetynperäntie” ja luontopolun viitta näkyisi tien oikealla puolella. Ja kyllä, reitin lähtöpaikka oli helppo löytää – tien laidassa on tosiaankin kyltti. 

Parkkeerasin auton tähän luontopolun lähtöpisteen eteen. Tien laidassa on varmasti tilaa useammallekin autolle. Katselin luontopolun karttaa, joka on myös reitin lähtöpisteessä. Karttaan luontopolkua ei ole merkitty erikseen, mutta polkujen reittiviivoja seuraamalla voi ymmärtää reitin käyvän Maununvuorella ja Pajukorvessa – ja palaavan läntistä reittiä takaisin. Reitti kierretään siis myötäpäivään.

Luontopolun alkumatka on oikeastaan puolen kilometrin ajan loivaa nousua kuusimetsässä. Polku on hyvin näkyvissä ja se on merkitty keltaisin maalimerkinnöin.

Puolen kilometrin kohdalla ollaan noin 30 metriä korkeammalla kuin lähtöpaikalla. Korkeimmalla kohdalla kävellään yllättävän pitkän ja erikoisen kalliolohkeaman läpi. Kyltti kertoo ”ahtaan kallion tiestä” ja perässä on luku 1910. Viitannee vuosilukuun. Yritän selvittää historiaa kyläyhdistykseltä ja lisään tietoa, jahka sitä on saatavilla.

Ahtaan kallion tieltä laskeudutaan korpimaiseen laaksoon. Polulla ei ollut liikaa esteitä, tässä sattui olemaan yksi kaatunut puu, jonka ylitin helposti.


Laaksossa oli tämä ”installaatio”. Kylttien tekstit: ”Rajaportti” ja ”Veräjän saranarauta 1910”.

Laakson jälkeen lähdetään nousemaan kohti Maununmäkeä. Maalimerkintöjä oli tiuhassa. Myrsky oli ilmeisesti kaatanut melkoisesti puita täällä kallion laella. 

Reitti kulki juuri yhden myrskyssä kaatuneen männyn (jossa oli keltainen reittimerkintä) takaa. Alta paljastuneeseen kallioon oli maalattu uusi reittimerkki (kuva blogin pääkuvana). Hetken päästä saavuin Maununmäen huipulle, jonne oli tehty hauska taukopaikka. Maisemat olivat laajat ja täältä näki todellakin Suodenniemen kirkontornin , kuten nettisivuilla kerrottiinkin. Kuva on otettu lännen suuntaan, kirkontorni näkyi etelässä – ilmeisesti noin viiden kilometrin päässä.

Reitti laskeutuu Maununmäeltä alas ja hiekkatien laitaan. Samassa kohdassa on myös melko uudenkarhean oloinen laavu. 

Risteyksessä on reittikartta sekä kyltti, jota tavasin pariin kertaan. Rakokivi? Ei vaan Pakkokivi. Sitä täytyy lähteä tutkimaan. 

Tästä alkaa noin puolentoista kilometrin lisälenkki. Päätin kiertää senkin myötäpäivään. Alkumatka kulkee melko heinikkoista tienpohjaa pitkin.

Pienen kallio-osuuden jälkeen saavutaan sitten Pakkokivelle. Paikalla on myös postilaatikko, josta löytyi vieraskirjana toimiva vihko. Kirjoitin nimeni vihkoon. Edellinen merkintä oli parin päivän takaa.

Luontopolkumies esittelee Pakkokiveä. Kivi lienee toiminut useammassakin tilanteessa rajapyykkinä – kylien tai pitäjien välillä. Sain myös blogin julkaisun jälkeen hieman lisätietoa kivestä (Visit Sastamala lähetti linkin.) 

Lisälenkki kulki melko tasaisissa maisemissa eikä reitillä enää Maununmäen jälkeen ole muitakaan korkeita mäkiä. Kun lenkki on kierretty, jatkuu reitti jonkin matkaa tasaista hiekkatietä pitkin. 

Alkoi vesisade. Aika kova sellainen. En ollut varautunut, minulla ei ollut edes takkia mukana. Reitti kääntyi hiekkatieltä metsäpolulle ja kas – tässä oli jonkin sortin laavu, jonka katon alle pääsin suojaan. Luontopolku ei ihan käy rakennuksen pihassa, mutta uskaltauduin sateensuojaan sen ovelle hetkeksi. 

Sade taukosi ja jatkoin matkaa. Polku nousi laavun takana näkyvälle kalliolle. Tässä oli hauskat luonnon muovaamat portaat. 

Matka jatkui jonkinlaista metsätietä pitkin hetken, sitten saavuin hakkuuaukealle. Polun merkintä oli alkumatkalla ihan kohtalainen, tosin paikoin reitti katosi vähän horsmiin ja heinikkoon. Sateen jäljiltä luonto oli todella kosteaa ja kastelin housuni aika lailla läpimäriksi. 

Lopulta luovuin polun etsimisestä ja siirryin pellon laitaan. Matkaa oli jäljellä enää muutama sata metriä. Pahoittelen pellon omistajalle, että kävelin hetken matkaa tässä pellon laidassa. 

Polkuosuus päättyi Lemmetynperäntien laitaan, vain noin sadan metrin päähän lähtöpisteestä. Kävelin takaisin autolle hiekkatietä pitkin. Matkaa kertyi noin 4,7 kilometriä ja aikaa käytin puolitoista tuntia. Ihmettelen, miten Sastamalan nettisivujen mukaan luontopolku on kokonaisuudessaan noin 6 kilometrin mittainen. Jäikö minulta jokin osuus kävelemättä? Muita retkeilijöitä ei luontopolulla näkynyt.

Lahdenperän luontopolku oli mukava kokemus kaikkine itse tehtyine kyltteineen – tosin olisi mukava saada edes jostain lisätietoa näistä matkan varrella koetuista kohteista. Reitti ei ollut liian vaativa, nousut ovat suhteellisen loivia, korkeuseroa oli noin 45 metriä. Mukavan mittainen reitti ja pari kivaa taukopaikkaa, se sopii Luontopolkumiehelle – ja varmasti monille muillekin!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ritajärven luonnonsuojelualue
Ristivuoren luontopolku