Kannaksen kierros Heinolassa

Päivämäärä: 30.7.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 503
Reitin pituus: 10,5 km (joka sisältää käynnin Ketturiutan taukopaikalla). Kannaksen kierros noin 8 km.
Kohokohdat: Hienot metsämaitikkaa täynnä olevat kangasmetsät sekä harjut ja rannat
Parkkipaikka: Sonnasen järven parkkipaikka, Sonnasentie 954. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Yli 10 km lähimpiin liikenneyhteyksiin
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Suurimmaksi osaksi harju- ja kangasmaastoa, kuiva polku. Ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Sain palautetta. Oli kulkenut Paistjärven retkeilyalueella Ketturiutan ja Kannaksen maisemissa vuonna 2018 (blogiteksti tässä) ja sen jälkeen seudulle oli tullut uusia opasteita ja hieman jopa uutta reitistöä. Lupasin päivittää blogia. Päätin käväistä samoissa maisemissa seuraavan kerran, kun olisin ajelemassa Heinolan ohi. Ehkäpä kirjoittaisin uusista reiteistä kokonaan kokonaan uuden jutunkin - ja näin päätin tehdä.

Tilaisuus tuli melko nopeasti ja ajelin tuttuun paikkaan Sonnanen-järven parkkipaikalle, jossa vielä vuonna 2018 ei juurikaan ollut tietoa Paistjärven alueen reiteistä. Nyt tilanne oli toinen. Parkkipaikalla on Salpausselkä Geoparkin opastaulu sekä Paistjärven alueen kartta.

Kartta on ilmeisesti tulostettu netistä, sillä taukopaikkojen numeroinnit vaikuttavat sellaisilta, joita voisi netissä klikata. Joka tapauksessa tästä on jo hyötyä kävelyreittejä suunnitellessa. Tänään ottaisin tavoitteeksi kävellä kaikki punaisella merkityt reitit. Pieni ukkosen vaara oli olemassa. Katsoin kuitenkin, että seuraavat kaksi tuntia olisi varmasti poutaa ja se saattaisi riittää, jos pitäisin melko reipasta vauhtia.

Kannaksen kierroksen kävelysuunta on vastapäivään, reitti lähtee liikkeelle pysäköintipaikan länsinurkasta.

Heti parinsadan metrin kävelyn jälkeen tulee vastaan palovaurioista kärsinyt metsä. Liekö täällä joskus kulotettu? Samanlaista maisemaa muistelen nähneeni edelliselläkin kerralla, Kuijärven kannaksen päällä.

Kannaksen kierrokselle on selvästi luotu uusia polkulinjauksia. Joissain kohdissa polkuja on kävelty vielä verrattain vähän, mutta ne ovat kyllä selkeästi näkyvissä. Keltaisia reittimerkintöjä on mukavasti ja Kannaksen kierroksella pysyminen on helppoa.

Noin kilometrin kohdalla ollaan myrskytuhoalueella. Yritin löytää netistä tietoa, koska myrsky olisi täällä raivonnut, mutta en löytänyt ihan varmaa tietoa. (Myöhemmin sain tiedon, että myrsky on kaatanut puita elokuussa 2023). Harjun laella kulkenut polku on siirretty hieman alemmas rinteeseen.

Harjulta laskeudutaan Harjulammen länsirannalle. Ihan pelkkää kangasmetsää ja männikköä ei tämä reitti ole. Muutamassa kohdassa ohitetaan hieman kosteampia painanteita, niinpä täälläkin kasvaa lehtimetsää, lähinnä koivua.

Hetkeä myöhemmin noustaan kuitenkin takaisin harjumaisemiin. Ajattelin mielessäni, että tällä reitillä voisi kävelijälle antaa tehtävän: laske kuinka monta mäntyä näet reitin varrella. Niitä on totisesti tuhansia ja taas tuhansia.

Noin kahden kilometrin kohdalla on vuorossa pieni suo-osuus. Ollaan aika lähellä Kuijärven rantaa, taitaapa jokin mökkikin vilahtaa puiden takaa. Muita rakennuksia reitillä ei juuri näy - Paistjärven alueen rantojen kerrotaan olevan melko rakentamattomia.

Harjulammen taukopaikalle on mahdollista oikaista. Jatkoin luonnollisesti Kannaksen kierrosta, joka jatkaa tästä aivan Kuijärven rannan tuntumassa.

Harju on yllättävän jyrkkä. Tiedän kävelleeni edellisellä kerralla harjun päällä - ja ilmeisesti tulisin tänäänkin vielä kävelemään. Nyt jatkoin rantaa pitkin etelää kohti.

Taas nousu harjulle. Vasemmalla puolella näkyy Kalaton-niminen lampi. Se vaikutti viehättävältä, mutta reitti ei käy sen rannassa. Mietin, että ehkäpä luonnonsuojelualueella halutaan turvata vaikkapa lintujen pesimärauha. Kalaton-lammen eteläkärjessä on reitin eteläisin piste, täällä tehdään täyskäännös kohti pohjoista. (Blogin pääkuvassa ollaan juuri eteläisimmässä pisteessä)

Paluumatkalla noustaan siis tälle Kuijärven kannakselle, jota olin jo aiemmin kävellyt. Jyrkkä harju laskeutuu vasemmalla Kuijärveen ja oikealla Saarijärveen. Täällä oli kulotus- tai paloalue, joka edellisellä kerralla oli näyttänyt ehkä dramaattisemmalta kuin nyt.

Viiden ja puolen kilometrin kävely takana. Saavuin tutulle Harjulammen taukopaikalle ja istahdin kunnon evästauolle. Olin pitänyt aika hyvää vauhtia. Sadetutka varmisti myös sen, ettei minulla pitäisi olla mitään hätää - ukkosrintama tuntuisi menevän itäpuolelta ohi.

Jatkoin matkaa. Tuttu leveähkö reitti kulkee tässä Saarijärven lähellä.

Olin viimeksi kiinnittänyt huomiota siihen, miten keltaisena kenttäkerros täällä kukkii. Metsämaitikkaa täällä todellakin kasvaa paljon. Edellinen käyntini oli heinäkuun alussa, nyt melkein kuukautta myöhemmin se komein kukinta saattoi olla jo ohi. Silti: en muista paikkaa, jossa tätä keltaista väriä näkyisi näin paljon kuin täällä.

Kävelin leveää metsäpolkua ajatuksissani. Yhtäkkiä huomasin, että keltaiset reittimerkinnät olivat kadonneet. Tutkin reittikarttaa, jonka olin kuvannut lähtöpaikalla. Vaikuttaisi siltä, että reitti tekisi poikkeaman Risuniemeen lähellä tulipaikkaa. Palasin jokusen metrin ja kurvasin sinne vievälle reitille, jossa ei kuitenkaan näkynyt keltaisia merkkejä. Hetken päästä bongasin ilmeisen syyn - tälle polulle oli kaatunut melkoinen määrä puutavaraa.

Palasin takaisin leveämmälle metsäpolulle ja jatkoin sitä pitkin. Epäilen, että reittimerkintöjä tänne ei ole keretty vaihtaa. Niitä ei näkynyt seuraavaan puoleen kilometriin. (Tähän asiaan sain myöhemmin vahvistuksen Metsähallitukselta. Lisää opasteita on tulossa lähiaikoina.)

Hieman ennen tätä risteystä keltaiset merkit olivat taas näkyvissä. Kannaksen kierros kääntyy tästä vasemmalle, matkaa pysäköintipaikalle on noin kilometri. Halusin kuitenkin käydä pistoreitin Ketturiutan taukopaikalla, jolla olin edelliselläkin kerralla käynyt. Jatkoin siis suoraan.

Reitti kulkee jonkin matkaa tietä pitkin ja kurvaa sitten metsään. Edellisellä kerralla retkeilijää ohjasivat keltapäiset tolpat (joita täällä kyllä näki yhä), nyt täälläkin merkinnät ovat keltaisia vinoneliöitä.

Loppumatkalla ylitetään pieni suoalue. Nämä olivat tämän reitin ainoat pitkospuut.

Ketturiutan alueella on tulipaikkoja ja erillinen keittokatos.

Kaunis hiekkaranta kutsuisi uimaan. Pitipä taas unohtaa pyyhe ja uimahousut autoon! Toisaalta: idässä kuului jyrähtelyä. Teki kuitenkin mieli rynnätä viimeiselle parin kilometrin taipaleelle kohti pysäköintipaikkaa. Kävelykilometrejä oli takana jo kahdeksan.

Palasin metsäpolkua ja tietä pitkin risteykseen, josta pääsin sitten polulle kohti Sonnasen parkkipaikkaa. Mutta mitäs ihmettä: tänne olikin tullut jännittävä uutuus, Lohkarelenkki.

Mielenkiintoinen parinsadan metrin lisälenkki kulkee melkoisten siirtolohkareiden ympäri - tai suorastaan läpi, kuten tässä kohdassa.

Korkeimmat lohkareet ovat varmasti 6-7 metriä korkeita.

Lohkarelenkin jälkeen reitti jatkuu kohti Sonnasta. Taas kadotin keltaiset vinoneliöt, mutta en usko eksyneeni. Jostain syystä viimeisillä metreillä oli tarjolla vain keltaisia maalimerkkejä puissa.

Parkkipaikalle saavuttuani huokasin ehkä vähän helpotuksesta. Ukkosen jyrinää kuulin vain Ketturiutan tienoilla, sadetta sain niskaani ehkä muutaman pisaran viimeisen kilometrin aikana. Käytin kävelyyni kaksi tuntia ja kolme varttia. Koko reitistö oli noin 10,6 km pitkä. Tätä kirjoittaessani mietin tapasinko ketään kävelyni aikana - enpä tainnut! Parkkipaikalla oli melkein kymmenkunta autoa, mutta epäilen suurimman osan olevan uimassa Sonnanen-järvessä, joka taitaa olla kuuluisa kirkkaista vesistään.

Reitti oli selvästi keskivaativa. Muutama nousu ja lasku on jyrkähkö, mutta korkeuserot eivät ole suuria, hieman yli parinkymmenen metrin luokkaa. Olipa mukava käydä tutustumassa tähän uuteen reittiin. Mietin muutaman kerran kävellessäni, että saattaisin haluta kävellä täällä myös joitakin merkitsemättömiä polkuja, vaikkapa syksyllä sieniretken merkeissä. Tämän päivän saalis oli siltä osin laiha: yksi polun laidalla kasvanut kehnäsieni.

Sijainti: N=6795163.662, E=469520.017 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=61.289560, GEO:lon=26.431458

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pirunkirkko
Rautvuoren reitti

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle